Postimies ei jaa sunnuntaisin, mutta jänis istui maassa

Liiallinen ajattelu on (urheillessa) pahasta

Urheilijan tai joukkueen totaalinen jäätyminen ratkaisuhetkillä on tuttu tilanne. Tätä ilmiötä kuvastaa osuvasti eräs jääkiekko-ottelu takavuosilta; ”Tuosta ei Ruotsi enää nouse!” Englanninkielessä puhutaan tukehtumisesta (choking). Kun urheilija kokee painetta, hän ei kuvainnollisesti saa happea, eikä näin ollen pysty toimimaan tarkoituksenmukaisesti. Tästä tukehtumisesta mielenkiintoisen tekee se, että toimintakyvyttömyys aiheutuu urheilijan omista ajatuksista. Mieli sabotoi itseään. Urheilupsykologia on tutkinut näitä epäonnistumisia ja haitalliseksi on osoittautunut liiallinen ajattelu. Hyvin kuvaava nimitys tälle ilmiölle on ”paralysis by analysis”. Oman toiminnan liiallinen tarkkailu voi olla urheilussa kovinkin haitallista. Amerikkalainen Chicagon yliopiston professori Sian Beilock on kirjoittanut tästä aiheesta erinomaisen teoksen ”Choke – what the Secrets of the Brain Reveal About Getting It Right When You Have To”. Beilock on tehnyt paljon tutkimusta golfin parissa. Hänen mukaansa puttausta opettelevalla aloittelijalla on paljon ajateltavaa; mm. griinin kaltevuus, pallon linja ja alustan rullaavuus tulee huomioida lyöntisuorituksessa, jonka pitäisi olla sujuva ja suoraviivainen. Kokemattomalle pelaajalle puttisuoritus on kuin elämää suurempi trigonometrinen ongelma. Mentaalinen ponnistelu kuitenkin kannattaa, ainakin aluksi. Beilock osoittaa, että noviisit puttaavat paremmin, kun he tietoisesti reflektoivat omaa toimintaansa. Mitä enemmän he käyttävät aikaa puttaamisen pohtimiseen, sitä todennäköisemmin pallo vierii kuppiin. Keskittymällä peliinsä ja lyönnin mekaniikkaan, he voivat välttää aloittelijan virheitä. Mutta kun kokemusta on karttunut hieman, kaikki muuttuu täysin. Sen jälkeen kun golffarit ovat oppineet kuinka putataan, sen jälkeen kun he ovat painaneet mieliinsä tarvittavat liikkeet, lyöntien analysointi on ajan haaskausta. Aivot tietävät jo mitä tehdä. Aivot automaattisesti laskevat griinin viettämisen, määrittävät parhaan puttauskulman ja lyönnin voimakkuuden. Beilockin tutkimukset kertovat, että kun kokeneet golffarit pistetään ajattelemaan puttejaan, lyöntitarkkuus heikkenee merkittävästi. Juuri tätä tapahtuu, kun jäädytään. Aivoalueet, jotka tarkkailevat käyttäytymistä alkavat häiritä urheilusuoritusta, joka normaalisti tehdään ilman tietoista ajattelua. Urheilijat ryhtyvät kyseenalaistamaan taitoja, joita he ovat hioneet vuosien harjoittelulla.

Miksi liiallinen tietoisuus häiritsee urheilusuoritusta?

Timo Jaakkola kirjoittaa kirjassaan Liikuntataitojen oppiminen ja taitoharjoittelu seuraavasti: ”Alisuoriutumista selitetään usein sillä, että painetilanteissa toiminnan säätely siirtyy tiedostamattomalta, implisiittiseltä tasolta tiedolliselle, eksplisiittiselle tasolle. Neurofysiologien mukaan implisiittiset prosessit tapahtuvat samoissa aivojen osissa, basaaliganglioissa, kuin tarkkuuden, ajoitusten ja voimankäytön säätelyyn liittyvät prosessit. Tämän vuoksi tiedostamaton liikkeiden säätely taitavissa suorituksissa on tarkempaa, taloudellisempaa ja tehokkaampaa verrattuna tietoiseen säätelyyn. Tiedostamatta säädeltyinä liikkeet ovat sujuvia ja vaivattomia. Painetilanteissa liikkeiden säätely muuttuu kuitenkin helposti tietoiselle tasolle, jolloin aktiivisuus aivoissa siirtyy aivokuorelle. Henkilö alkaa tietoisesti kontrolloida liikkeitään, jolloin niistä itse asiassa tulee kömpelömpiä, mekaanisia ja hitaita. Liikkeiden säätelyn siirtyminen tiedostamattomalta tasolta tietoisuuteen johtaa näin alisuoriutumiseen. ”

Kuten Timon teksti osoittaa, niin alisuoriutumiselle on löydettävissä neuraalinen selitys. Tietoinen säätely ei ole monessakaan urheilulajissa se paras tapa ohjata ja kontrolloida liikettä. Tiedostamattoman toiminnan eräs vahvuus on se, että informaatiota kyetään käsittelemään valtavan paljon suurempi määrä kuin tiedostaen.

Millä alisuoriutumista voidaan torjua?

University of Western Australian psykologit Daniel Gucciardi ja James Dimmock tekivät tasoituksiltaan 0–12 tasoisilla golfin pelaajilla tutkimuksen (Choking under pressure in sensorimotor skills: Conscious processing or depleted attentional resources? Psychology of Sport and Exercise 9 (2008) 45–59), jonka tarkoituksena oli selvittää miten eri asioihin keskittyminen vaikutti lyöntisuoritukseen. Koehenkilöt jaettiin kolmeen ryhmään. Ykkösryhmän piti keskittyä swingin spesifeihin komponentteihin, kuten esimerkiksi lantio tai suora ranne. Toinen ryhmä fokusoitui irrelevantteihin sanoihin, kuten sininen tai valkoinen. Kolmannen ryhmän tehtävänä oli keskittyä kokonaisvaltaisiin, holistisiin vihjesanoihin. Eli sen sijaan että kolmosryhmäläiset olisivat ajatelleet ranteiden tarkkaa asentoa, he ajattelivat kuvailevia adjektiivejä kuten sujuva tai tasapainoinen. Saadakseen tutkimusasetelmaa paremmin vastaamaan paineistettua kilpailutilannetta, tutkijat lupasivat huomattavan rahapalkkion panokseksi. Tutkimus tuotti kaksi mielenkiintoista havaintoa: ahdistuneisuus häiritsi suoritusta vain silloin, kun se oli yhteydessä itsetietoisuuteen. Oman lyöntinsä yksityiskohtia ajatelleet hermostuneet pelaajat löivät jatkuvasti huonompia lyöntejä. Toinen havainto oli se, että kun kokeneet pelaajat keskittyivät kokonaisvaltaisiin vihjesanoihin, ahdistuneisuus ei vaikuttanut heidän suorituksiinsa. Gucciardin ja Dimmockin tutkimuksen kenties merkittävin anti oli siinä, että koska ajattelun välttäminen painetilanteessa on vaikeaa, niin ajattelemalla isompia asioita pikku yksityiskohtien sijaan jäätyminen voidaan välttää. Aina nämä toimenpiteet jännittämisen ja liiallisen ajattelun haittavaikutusten ehkäisemiseksi eivät kuitenkaan toimi täysin vedenpitävästi kuten seuraava koripalloesimerkki osoittaa.

The Mailman doesn’t deliver on Sundays

Karl Malone on yksi kaikkien aikojen parhaista koripalloilijoista. Hänen lempinimensä oli the Mailman, postimies, koska hän toimitti aina lähetyksen perille. Malone ei uransa alkupuolella ollut erityisen hyvä vapaaheittäjä, joten urheilupsykologit kehittivät hänelle rutiinin, jossa hän mutisi itsekseen. Mitä Malone sitten mutisi, on ollut arvailujen kohteena. Eräässä haastattelussa hän kertoi sanoneensa ”Karl Malone do what Karl Malone gotta do”. Tämän rutiinin avulla Karl Malone paransi vapaaheittotarkkuuttaan merkittävästi. Mutta aivan aukoton ei tämäkään ratkaisu ollut. Vuoden 1997 NBA-finaalin ensimmäisessä ottelussa ottelun ollessa tasatilanteessa peliaikaa oli jäljellä muutama sekunti, kun Karl Malonea rikottiin ja hän sai kaksi vapaaheittoa. Chicago Bullsin Scottie Pippen psyykkasi vahvasti uskonnollisen Malonen pihalle sanomalla tälle juuri ennen vapaaheittoja, että ”Just remember, the mailman doesn’t deliver on Sundays, Karl” (Muistathan, että postimies ei jaa postia sunnuntaisin, Karl). Molemmat vapaaheitot ohi ja Michael Jordan ratkaisee pelin Bullseille.

Hyräily blokkaa jäätymisen ja rytmittää suorituksen

Yksi erinomainen metodi alisuoriutumisen ja jännittämisen välttämiseksi on hyräillä itsekseen jotakin musiikkikappaletta ennen suoritusta tai jopa suorituksen aikana. Yksi muisto omalta telinevoimisteluvalmennusajaltani tukee tätä teoriaa. Telinekohtaiset Suomen mestaruuskilpailut järjestettiin Jyväskylän monitoimitalolla. Valmennettavani Kari Kasurinen oli päässyt permannon finaaliin alkukilpailujen parhaalla pistemäärällä ja oli siis telineen viimeinen suorittaja. Nuorena (ja omasta mielestään kaikkitietävänä) valmentajana minulla oli mielessäni useita kymmeniä teknisiä ohjeita, jotka minun piti vielä muistuttaa Karille ennen hänen permantosarjaansa. Kävelimme Karin kanssa kohti kanveesia ja kumarruin hänen puoleensa aikomuksenani aloittaa neuvominen. Huomasin kuinka Karin huulet liikkuivat ja pistin korvani lähemmäksi kuullakseni mitä hän oikein mumisi. Kari lauloi itsekseen Pelle MiljoonanJuokse villi lapsi” -kappaletta. Päätin olla ihan hiljaa ja se oli täsmälleen oikea päätös. Poika voimisteli kuin ihmisen mieli ja saavutti uransa ensimmäisen Suomen mestaruuden.

Ensiapukurssilla elvytykseen haetaan oikeaa rytmiä Bee Gees -yhtyeen ”Stayin’ alive” – kappaleella. Hyräilemällä tätä kappaletta paineluun tulee oikea tempo ja ehkä jännittäminenkin vähenee.

Edellä mainittu Karl Malone on kokeillut uransa jälkeen myös showpainia. Tästä pääsen aasinsillalla huikeaan esimerkkiin siitä, kuinka huippu-urheilija on intuitiivisesti osannut hyödyntää hyräilyä suorituksen parantajana omassa urheilussaan. Mestaripainija Rami Hietaniemi kertoi joskus painiessaan hyräilevänsä itsekseen lastenlaulua ”Jänis istui maassa”. Laulun avulla hän tapailee oikeaa rytmiä liikkeiden suorittamiseen ja kun kappale tulee kertosäkeessä kolmannen kerran kohtaan ”Hyppää pois!”, niin sitten vastustajaa viedään siten että kantapäät eivät enää koske molskimattoon.

”May the skill be with You!”

Taitotohtori

 

Kirjoittajasta

sami_kalaja

Sami Kalaja
Johtaja, LitT
Taitovalmennuksen asiantuntija
sami.kalaja@kihu.fi

Aikaisemmat kirjoitukset