Kuortaneella tasokas valmennusseminaari

Kuortaneen Olympiavalmennuskeskus järjesti heittäjäveljesten Olli-Pekka Karjalaisen ja Tapio Korjuksen johdolla jälleen kerran erittäin korkeatasoisen voimavalmennusseminaarin. Esiintyjäkaarti oli nimekäs; Tuomas Rytkönen, Aki Salo, Ola Eriksrud, Jarmo Ahonen, Veli-Pekka Kurunmäki, Oliver Helander, Petra Olli, Ville Pasanen, Gennadi Gabrillian, Maria Lasitskene, Pekka Koskela ja Mika Poutala. Seminaarin teeman mukaisesti alustukset käsittelivät voimaharjoittelun ja suorituskyvyn parantamisen eri puolia. Taitojen oppimisen kannalta kaksi hyvin mielenkiintoista esitystä olivat korkeushyppääjä Mariya Lasitskenen valmentajan Gennadi Gabrillianin alustus omasta valmennusfilosofiastaan sekä Jarmo Ahosen luento ja demonstraatio aiheesta ”Miten kehon saa kestämään äärimmilleen vietyä harjoittelua.”

Kannattaako urheilijan katsoa suoritustaan videolta

Gennadi Gabrillianin alustuksessa oli kuultavissa hyvin voimakas bernsteinilainen ajattelu. Kaikki Gabrillianin valmennus perustuu tiedostamattoman mielen kautta operointiin. Tiedostamattoman mielen kautta pystytään uskomattomiin suorituksiin. Gabrillian vertasi urheilusuoritusta tilanteisiin, joissa vanhemmat pelastavat lapsiaan tulipalosta. Hän myös pyysi seminaarin osallistujia pohtimaan mihin he kykenisivätkään, mikäli luentotilaisuuteen yllättäen ilmestyisi vapaana oleva villi tiikeri. Gabrillian käytti esityksessään kiehtovalla tavalla vertauskuvia. Vertauskuvien käyttö vahvistaa tiedostamattoman mielen osuutta urheilusuorituksissa. Gennadi Gabrillian vertasi korkeushypyn kaarrejuoksua häkissä ajavaan surmanajajaan, joka ei ohjaa ajokkiaan ohjaustankoa kääntämällä, vaan luottamalla keksipakoisvoimaan ja kehon kallistukseen. Urheilijan keskivartaloa hän vertasi räjähdevyöhön, johon ladattu energia purkautuu oikealla hetkellä.

Liikkeen alku ja loppu ovat tiedostettuja, kaikki siltä väliltä itseohjautuu, keho hakee juuri sille itselleen parhaan tavan toimia. Korkeushypyssä tämä tarkoittaa tietoista keskittymistä kahteen ensimmäiseen askeleeseen, jotka tehdään sadan prosentin efortilla siten, että askelten sisällä on tauko, eli askelia viivytetään hieman. Liike päättyy niskaseisontaan alastulopatjalle. Kaikki muu korkeushyppyyn liittyvä perustuu itseorganisoitumiseen. Konkreettinen esimerkki osaharjoitteesta oli kaarrejuoksu. Valmentaja asetti lähtö- ja tulopaikoille muovikartion. Urheilijan tehtävänä oli juosta mahdollisimman nopeasti puoliympyrä kartiolta toiselle. Vaikka harjoituksen tavoitteena oli löytää oikeaa kallistusta ja sitä kautta hyvää ponnistavan ja vapaan jalan asentoa, urheilijan tietoinen mieli oli kohdentunut kartioon, jonne piti juosta. Valmentaja ei antanut korjaavaa palautetta suorituksesta, mikäli suoritus ei vastannut hänen käsitystään oikeasta, tehtävää muokattiin, toisin sanoen kartioiden paikkaa vaihdettiin.

Urheilija ei Gennadi Gabrillianin valmennuksessa saa tietoisesti analysoida omaa suoritustekniikkaansa, esimerkiksi Mariya Lasitskeneltä on kielletty omien hyppyjen katsominen videolta. Valmentautuminen perustuu siihen, että keho on viisas, se löytää parhaan tavan toimia. Suurena kontrastina tälle Kuortaneen voimaseminaarissa oli pikaluistelija Pekka Koskelan esitys, joka tukeutui vahvasti suureen tietoisuuteen liiketekniikasta.

Mielenkiintoinen yksityiskohta oli kilpailuihin valmistautuminen. Ennen kilpailua valmentaja pyrkii stressaamaan urheilijaa siten, että urheilija ”käyttää kaiken stressin” ennen kisaa ja kilpailuun ei jää lainkaan stressihormoneita. Voi olla, että ymmärsin tämän kohdan vähän huonosti, asiaa täytyy vielä perata lisää.

Kehon voi opettaa viisaaksi

Jarmo Ahosen kerrassaan erinomainen esitys eteni deduktiivisesti yleisistä näkökulmista spesifeihin harjoitteisiin. Jarmo otti hyvin positiivisen kannan monien lajien harrastamiseen. Monilajisuuden etuja ovat mm:

• muiden lajien taito parantaa yleiskäsitystä liikkeestä ja liikkumisesta
• monilajisuus parantaa koordinaatiota ja opettaa hermo-lihas -järjestelmää mukautumaan
• monilajisuus suojaa urheilijaa taidon lisääntyessä
• muiden lajien harrastaminen tuo vaihtelua liikemalleihin

Kehon valmistaminen kestämään äärimmilleen vietyä harjoittelua alkaa siviilielämän tapojen parantamisella; taparyhti, uni ja palautuminen, ravinto ja muu elämän kuormitus, ovat tekijöitä, jotka kertautuessaan voivat olla urheilijalle joko eduksi tai haitaksi.

Tärkeä viesti Jarmo Ahoselta oli, että vaikka suorituksissa pyritäänkin optimaalisiin linjauksiin, niin joskus kannattaa käydä myös virheellisissä asennoissa. Keho tulee valmistaa myös siihen, että joskus olosuhteiden pakosta joudutaan ei-optimaalisiin asentoihin.

Suurin osa Jarmo Ahosen esityksestä oli eri kehon osien läpikäymistä vahvistamismielessä. Jarmo kertoi yleisimpiä haasteita eri kehon osiin liittyen ja harjoitteita, joilla lihaksistoa, jänteitä, nivelsiteitä ja -kapseleita valmistetaan kestämään urheiluun liittyvät kovat kuormitukset.

Perusajatuksena oli toisaalta valmistaa erikoisharjoitteilla elimistöä vastaamaan lajikohtaisiin erityishaasteisiin ja toisaalta opettaa kehoa toimimaan alitajuisesti tarkoituksenmukaisesti eri tilanteissa. Tavoitteena oli viisas keho.

Kuten Nikolai Bernstein totesi jo aikoinaan ”Kyllä keho tietää.” Seuraavaksi kaikki viisaat kehot suuntavat Kisakallioon ”Taitavalla on kivaa” -seminaariin, jonka tasokkaaseen ohjelmaan voit tutustua ao. linkin kautta.

Terveisin,
Taitotohtori