Kannattaako taitoja harjoitella väärältä puolelta?

Onko liikunta- ja urheilutaitojen harjoittelu heikommalta puolelta järkevää? Ehdottomasti on. Ainakin kaksi perustelua on löydettävissä helposti. Ensiksikin useissa urheilulajeissa molempien käsien tai jalkojen käyttö parantaa suoritusta. Tämä pätee etenkin joukkuepalloiluissa. Pelaaja, joka pystyy toimimaan kummallakin kädellä tai jalalla on selkeästi vaikeampi puolustettava kuin vain toiselta puolelta toimiva pelaaja. Professori Tino Stöckel Rostockin yliopistosta tutki koripalloilijoita ja löysi selkeän yhteyden pelaajan tason ja kaksikätisyyden välillä. Ammattilaispelaajat muun muassa käyttivät kuljetuksissa noin 46 % heikompaa kättään, kun vastaava luku amatööreillä oli 18 %. Syöttöjen ja heittojen osalta ammattilaiset onnistuivat heikomman käden suorituksissaan, toisin kuin amatöörit, yhtä hyvin molemmilta puolilta. Oikeakätisten osuus koripalloilijoista on noin 85 – 90 %, tästä huolimatta noin joka neljäs heitto otetaan vasemmalla kädellä. On varsin selvää, että kummaltakin puolilta ratkaisuihin kykenevä pelaaja on hyökkääjänä vaarallinen. Vaikka jalkapallossa voisi kuvitella, että kaksijalkaisuudesta olisi etua, niin silti huippupelaajat käyttävät yllättävän usein potkuissa parempaa jalkaansa.

Jalkapalloilija hyötyy silti heikomman jalan tekniikkaharjoittelusta. Toinen perustelu huonomman puolen harjoittelulle löytyy ilmiöstä nimeltään bilateraalinen siirtovaikutus. Tämä ilmiö on sitä, että molemmat raajat oppivat taitoja, vaikka vain toista harjoitettaisiin. Norjalaisilla ammattijalkapalloilijoilla tehty tutkimus osoitti, että kun pelaajat harjoittelivat pallon kanssa temppua toisella jalallaan, niin myös se jalka joka ei harjoitellut ao. temppua lainkaan, oppi tempun. Voimakkainta tämä raajojen välinen siirtovaikutus on käsien välillä, mutta ilmiö toimii myös jalasta jalkaan ja jopa kädestä jalkaan ja jalasta käteen.

Yhdysvaltalainen keihäänheiton ex-maailmanennätysmies (99,72 m) Tom Petranoff loukkasi heittokäden olkapäänsä ja sai lääkäriltä täydellisen heittokiellon puoleksi vuodeksi. Petranoff ei heittänyt yhtään heittoa oikealla kädellään, mutta teki täyttä heittoharjoittelua vasurillaan. Seuraavana kesänä Petranoff heitti maailmanennätyksen. Hän itse piti merkittävänä tekijänä tuloparannukseensa juuri tuota väärältä puolelta tehtyä heittoharjoittelua.

Onko sitten parempi tehdä ensin parempi (dominoiva) puoli, vai heikompi (ei-dominoiva) puoli? Professori Stöckel selvitti tätäkin kysymystä. Hänen mukaansa parhaat oppimistulokset saavutetaan, kun ensin harjoitellaan huonommalla raajalla ja sen jälkeen paremmalla raajalla. Tämä perustuu aivopuoliskojen erilaisiin rooleihin liikkeiden säätelyssä. Jos kyseessä on liiketarkkuuden parantamiseen tähtäävä harjoittelu, niin silloin optimaalinen järjestys on se, että ensin ei-dominoiva ja sitten dominoiva raaja. jos taas tavoitteena on voiman ja tehon tuottaminen, niin silloin tutkijoiden mukaan on parempi tehdä harjoitteet ensin paremmalla ja vasta sitten huonommalla raajalla.

Me ihmiset olemme toiminnoissamme yllättävänkin toispuoleisia. Oppimisen ja mikseipä yleisen vireystilankin kannalta olisi virkistävää rikkoa totuttuja rutiineja ja tehdä arkitoiminnot peilikuvana. Esimerkiksi joka aamuinen hampaiden harjaus väärällä kädellä ja vieläpä yhdellä jalalla seisten on motoriikan kannalta erinomainen tapa aloittaa päivä.

Kirjoittajasta

sami_kalaja

Sami Kalaja
Johtaja, LitT
Taitovalmennuksen asiantuntija
sami.kalaja@kihu.fi

Aikaisemmat kirjoitukset