Mitä Kisakallion taitokonferenssista jäi mieleen?

Taitokonferenssi keräsi laajan osallistujajoukon

Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU järjesti yhdessä Jyväskylän yliopiston ja Kisakallion urheiluopiston kanssa järjestyksessään toisen kansainvälisen Liikuntataitojen oppimisen konferenssin. Tapahtuma keräsi Kisakallioon yli 300 osallistujaa 15 eri maasta. Konferenssin ohjelma koostui kovan luokan tieteen tekijöiden luennoista ja huippuvalmentajien käytännön demoista. Ilmeisesti onnistuimme sisällön houkuttelevuudessa, sillä esimerkiksi AIS (Australian Institute of Sport) ja EIS (English Institute of Sport) lähettivät useita edustajiaan seuraamaan tapahtumaa. Esimerkiksi jääkiekosta oli kovan luokan osaajia paikalla; keskustelin pitkään Ty Hennesin kanssa, joka on Pittsburg Penguinsin taitovalmentaja. Hennes kiitteli kovasti konferenssin antia oman työnsä kannalta. Kyselin Penguinsin valmentautumisesta, etenkin siitä, kuinka pelaajat pyrkivät edistämään palautumistaan kovan peliruuhkan keskellä. Yhtä yksittäistä kaavaa ei joukkueella ole, toimintaa leimaa hyvin vahva yksilöllisyys. Jokainen hoitaa asiat omalla tavallaan. En tiedä oliko vieraskoreutta vai mitä, mutta Olli Määttä oli kuulemma yksi esimerkillisimmistä pelaajista valmentautumisen kaikkien osa-alueiden huolellisuuden suhteen.

Oppijan, tehtävän ja ympäristön vuorovaikutus keskiössä

Konferenssin  avausluennon piti tapahtuman presidentti Keith Davids (professori Sheffield Hallam yliopistosta). Hän johdatteli kuulijakunnan taitojen oppimisen viitekehykseen. Davids korosti taustateorioiden merkitystä, ettei toiminta ohjaudu muotivillitysten mukaisesti. Taitojen oppimisen perustana on Karl Newellin luoma ekologinen teoria, jonka mukaan oppija, ympäristö ja tehtävä ovat jatkuvassa dynaamisessa vuorovaikutuksessa keskenään. Tässä teoriassa ympäristö voi auttaa oppijaa olemaan adaptiivisempi. Informaation ja toiminnan yhteen kytkeminen on tärkeä elementti.

Professori Carl Newell kertoi, että oppiminen on etsimistä. Kuvassa taustalla konferenssin tieteellisen toimikunnan jäsen Minna Blomqvist.

Davidsin mukaan symmetrinen ympäristö ja tarkasti etukäteen suunniteltu toiminta eivät ole taitojen oppimiselle eduksi. Hän esitteli mielenkiintoisen mallin urheilijan taidon kehittämisen metodologiaan. Tässä Athletic Skill Model -viitekehyksessä valmentautuminen sijoitetaan seuraavalle jatkumolle: Urheilua tukeva (monilajisuus) – Urheiluun liittyvä (apulajit) – Urheiluun sopeutuva (teknisesti sopeutuva harjoittelu) – Urheiluspesifi (lajiharjoittelu). Urheilijan harjoittelu liikkuu tällä janalla edestakaisin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että 14 vuoden ikään asti kannattaa harrastaa monipuolisesti eri lajeja, mutta myös huipputaitajankin kannattaa aika ajoin tehdä muun muassa apulajeja. Davids ylisti parkourin erinomaisuutta apulajina (donorsport), joka sopii lähes jokaiseen urheilulajiin. Athletic Skills model on mielenkiintoinen konsepti, joka on luettavissa myös kirjan muodossa (Wormhoudt, Savelsberg, Teunissen & Davids). Mallissa on mielestäni onnistuneella tavalla yhdistetty Cotén monipuolisuusajattelu, Ericssonin määrätietoinen harjoittelu ja Fordin varhainen kiinnittyminen omaan lajiin.

Professori Keith Davids pitää parkouria erinomaisena oheislajina lajille kuin lajille.

Lapsille lasten välineet ja olosuhteet

Professori Damian Farrow Victoria yliopistosta Melbournesta todisti vakuuttavasti lukuisiin tutkimuksiin nojautuen, että lasten urheilua tulisi toteuttaa lasten edellytyksiä vastaavilla välineillä ja ympäristöillä. Australiassa monessa urheilulajissa lapset siirtyvät jo hyvin varhain pelaamaan aikuisten kentällä ja välineillä.

Muokkaamalla lasten urheilua voidaan saada aikaan positiivisia vaikutuksia pelaamisessa, mikä puolestaan vahvistaa motivaatiotekijöitä ja on Farrowin mukaan osaltaan vaikuttamassa siihen, että lapset pysyvät liikuntaharrastuksen parissa. Esimerkiksi koripallossa kevyt koripallo ja matala kori johtivat heittotarkkuuden ja mikä parasta heittoluottamuksen kasvuun. Tenniksessä puolestaan paras yhdistelmä oli hidas pallo ja pienikokoinen maila. Tällä kombinaatiolla pallorallit nopeutuivat, verkolle nousuja tuli enemmän ja lyöntitekniikka alkoi muistuttamaan huippusuorituksen vaatimuksia. Farrow totesi osuvasti, että ympäristön ja välineiden muokkaus on voimakas tekijä, joka voi kumota huonon valmennuksen.

Lasten ja nuorten urheilu oli yksi konferenssin teemoista, jota useampi pääpuhuja käsitteli esityksessään. Yhteinen näkemys oli se, että lapset liikkuvat liian vähän, mutta harjoittelevat liian paljon. Tasapainon löytäminen strukturoidun ja strukturoimattoman liikkumisen ja harjoittelun välillä on yksi urheiluvalmennuksen ja liikunnanopetuksen ydinhaasteita.

Yllättävä onnistuminen motivoi

Utahin yliopiston apulaisprofessori Keith Loshe ja Ghentin yliopiston professori Maarten Vansteenkieste tarkastelivat esityksessään taitojen oppimiseen liittyviä motivaatiotekijöitä. Molemmat asiantuntijat vannoivat Itsemääräämisteorian (Self Determination Theory SDT) nimeen. SDT-teorian mukaan sisäisen motivaation perustekijät ovat koettu pätevyys, koettu autonomia ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Laadukas liikunnanopetus ja urheiluvalmennus vahvistavat näitä elementtejä.

Loshen mukaan oppimisen perustana ovat harjoittelun informationaalinen ja motivationaalinen arvo. Oppiminen tapahtuu sekä poikkeamien että palkkioiden kautta. Lopputulospoikkeama on ero odotetun ja toteutuneen lopputuloksen välillä. Tästä käytetään myös nimitystä informationaalinen poikkeama. Esimerkiksi henkilö näkee menikö pallo koriin vai ei. Palkkio-odotus –poikkeama on ero ennustetun ja todellisen palkkion välillä.

Loshe painotti oppimisympäristöä suunnittelussa suorituksen informaatioarvon ohella sen motivaatioarvoa. Positiivisesti ”yllättävä” lopputulos lisää dopamiinin eritystä, mikä puolestaan vahvistaa oppimista.  Tämä on muun muassa yksi selitys uhkapelaamisen suurelle koukuttavuudelle. Koska pelissä voittamista on vaikea ennustaa, voitot johtavat suureen positiiviseen poikkeamaan. Tämä puolestaan lisää dopamiinin määrää. Vastaavasti vaativassa tehtävässä epäonnistuminen ei ole motivaatiolle ja oppimiselle niin vaarallista.

Keith Loshen ohje harjoituksia suunnittelevalle opettajalle tai valmentajalle oli, että oppijan tielle tulee rakentaa toivottuja vaikeuksia, eli suomeksi sanottuna sopivan kokoisia haasteita. Loshe kertoi tutkimuksesta, jossa koehenkilöt puttasivat sermin takaa golfpalloa reikään siten, että he eivät nähneet suoritustensa onnistumista, vaan olivat ulkoisen palautteen varassa. Osa koehenkilöistä sai palautetta onnistuneista puteista, osa epäonnistuneista ja osa sattumanvaraisesti. Hyvistä suorituksista palautetta saaneet koehenkilöt saavuttivat korkeammat arvot sisäisen motivaation testeissä ja onnistuivat viikkoa myöhemmin toteutetuissa puttaustesteissä. Koettu pätevyys lisäsi motivaatiota ja edisti oppimista.

Maarten Vansteenskieste sanoitti hauskalla tavalla motivaatiotekijöitä. Hän puhui ”mustifikaatiosta” ja ”wantifikaatiosta”. Liikkujaa motivoitaessa tärkeä elementti on hänen oma tahtonsa. Käskyttämällä ei pitkälle pötkitä, kontrolli häiritsee oppimista. Avainasemaassa ovat positiivinen ja korjaava palaute. Vansteenkieste totesi myös, että valmentajat ovat valmennettavissa motivaatioasioihin, mikä seikka hänen mukaansa lopulta koituu urheilijoiden parhaaksi.

Huipulle pääsyä on vaikea ja jopa mahdotonta ennustaa

Tohtori Marije Elferink-Gemser Groningenin yliopistosta tarkasteli lahjakkuuksien kehittämistä kohti eksperttiyttä. Elferink-Gemser osoitti, että lahjakkuuskäsite on hyvin vaikea ja että nuorista urheilijoista on äärimmäisen vaikeaa ennustaa huipulle menijät. Yksi tarkastelutapa on kysyä  menestyneiltä urheilijoilta retrospektiivisesti heidän urheilijan polkujaan. Tämä metodi on ymmärrettävästi hyvin virhealtis. Toinen tapa on kysyä kokeneilta valmentajilta mitkä tekijät painottuvat huipulle mentäessä. Erässä tutkimuksessa huippuvalmentajat arvottivat eri ominaisuuksia seuraavasti: psyykkiset tekijät 30 %, tekninen osaaminen 21 %, taktinen osaaminen 21 %, fysiologiset ominaisuudet 16 % ja antropometria 12 %. Elferink-Gemser esitteli jalkapallon parissa tehtyä pitkittäistutkimusta, joka osoitti jalkapalloilijoiden nopeutuvan, kun ikää tulee lisää. Tutkimuksessa ei havaittu eroja nopeudessa lahjakkaiksi arvioitujen ja valintojen ulkopuolelle jääneiden pelaajien välillä, sen sijaan jälkimmäiseen ryhmään kuuluneet pelaajat tekivät enemmän virheitä. Taitavuus näyttäisin hänen mukaansa oleva yksi mahdollinen lahjakkuustekijä, jos tosin nopeuttakin Elferink-Gemser piti merkityksellisenä. Yleisiä malleja ennustaa huipulle pääsyä ei ole, yksi lahjakkuuden ilmentymä on se, että lahjakas urheilija kehittyy samalla harjoittelulla muita enemmän.

Yksi lahjakkuusarvioinnin haasteista on se, että tämän päivän mittarit eivät välttämättä toimi tulevaisuuden urheilussa. Elferink-Gemser käytti lajien muuttumisesta esimerkkinä pikaluistelua, joka on muuttunut yksin luistelemisesta massalähtöihin. Puhutteleva esimerkki lajien nopeasta muuttumisesta oli myös tutkimus, joka osoitti tämän päivän hollantilaisten 12-vuotiaiden jalkapallojunioreiden olevan kestävämpiä kuin 18-vuotiaat 10 vuotta sitten.

Konsolipeleistä voi olla hyötyäkin

Kotimaista huippuosaamista Kisakallion taitokonferenssissa edusti Jyväskylän yliopiston tutkija Tuomas Kari. Tuomas käsitteli omassa esityksessään konsolipelaamista etenkin motoristen taitojen oppimisen kannalta. Liikkumiseen perustuvat videopelit saattavat omalta osaltaan edistää taitojen oppimista. Tuomas piti erityisen mielenkiintoisena virtuaalitodellisuuteen perustuvia pelejä. Oltiinpa videopeleistä mitä mieltä tahansa, niin pelien kehittäjät ovat kyllä oivaltaneet jotakin ihmisten koukuttamisesta pelaamaan, jotakin mistä urheilu- ja liikuntaväen ehdottomasti kannattaa ottaa mallia.

Taitokonferenssi näkyi Twitterissä

Konferenssi saavutti suuren näkyvyyden sosiaalisessa mediassa, esimerkiksi tunnuksella #motorskillsconf2017 twiitattiin yli 400 twiittiä 132 eri henkilön toimesta.

Eräs Twitterin hyvistä puolista on se, että twiittaja joutuu tiivistämään sanomansa rajoitettuun merkkimäärään. Tässä joitakin twiittejä (#motorskillsconf2017):

  • Symmetrinen ympäristö ja tarkasti etukäteen suunniteltu toiminta eivät ole taitojen oppimiselle eduksi
  • Oppiminen on etsimistä
  • Autonomian tukeminen ei ole urheilijan jättämistä yksin
  • Suoritusta tukevien tiimien tulisi olla smoothie, eikä irrallisia hedelmiä tai hedelmäsalaattia
  • Miten olet suunnitellut harjoituksesi? Osaatko tehdä niistä turvallisia ja ennustamattomia?
  • Tutkimuskirjallisuus tukee monilajisuutta.
  • Lahjakkuus on mm. sitä, että samalla harjoittelulla kehittyy muita enemmän.
  • Opi uusi taito joka viikko.
  • Kontrolli on oppimistilanteessa haitaksi.
  • Urheilumenestyksen yksinkertainen resepti: duunia ja luottamusta omiin kykyihin.
  • Pitkäkestoista oppimista edistää mm. Positiivinen palaute ja palkitseminen, pelaajan autonomian vahvistaminen sekä valintatilanteille altistaminen harjoittelussa (strukturoitujen mallien sijaan).
  • Miten harjoituksesi on suunniteltu, voitko tehdä siitä turvallisen ja ennustamattoman?
  • Strukturoimattomat aktiviteetit voivat vaikuttaa positiivisesti nuorten urheilijoiden holistiseen kehittymiseen.
  • Kyse on tarpeen luomisesta.
  • Mitä jos laittaisimmekin lapset sopiviin ympäristöihin, emmekä opettaisi heitä lainkaan?
  • Välineiden muokkaaminen lasten urheilussa voi olla hyödyllistä uusien taitojen oppimiselle.

Seuraava taitokonferenssi vuonna  2019

Liikunta- ja urheilutaitojen oppimisen konferenssi Kisakalliossa oli järjestyksessään toinen. Tapahtumasta on tarkoitus tehdä perinne, joka toinen vuosi vuorossa on kansainvälinen tapahtuma ja joka toinen vuosi ollaan koolla kotimaisin voimin.

Vuoden 2019 Liikuntataitojen oppimisen konferenssin järjestelyt alkoivat saman tien. Keith Davids kertoi, että useat kansainväliset vieraat ihastuivat Kisakallion konseptiin ja harkitsevat vastaavanlaisen tilaisuuden järjestämistä itse. Kisakallio toimii näin suunnannäyttäjänä ja Davidsin mukaan esikuvana muulle maailmalle.

Tyytyväiset kongressin järjestäjät käänsivät katseet jo vuoden 2019 taitokonferenssin järjestelyihin. Kuvassa vasemmalta Asko Härkönen, Sami Kalaja, Timo Jaakkola, Jussi-Pekka Kinnunen ja Keith Davids.

Terveisin,
Taitotohtori

Kirjoittajasta

sami_kalaja

Sami Kalaja
Johtaja, LitT
Taitovalmennuksen asiantuntija
sami.kalaja@kihu.fi

Aikaisemmat kirjoitukset