Mikä ohjaa toimintaamme liikunnassa ja urheilussa, etukäteen opeteltu sisäinen malli vai suorituksen aikana saatu informaatio, vai kenties molemmat näistä? Tätä perustavaa laatua olevaa kysymystä Huaiyong Zhao ja William Warren tarkastelevat artikkelissaan ”On-line and Model-based Approaches to the Visual Control of Action”. Kysymys on todellakin hyvin merkityksellinen, sillä sekä opettamisessa että valmentamisessa on kyse suorituksen parantamisesta oppimista tukemalla. Tuetaanko oppimista opettelemalla liikkeen sisäinen malli mahdollisimman hyväksi vai kehittämällä urheilijan ja liikkujan havainnointi- ja päätöksentekotaitoja? Onko taitojen opettamisessa ja valmentamisessa kyse tempun harjoittelemisesta mahdollisimman hyväksi, vai onko kyse siitä, että opitaan keräämään informaatiota ympäristöstä ja itsestä ja toimitaan tämän informaation ohjaamana. Zhaon ja Warrenin artikkeli rajautuu tarkastelemaan näköaistin merkitystä, sama ajattelu on sovellettavissa muihinkin aisteihin.
KAKSI KOULUKUNTAA
Liikkeen visuaaliseen kontrolliin liittyen on olemassa kaksi koulukuntaa; online -malli sekä sisäinen malli. Online-mallissa uskotaan, että liikkeen aikana näköaistin kautta saatu informaatio ohjaa suoritusta, kun taas sisäisen mallin koulukunta pitää toimijan sisäistä maailmaa toimintaa ohjaavana tekijänä. Ajatuksen informaation primaarista roolista toiminnan kontrolloijana esitti ensimmäisen kerran James Gibson jo 1950-luvulla. Tuloksellinen toiminnan edellytyksenä Gibsonin mukaan on se, että viritetty havaintokoneisto mahdollistaa ihmisen tietoisuuden ympäristön ominaisuuksista ja toiminnan ohjaamisen suhteessa niihin. ”Liikkumista ja välineiden käsittelyä eivät ohjaa aivot, vaan informaatio ts. itsensä näkeminen maailmassa.” (Gibson 1979).
Sisäisen mallin käsitteen isänä pidetään Kenneth Craikia, joka jo 1940-luvulla kirjoitti, että aivot imitoivat fysikaalisia prosesseja luomalla sisäisen mallin todellisuudesta, ja täten tulevat kykeneväksi ennustamaan fyysisen maailman tapahtumia. Tunnettu neurotieteilijä Daniel Wolpert määrittelee sisäiset mallit oletetuiksi neuraalisysteemeiksi, jotka jäljittelevät aivojen ulkopuolisia fysikaalisia järjestelmiä ja joiden primaaritehtävänä on ennustaa kehon ja maailman käyttäytymistä.
Zhao ja Warren esittelevät online- ja sisäisen mallin rinnalle kolmatta, niin sanottu hybridimallia. Tässä mallissa toiminnan ohjaus tapahtuu pääsääntöisesti visuaalisen online-mekanismin avulla, mutta tietyissä tilanteissa (kuten esimerkiksi näköesteen kohdalla) turvaudutaan sisäiseen malliin. Tätä teoriaa peukuttaa myös Keith Davids (2015). Hänen mukaansa ekspertti jatkuvasti prosessoi aikomuksia, havaintoja ja toimintaa. Nämä toiminnot eivät ole täysin riippuvaisia ympäristöstä saatavasta informaatiosta (reaktiivinen, täysin informaation ohjaama toiminta), mutta eivät myöskään täysin riippumattomia ympäristöstä saatavasta informaatiosta (kaikki liikkeet ennalta suunniteltuja ja tilanteesta riippumatta muuttumattomia). Davids puhuu systeemin metastabiliteetista, joka urheilun eksperttiyhteydessä tarkoittaa muun muassa luovuutta ja sopeutuvuutta.
MITÄ TÄMÄ TARKOITTAA JOUKKUEPELAAMISEN VALMENTAMISESSA?
Pedro Silva, Julio Garganta, Duarte Araùjo, Keith Davids ja Paulo Aguiar (2013) tarkastelivat edellä mainitun kaltaista problematiikkaa joukkuepelaamisessa. Heidän mainio artikkelinsa “Shared Knowledge or Shared Affordances? Insights from an Ecological Dynamics Approach to Team Coordination in Sports” pohdiskelee muun muassa sitä, että pitäisikö joukkuepelaamisen harjoittelun perustua etukäteen sovittujen settien opetteluun vai pienpelien avulla harjaannuttaa pelaajia havaitsemaan asioita yhtenäisellä tavalla.
Jèrome Bourbousson, Germain Poizat, Jaques Saury ja Carole Sève (2011) selvittivät joukkuekognitioita koripallossa, ts. kuinka yhteneväinen käsitys pelaajilla oli eri tilanteista. Tutkimuksessa analysoitiin viiden pelaajan näkemyksiä eri pelitilanteista. Tulokset osoittivat, että tilanteet, joista pelaajat olivat täysin samaa mieltä, olivat perin harvassa. Ainoastaan 12 % pelitilanteista oli sellaisia, että koko viisikko ymmärsi ne keskenään samalla tavalla.
ERI LAJEISSA KOROSTUVAT ERI ASIAT
Oma ajatteluni sijoittuu jonnekin sisäisen mallin ja informaatio-ohjauksen välille. Eri urheilulajeissa painottuvat eri elementit. Joukkuepeleissä informaation rooli on kiistatta todella suuri. Alati muuttuvat ja ennalta-arvaamattomat tilanteet ovat ratkottavissa taitavan ennakoinnin, havainnoinnin ja tarkoituksenmukaisen sekä nopean päätöksenteon turvin. Vaikka pelikuviot olisivat kuinka harjoiteltuja, pelitilanne ei ole koskaan ennalta sovitun kaavan konemaista toteuttamista. Tosin pelkkään pelinlukuun tukeutuva pelaaminen ilman taktisia kuvioita saattaa johtaa hyvinkin kaoottiseen tilanteeseen, jossa jokainen pelaaja tunnistaa ja ratkaisee pelissä esiintyvät mallit ja tilanteet omalla tavallaan.
Tilanne on täysin toinen esimerkiksi telinevoimistelussa. Voimistelijan ympäristö on suhteellisen muuttumaton ja hänen suorituksessaan korostuu etukäteisvalmistautuminen. Hieman kärjistäen voisi luonnehtia, että voimistelija opettelee harjoituksissa liikkeet, yhdistää elementit liikesarjaksi ja toteuttaa sarjan kilpailussa ennalta suunnitellulla tavalla. Aivan täysin ilman havainnointia ei tosin voimistelijakaan pärjää. Rekki-irrotuksen etäisyyden arvioiminen tangosta, permantolinjan ylityksen välttäminen tai vauhdinottoaskelten täsmääminen ponnistuslaudalle ovat esimerkkejä haasteista, joita voimistelija kohtaa sarjassaan ja joiden menestykselliseksi ratkaisemiseksi hänen tulee kerätä informaatiota ympäristöstään ja tähän informaation tukeutuen täsmätä omaa liikkumistaan suhteessa ympäristöön.
Vaikka tässä blogitekstissäni olen tietoisesti tarkastellut sisäistä ja informaatiomallia erillisinä kokonaisuuksina, todellisuudessa nämä mallit kuitenkin vuorovaikuttavat toisiinsa. Joukkuepelaaja tarvitsee informaatiota etukäteen luodun pelitaktiikan toteuttamiseen. Esimerkiksi vastustajan puolustustapa pitää havaita, jotta oma hyökkäyskuvio saadaan mahdollisimman tehokkaaksi. Toisaalta taas taitolajin urheilija tarvitsee sisäistä mallia informaation etsimiseen, esimerkiksi taitoluistelija tietää missä kohtaa koreografiaansa hänen tulee olla tarkkana kaukalon laidan kanssa.
Taitotohtori
