Yksi sitkeimmistä taitoharjoitteluun liittyvistä käsityksistä on jatkuvan, päivittäisen harjoittelun elintärkeys taidon oppimisen ja tuntuman pysymisen kannalta. Uimarit korostavat otetta veteen ja palloilijat pallotuntumaa. Mikä merkitys on sitten sillä, kun harjoitteluun tulee tauko? Taukojahan tulee väistämättä, milloin mistäkin syystä; loukkaantumiset, sairastelut, työ-, opiskelu- ja perhe-elämän kiireet, harjoittelupaikkojen sulkeminen ja niin edelleen. Ystäväni Mikko Rinnevuori oli minuun yhteydessä ja ehdotteli asian tutkimista. Veljeni Teppo lähti mukaan ja synnytimme tutkimuksen harjoittelutauon vaikutuksesta käsinseisontaan. Mukaan tiimiin tuli liikuntatieteellisen opiskelijaparhaimmistoa; Leo Haapasalo, Antti Vuoriainen ja Henri Hänninen. Näistä kahden ensin mainitun opinnäytetyöt ovat nyt valmistuneet (Haapasalo: Harjoitustauon vaikutus käsilläseisontataidon oppimiseen; Vuoriainen: ”Kukaan ei voi antaa sitä taitoa sulle”: kokemuksia follow along -video-opetukseen osallistumisesta käsinseisonnan harjoittelussa).
Somemarkkinointi tuotti yli 500 innokasta koehenkilöä, joista tosin suurin osa jätti leikin kesken ennen kolmen kuukauden mittaisen harjoittelujakson päättymistä. Toki tämä oli arvattavissa ja aineistoa saatiin analyysien tekemisen kannalta riittävästi kasaan.
Miksi ”tatsi” katoaa?
Liikuntataidot kestävät varsin hyvin ajan hammasta silloin, kun taidot ovat opitut. Joonas Kalari (2016) tutki väitöskirjassa liikehallinnan pysyvyyttä kouluiästä aikuisikään. Joonas todisti oikeaksi vanhan sanonnan: ”Minkä nuorena oppii – sen vanhana taitaa.” Hän toteaa muun muassa, että: ” Parhaiten aikuisiän liikehallintaa selitti kouluiän liikehallinnan monipuolisuus, missä koululiikunta on erityisen tärkeässä asemassa. Tällöin olisi harjoitettava erityisesti heikkoja osa-alueita, jotta niistä ei tulisi aikuisena kynnystä jonkin liikuntamuodon harrastamiselle.”
Taitojen katoaminen liittyy hermosolujen välisten liitosten heikkenemiseen ja purkautumiseen (mm. Hofer & Bonhofer 2010). Luonto korjaa pois käyttämättömät yhteydet mentaliteetilla ”Use it or lose it.” Paljon käytetty esimerkki on pyörällä ajamisen ja uimisen muistaminen. Jos on lapsena oppinut ajamaan pyörällä ja uimaan, niin ei näitä taitoja ihan heti unohda. Rob Gray (2021) tosin kritisoi näitä esimerkkejä mielestäni aiheesta. Muun muassa lapsen kehon mittasuhteet ja voimantuottokyky sekä lihastoiminnan synkronisaatio, ovat täysin erilaiset kuin aikuisella. Jos yrität aikuisena ajaa polkupyörällä samoilla spekseillä kuin mitä teit lapsena, niin sitä ei hyvä seuraa. Adaptiivisuudella on siis oma roolinsa taitojen muistamisessakin.
Mutta mikä on harjoittelutauon vaikutus oppimiseen?
Taidot ovat siis varsin pysyviä, mutta miten harjoittelun keskeyttäminen näkyy oppimisessa? Käsinseisontatutkimuksessamme koehenkilöt harjoittelivat omatoimisesti ohjevideoiden avulla käsinseisontaa kahdesti viikossa 13 viikon ajan. Koehenkilöt arvottiin kolmeen ryhmään, joista A ryhmä harjoitteli koko intervention ajan käsinseisontaa. B-ryhmällä oli viiden viikon harjoittelun jälkeen kahden viikon jakso, jossa ei harjoiteltu käsinseisontataitoa lainkaan, mutta tehtiin käsinseisontasuoritukseen liittyviä fysiikkaharjoitteita. C-ryhmällä oli vastaava taitoharjoittelutauko seitsemän viikon jälkeen. Osallistujien kasinseisontataito mitattiin sekä määrällisesti että laadullisesti. Määrällisenä mittarina käytimme käsinseisonnassa pysyttyä aikaa. Käsinseisontojen laatua puolestaan arviointiin asteikolla 0–3, suorituskriteerit johdettiin kansainvälisen voimisteluliiton, FIG:n telinevoimistelun arvosteluohjeista. (Tepon status telinevoimistelun olympiatuomarina toi uskottavuutta laatukriteerien laatimiselle.)
Käsinseisonnat arvioitiin ennen intervention alkua, kolme kertaa harjoittelujakson aikana sekä intervention lopuksi.
Tulokset osoittivat, että kaikki ryhmät kehittyivät sekä käsinseisonta-ajaltaan että käsinseisontatekniikaltaan harjoittelun seurauksena. Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja taidon kehittymisessä. Parin viikon tauko ei vaikuttanut häiritsevästi oppimiseen, kun fysiikasta pidettiin huoli. (Haapasalo 2021)
Motoriikan ja fysiikan sekä psyykkisen osa-alueen rinnakkainen tarkastelu eheyttää valmentautumista tuoden ajatteluun tarvittavaa holistisuutta.
Omatoiminen ohjevideoharjoittelu on ajankohtainen metodi
Näin pandemia-aikana erilaiset verkkovalmennukset ovat lisääntyneet voimakkaasti. Internetissä on runsaasti eri tasoisia verkkokursseja videovalmennuksia. Korkealaatuisista kokonaisuuksista ensimmäisinä tulevat mieleeni Rajalan Jukan ja Mäkisen Jarkon ohjelmat.
Tämän tutkimuksen mukaan 13 viikon aikana on mahdollista oppia käsinseisonta omatoimisesti ohjevideoiden avulla harjoittelemalla. ”Follow along”-menetelmän hyvistä ja huonoista puolista lisää seuraavassa blogitekstissä.
Taitotohtori
P.S. Tätä kirjoitettaessa Tepon kanssa työstetty Kehonhallinta-kirjamme on Keuruulla painossa. Näinä aikoina on erityisen tärkeää tukea kotimaisuutta ja siksi tervehdimme ilolla VK-kustannuksen päätöstä painattaa opuksemme Otavalla.
Lähteet:
Gray, R. 2021. How we learn to move. A revolution in the way we coach & practice sports skills. Perception action consulting & education LLC.
Haapasalo, L. 2021. Harjoitustauon vaikutus käsilläseisontataidon oppimiseen. Valmennus- ja testausopin kandidaatin tutkielma. Jyväskylän yliopisto.
Hofer, S. & Bonhofer, T. 2010. Dendritic Spines: The Stuff That Memories Are Made Of? Current Biology. Volume 20, Issue 4, 23 February 2010, Pages R157-R159.
Kalari, J. 2016. Minkä nuorena hallitsee sen aikuisena taitaa? Liikehallinnan pysyvyys kouluiästä aikuisikään – 24 vuoden seurantatutkimus. Turun yliopisto. Scripta Lingua Fennica Edita 418.
