Kirjoitin joku aika sitten urheilun haasteista liittyen aikaan. Jotkut urheilijat kuitenkin näyttävät aina olevan oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja näin heillä on kaikki aika käytettävissään – eksperttien tekemisestä huokuu rauhallisuus ja kiireettömyys. Jostain kumman syystä eksperttien ratkaisut kentällä ovat tarkoituksenmukaisia, vaikka aikarajoitteet ovat huomattavat. Jo 1954 Paul Fitts lanseerasi kuuluisan nopeus-tarkkuus -kompromissin, jonka mukaan nopeuden lisääminen vaikuttaa haitallisesti tarkkuuteen ja päinvastoin. Hyvien havaintomotoristen taitojen avulla ekspertit saavat lisää aikaa tekemiselleen ja heidän suoritustarkkuutensa ei kärsi. On mielenkiintoista, että suoritusnopeuden kasvattaminen heikentää sijaintitarkkuutta, kuten vaikkapa osuminen ammunnassa. Sen sijaan ajoitustarkkuus paranee, kun vauhtia lisätään.

Eksperttien osaaminen on seurausta harjoittelusta. Miten hyvän urheilijan havainnointi- ja päätöksentekotaidot eroavat meidän tavisten vastaavista? Minkälaisella harjoittelulla voidaan tulla ekspertiksi?

Variksen erottaa talitiaisesta kuka tahansa, mutta kuka tietää onko tintti uros vai naaras?

Ekspertti kykenee löytämään kohteesta hyvinkin pieniä ja hienovaraisia vihjeitä, jotka mahdollistavat mallien tunnistamisen, ennakoinnin ja tarkoituksenmukaiset päätökset.

Näissä kuvissa on kaksi lintua, joista toinen on varis ja toinen talitiainen. Ei tuottane suurta päänvaivaa päätellä kumpi on kumpi.

Mutta, jos allaolevista kuvista pitää kertoa, että onko kuvissa kaksi talitinttiurosta, kaksi naarasta, uros ja naaras vai naaras ja uros, niin vaaditaankin jo eksperttitason ornitologista osaamista.

Eksperttiyden pohjalla on siis tarkka havainnointikyky. Täsmennettynä vielä, että kyky havainnoida oikeita asioita. Ekspertit eivät eroa noviiseista aistiensa tarkkuuden suhteen. Urheilussa riittää, että esimerkiksi näkökyky on normaali, huipputason saavuttaminen ei edellytä supernäköä. Sen sijaan oleellista on, kuinka näköaistia ja muita aisteja käytetään. Taiturit kykenevät noviiseja paremmin löytämään vihjeitä minimaalisestakin tietomäärästä. Oikeiden vihjeiden löytämistä auttavat tehokkaat visuaaliset etsintätavat. Eksperteillä katse kohdentuu infomatiivisempiin kohteisiin kuin noviiseilla ja eksperteillä häiritsevät tekijät vaikuttavat katsekäyttäytymiseen vähemmän kuin noviiseilla. Esimerkiksi jalkapallon rangaistuspotkussa huippumaalivahti katsoo tukijalan jalkaterän asentoa, kun huonompi veskari katsoo palloa. Ripoll et al. klassikkotutkimus vuodelta 1985 antaa yhden konkreettisen esimerkin siitä, mistä eksperttien katsekäyttäytymisessä on kyse. Tutkijat vertasivat eliittitason pistooliampujien katsekäyttäytymistä hieman heikompitasoisten ampujien (5-ottelijat) katsekäyttäytymiseen. Eliittiampujat kiinnittivät katseensa maalitauluun tai maalin ja aseen piipun väliin ja pitivät katseensa paikallaan. Viisiottelijat puolestaan katsoivat suorituksen alussa asetta ja nostivat katsetta samalla kun he kohottivat asetta tähtäykseen.

Ekspertti tunnistaa tilanteet ja osaa ennakoida

Oma merkityksensä on muistilla ja aikaisemmilla kokemuksilla. Eksperteillä on sisäistä tietoa, jota he käyttävät arvioidessaan eri toimintojen todennäköisyyksiä. Tämä sisäinen tieto karttuu harjoittelun myötä, havaintotaitojen kehittyminen ottaa siis oman aikansa, aivan kuten minkä tahansa taidon kehittyminen. Kukaan ei synny taitavaksi pelinlukijaksi, taustalta löytyy aina harjoittelu joko tiedostetusti tai tiedostamatta. Sisäistä tietoa tarvitaan myös relevanttien vihjeiden löytämiseen ympäristöstä systemaattisen etsinnän seurauksena sekä havaintosysteemin ympäristöstä vastaanottaman niukan informaation vahvistamiseen. Ekspertit hyödyntävät nämä todennäköisyydet noviiseja tehokkaammin. Kaiken tarkoituksena on ennakoida aikarajoitteisia tapahtumia etuajassa.

Urheilu koostuu erilaisista tilanteista ja malleista. Esimerkiksi syötön jälkeen vapaaseen tilaan liikkuminen on hyvin tyypillinen malli eri pallopeleissä. Ekspertit tunnistavat nämä mallit noviiseja nopeammin ja paremmin, myös osittaiseen informaatioon perustuen. Ekspertit ovat strategisesti noviiseja etevämpiä. Erilaisten tilanteiden tunnistaminen onkin ennakointikykyjen vahvin ennustaja.

Hyökkääjävirheen hankkiminen koripallon puolustuksessa on hyvä esimerkki tilanteesta, jossa ennakointikyky korostuu. Taitava puolustaja kykenee ennakoimaan hyökkäävän pelaajan liikkeet ja osaa sijoittua hyökkääjän reitille ajoissa siten, että hyökkääjä ajaa päälle.

Hyökkääjä puolestaan pyrkii kääntämään tilanteen edukseen harhauttamalla puolustajaa. Harhautuksessa on tärkeää sen realistisuus, selkeys, oikea-aikaisuus ja rytmisyys. Harhautuksen tulee olla uskottava, toisin sanoen uhan pitää olla todellinen. Harhautuksen pitää olla erillään uhasta (esimerkiksi koripallossa heittouhka). Liian nopeasti tehdyssä harhautuksessa puolustaja voi jättää harhautuksen huomioimatta ja keskittyä torjumaan uhkaa. Vastaavasti liian hitaasti tehdystä harhautuksesta puolustaja ehtii palautua. Vaikka ihminen vastaanottaakin informaatiota eri aisteillaan rinnan, niin liikevasteet tuotetaan sarjassa. Uutta liikettä ei voi aloittaa ennen kuin edellinen on ”pois tieltä”. Ihminen kykenee tuottamaan maksimissaan vain kolme liikevastetta sekunnissa. Tämä on se kivijalka, jolle tehokas harhauttaminen perustuu.

Vickersin 7 +7 + 7 mallilla voidaan harjoitella havaintojen ja päätösten tekemistä

Joan Vickers esittelee mallin havainto- ja päätöksentekotaitojen harjoitteluun mainiossa opuksessaan Perception, Cognition, and Decision Training. The Quiet Eye in Action.

Aluksi määritellään kognitiivinen taito, jota tarvitaan kilpailusuorituksessa ja jota harjoittelulla on tarkoitus kehittää. Näitä kognitiivisia taitoja (7 kpl) ovat ennakointi, tarkkaavaisuus, kohdistaminen ja keskittyminen, mallien tunnistaminen, muisti, ongelman ratkaisu ja päätöksenteko.

Tämän jälkeen suunnitellaan kognitiivisen triggerin sisältävä harjoitus, joka kehittää päätöksentekoa urheilun kannalta realistisessa asetelmassa. Myös triggereitä on seitsemän kappaletta; objektivihjeet, sijaintivihjeet, quiet eye, reaktioaikavihjeet, muistivihjeet, kinesteettiset vihjeet ja itsevalmennusvihjeet. Triggerit kertovat urheilijalle ja valmentajalle, että suoritus tapahtui oikein. Esimerkki objektivihjeestä on numero, joka on piirretty lentopalloon. Syötön vastaanottajan tehtävänä on sanoa pallossa oleva numero ääneen valmentajalle niin pian kuin mahdollista ja lyödä pallo passarille. Esimerkki sulkapallon harjoitteesta ilman triggeriä on drilli, jossa valmentaja syöttää sulan pelaajalle, joka palauttaa se stopparina takaisin valmentajalla, joka ei liiku. Vastaava harjoite sijaintivihjeellä menee siten, että valmentaja siirtyy syöttönsä jälkeen uuteen paikkaan, johon pelaaja palauttaa sulan.

Havainto- ja päätöksentekoharjoitus toteutetaan käyttäen jotakin tai joitakin seitsemästä työkalusta, jotka ovat vaihteleva harjoittelu, random harjoittelu, kaistaleveyspalaute, kyseleminen, videopalaute, vaikeat asiat ensin ja ulkoinen tarkkaavaisuuden kohde ohjeissa.

Mikä paranee, kun havaintoja ja päätöksen tekoa harjoitellaan?

Harjoittelulla voidaan parantaa urheilijan kykyä havainnoida ja prosessoida muiden urheilijoiden liikkumismalleja laajemmassa näkökentässä. Urheilija voi esimerkiksi oppia seuraamaan samanaikaisesti neljää urheilijaa aikaisemman kolmen sijaan. Ihmisen tarkan näön alue on vain muutaman asteen luokkaa (jos ojennat käsivartesi suoraksi ja nostat peukalosi ylös, niin tarkan näön alue on noin peukalosi leveys). Urheilussa suuri osa asioista tapahtuu tarkan näön alueen ulkopuolella, etenkin joukkuelajeissa. Harjoittelun avulla ekspertit kykenevät havaitsemaan asioita myös ääreisnäöllään.  Tämä lisää taktista tietoisuutta ja älykkäiden päätösten tekoa. Taitavat urheilijat osaavat siirtää fokusta ilman katseen siirtoa. Oppimisen myötä havainnointi tapahtuu aikaisempaa vähemmällä vaivalla, jolloin resursseja vapautuu muihin havaintokohteisiin ja keskittymispaineet pienenevät. Oppiminen auttaa duaalitehtäviin, joissa esimerkiksi pitää lukea vastustajan kehon kieltä tinkimättä tietoisuudesta ympäröivistä pelaajista.

Kuinka lajispesifiä tai yleisluontoista havainto- ja päätösharjoittelun tulisi olla?

Yleisluontoisuus vs spesifisyys on lähes yhtä kuuma puheenaihe urheiluvalmennuksessa kuin keskustelu perintötekijöiden ja harjoittelun merkityksestä huipulle pääsyn edellytyksenä. Tutkimuskirjallisuus ei anna suoraa vastausta kysymykseen, kehittyvätkö havainto- ja päätöksentekotaidot yleisharjoittelulla vai pitääkö harjoittelun olla lajispesifiä.  Oma tulkintani kirjallisuudesta on se, että havaintotaitoja voidaan harjoitella geneerisesti ja opitut taidot siirtyvät lajiin. Esimerkiksi nopeasti liikkuvan kohteen havainnointiharjoittelu symbolein merkityillä palloilla näyttäisi kehittävän visuaalisia taitoja ja näillä taidoilla on positiivinen siirtovaikutus lajisuoritukseen. Sen sijaan transfer päätöksentekotaidoissa on ilmeisesti vähäisempää. Koripallossa tarvittavia päätöksiä oppii pääsääntöisesti tekemään koripallokentällä ja jalkapallopäätöksiä jalkapallokentällä.

Parhaan lopputuloksen takaa lienee sopiva sekoitus yleis- ja lajispesifiä harjoittelua.

Tämän blogikirjoituksen alussa mainitsin Fittsin lain nopeudesta ja tarkkuudesta. Varsin yleisesti urheiluvalmennuksessa korostetaan tarkkuutta. Urheilutaidot ovat kuitenkin usein yhdistelmä sijainti- ja ajoitustarkkuutta. Liiallinen tarkkuuden korostaminen oppimisen alkuvaiheissa saattaa vaikuttaa haitallisesti tehokkaiden motoristen liikemallien syntymiseen. Cheryl Coker suositteleekin, että aloittelijoilla tarkkuuden merkitystä ei korostettaisi. Esimerkiksi tennispallon lyöminen seinään saattaisi olla aloittelijan oppimiselle parempi harjoittelutapa, kuin tarkkoihin lyönteihin pyrkiminen oikealla tenniskentällä.

 

Hyvää loppuvuotta 2017 toivotellen!

Taitotohtori

 

Lähteitä ja lisälukemista:

Araujo,D., Ripoll,H. & Raab,M. (2009) Perspectives on cognition and action in sport. Nova Science Publ. New york.

Baker C., Campus J. & Cinelli M. (2015) An athletic approach to studying perception-action integration: Does sport-specific training, and the impact of injury, influence how individuals visually guide navigation? Wilfried Laurier University.

Baker,J. & Farrow,D. (2015) Routledge handbook of sport expertise. Routledge international handbooks.

Blaser,E. & Sperling,G. (2008) When is motion ”motion”? Perception, 37(4), 624-627.

Chow,J. & Davids,K. (2015)  Non linear pedagogy in skill acquisition. An introduction. Routledge

Coker,C. (2013). Motor Learning & Control for Practitioners. Holcomb Hathaway publishers.

Davids,K., Button,C. & Bennet,S. (2008) Dynamics of skill acquisition. A constraints-led approach. Human Kinetics.

Faubert.J. & Sidebottom,L. (2012) Perceptual-cognitive training of athletes. Journal of clinical sport psychology 2012,6,85-102.

Furley,P. & Wood,G. (2016). Working memory, attentional control and expertise in sports: A review of cureent literature and directions of future research. Journal of applied research in memory and cognition.

Johnson,A. & Proctor,R. (2017). Skill acquisition and training. Achieving excellence in simple and complex tasks. Psychology Press. Routledge.

Mann,D., Williams,M., Ward,P. & Janelle C. (2015). Perceptual-cognitive expertise in sport: a meta-analysis. Journal of sport & exercise psychology 2007,29,457-478.

Mero,A.,Nummela,A.,Kalaja,S. & Häkkinen,K. (2016). Huippu-urheiluvalmennus. VK-kustannus.

Ripoll,H., Papin, J., Guezennec, J., Verdy, J. & Philip, M. (1985). Analysis of scanning patterns of pistol shooters. Journal of sport sciences 3(2): 93-101.

Schmidt,R. & Lee,T. (2014). Motor Learning and Performance. From Principles to Application. Human Kinetics.

Ward, P. & Williams,M. (2003). Perceptual and cognitive skill development in soccer The multidimensional nature of expert performance. Journal of sport & exercise psychology, 2003, 25, 93-111

Vickers,J. (2007) Perception, cognition and decision training. The quiet eye in action. Human Kinetics.

Williams,M.(2002) Perceptual and cognitive expertise in sport. The Psychologist. Vol 15 no 8, 416-417.

Williams,M. (2000) Perceptual skill in soccer: implications for talent identification and development. Journal of sport Sciences, 18(9), 737-750