Olen viime aikoina törmännyt (liian) usein valmennustilanteisiin, joissa urheilijalle selitetään hyvinkin tarkkaan, miten liike pitäisi suorittaa ja urheilijat ovat kehittyneet paremmiksi kuvaamaan sanallisesti tavoitesuoritusta kuin tekemään itse suorituksen. Valitettavasti kuitenkin liikkeen selittäminen ja liikkeen tekeminen ovat kaksi eri asiaa. Liikkeen verbalisointi saattaa vaikuttaa haitallisesti liikkeen suorittamiseen. Englanninkielinen ilmaisu ilmiölle on ”verbal overshadowing”. Siinä kieleen perustuva mielikuva varjostaa alleen havaintoihin liittyvän muistin vaikeasti selitettävissä olevat osat. Esimerkiksi useimmat meistä osaavat ajaa polkupyörällä, mutta pyörällä ajamisen liikesuoritusta on vaikea pukea sanoiksi. Motoriset suoritukset edellyttävät jonkin verran asioihin ja esineisiin liittyvää tietoa, mutta ne tukeutuvat enemmän taidolliseen (proseduraaliseen) tietoon.
Flegal ja Anderson (2008) tutkivat verbalisoinnin vaikutuksia motoriseen taitoon. Tutkimuksessa golffarit puttasivat tarkkuustestissä. Puttaamisen jälkeen toinen ryhmä kirjoitti sanallisen kuvauksen lyöntisuorituksistaan ja toinen ryhmä suoritti sanatehtävän, jossa sanoilla ei ollut mitään yhteyttä golfiin. Tämän jälkeen oli vuorossa toinen setti putteja. Verbalisointiryhmän taitavilla golfareilla tapahtui overshadowing-ilmiö, heidän suorituksensa heikkeni merkitsevästi suhteessa ei-verbalisointi ryhmään. Heikommilla golfareilla taidon verbalisointi puolestaan paransi suoritusta verrattuna toiseen ryhmään. Tosin tämä heikommilla golffareilla tehty havainto ei saavuttanut tilastollista merkitsevyyttä. Tutkimus puoltaa overshadowing-ilmiön olemassaoloa ja osoittaa sen olevan yhteydessä taitotasoon.
Taitavuus on proprioseptiivistä tarkkuutta
Taitava urheilija on kinesteettisesti sensitiivinen. Mitä paremmin urheilija aistii nivelten asennot, liikkeet, lihasten tuottaman voiman ja mitä paremmin hän kykenee erittelemään nivelsegmentit sekä yksilöllisesti että suhteessa toisiinsa, sitä parempi on suoritus. Toisaalta kuitenkin mitä tietoisempi urheilija on kehostaan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hän epäonnistuu painetilanteissa. Miten tämä paradoksi voisi olla ratkaistavissa? Onko valmennuksen suuntaaminen kehollisiin aistimuksiin avain tähän ongelmaan?
Han, Waddington, Anson ja Adams (2015) tutkivat proprioseptisen kyvykkyyden ja urheilumenestyksen välistä yhteyttä. Tutkijat määrittelivät proprioseptisen kyvykkyyden ominaisuudeksi integroida mekanoreseptoreiden sensorinen informaatio kehon asentoihin ja liikkeisiin. Eli toisin sanoen kyvyksi ohjata ja kontrolloida liikuntasuoritusta kehon aistimusten perusteella. Koehenkilöinä oli eri tasoisia urheilijoita aerobicistä, uinnista, kilpatanssista, sulkapallosta ja jalkapallosta. Osa koehenkilöistä edusti Kiinaa kansainvälisellä tasolla. Koehenkilöiden proprioseptinen tarkkuus mitattiin nilkka-, polvi-, lonkka-, olka- ja sorminivelissä. Tulokset osoittivat, että mitä tarkemmin nivelet pystyttiin aistimaan, sitä parempaa oli urheilumenestys. Erityisen merkityksellisesti osoittautui proprioseptinen tarkkuus nilkkanivelen suhteen. Nilkan tarkka aistiminen selitti menestystä jopa enemmän kuin lajispesifin harjoittelun määrä! Tutkijoiden mukaan, kuten niin monet muutkin taitavuuden osatekijät, myös proprioseptiivinen tarkkuus on harjoitettavissa oleva ominaisuus, kuitenkin tietyissä perimän asettamissa rajoissa.
Vastaavanlaisiin löydöksiin päätyivät myös Quiser, Chisholm ja Lam (2015) tutkiessaan alaraajojen proprioseptiikan yhteyttä liikkumistaitoon. Koehenkilöiden tehtävänä oli palauttaa jalka mahdollisimman tarkasti takaisin asentoon, jossa se oli ennen kuin tutkimuslaite siirsi sen toiseen asentoon. Toinen tehtävä oli painaa nappia heti, kun he aistivat koneen liikuttavan heidän jalkaansa. Kolmanneksi koehenkilöiden tuli kävellä juoksumatolla ja astua virtuaalisten esteiden yli. Tulokset osoittivat, että nivelen asennon aistimistarkkuuden ja esteiden ylitystehtävän välillä vallitsi tilastollisesti merkitsevä yhteys.
Tietoisuus- ja häiriöteoriat selittävät jäätymistä painetilanteissa
Jos parempi kehotietoisuus on yhteydessä parempaan suoritukseen, niin miksi sitten liikkeen ajatteleminen heikentää suoritusta, etenkin painetilanteissa?
Paineen alla murtumista selitetään kahdella teorialla; tietoisuus- ja häiriöteorialla. Tietoisuusteorian, eli eksplisiittinen monitoroinnin teorian, mukaan riittävän paljon harjoiteltu taito muuttuu tietoisesta tiedostamattomaksi, eksplisiittisestä implisiittiseksi. Tietoinen taito pystytään kuvailemaan sanallisesti. Esimerkiksi koripallon vapaaheittoa voidaan kuvailla pallon pomputteluna, pallon tuomista taivutetulla ranteella kasvojen lähelle, pallon heittona ja saattona. Ajan ja harjoittelun myötä tämä prosessi muuntuu tietoisesta tiedostamattomaksi ja kognitiivisia resursseja vapautuu muuhun käyttöön. Tietoisuusteorian perusteella paineen läsnäolo lisää itsetietoisuutta hyvästä suorittamisesta ja tämän seurauksena urheilija siirtyy takaisin tietoiseen, eksplisiittiseen step by step etenemistapaan. Suoritus, joka ennen oli automaattinen, muuttuukin paineen johdosta tietoisen ajattelun kohteeksi. Tietoisuusteoriaa tukevat havainnot, joissa ajatusten kohdentaminen johonkin duaalitehtävään, pitää suorituksen korkealla tasolla. Esimerkiksi golfpalloa puttaavaa pelaajaa voidaan pyytää luettelemaan ääneen kirjaimia siten, että aakkosissa peräkkäin olevia kirjaimia ei saa sanoa peräkkäin eikä samaa kirjainta saa sanoa kahdesti. (Tämä on muuten yllättävän haastava tehtävä. B:tä ei kyllä helposti tule sanotuksi A:n jälkeen, mutta A saattaa lipsahtaa B:n jälkeen.) Kun urheilija miettii näitä kirjaimia, hän ei jännitä puttisuoritusta. On siis merkitystä sillä, mihin ajatukset kohdistuvat suorituksen aikana. (Larson & Larson 2016).
Häiriöteoria olettaa, että painetilanteissa tarkkaavaisuus siirtyy pois tehtävälle relevantista informaatiosta. Häiriöt voivat olla sisäisiä tai ulkoisia. Sisäinen häiriö on esimerkiksi huoli suorituksen seurauksista. Ottelun ratkaisuhetkellä syöttövuorossa oleva lentopalloilija voi alkaa miettiä ottelun voittamista tai häviämistä ja tällä ajattelulla on haitallinen vaikutus hänen syöttöönsä. Esimerkki ulkoisesta häiriöstä on itselle tärkeiden ihmisten läsnäolo katsomossa, mikä saattaa vaikuttaa haitallisesti suoritukseen. (Larson & Larson 2016).
Beilock ym. (2004) tutkivat erilaisten paineiden alla murtumista matemaattisten tehtävien ratkaisemisessa. Hyvällä työmuistilla havaittiin olevan positiivinen vaikutus edellä kuvailtujen häiriöiden sietämiseen.
Olin kaksi vuotta sitten Baltimoressa kuuntelemassa Sian Beilockia. Hän on kirjoittanut erinomaisen kirjan ”Choke”. Itselleni jäi hänen esityksestään erityisesti mieleen kohta, jossa hän kertoi sykkeen kohoamisen ja hikoilun painetilanteessa olevan elimistön tapa kertoa, että nyt ollaan valmiita. Näitä ”oireita” ei siis kannata pitää vihollisina, vaan ystävinä.
Löytyykö ratkaisu kehollisista aistimuksista?
Siirryn nyt tutkimusmaailmasta kokemusten kentälle. Olympiavoittaja Tapio Korjus kertoo, että hänellä oli kaksi markkeria hyvälle heitolle. Korjus haki vedon alussa kiristystä oikeassa rintalihaksessa. Tämä tuntemus antoi olettaa, että heitosta tulee pitkä. Varmistuksen sille, että suorituksen jälkeen urheilija ja väline ovat kaukana toisistaan, antoi oikeassa asennossa lähteneen keihään perästä kuulunut suhahdus. Pidän tästä Korjuksen kertomasta; siinä ei ole liikaa asioita, joihin keskittyä. Pidin myös siitä, että urheilijan tarkkaavaisuus on tulevaisuudessa, odottamassa pelastavaa suhahdusta. Maailmanmestari Tero Pitkämäki puolestaan sanoi tietäneensä liikkeen rytmistä jo useita metrejä ennen heittoviivaa, minkälainen heitto on tulossa.
Olympiakomitean Lauri Hakala oli USAn vuosinaan lentopallon huippuvalmennuksessa. Laurin mukaan vastaanoton hihalyönnissä on tärkeää puristaa peukalon tyvet voimakkaasti toisiaan vasten. Sen sijaan, että syötön vastaanottaja uuvutetaan teknisillä ohjeilla, mitäpä jos hänen huomionsa kiinnitettäisiinkin aistimaan paine peukalon tyvien välillä? Lauri nosti peukkua tälle ajatukselle.
Olen hyvin vakuuttunut siitä, että kehollisten aistimusten hyödyntäminen taitojen opettelussa on oppimiselle eduksi. Valmentajan tulee kyllä kyetä analysoida sanallisesti liikesuorituksen biomekaniikkaa, mutta urheilijan kannattaa hakea hyvään suoritukseen kytkeytyviä kehollisia aistimuksia.
Taitotohtori
Lähteet:
Beilock, S., Culp, C., Holt, L. & Carr, T. (2004). More on the fragility of performance: choking under pressure in mathematical problem solving. Journal of Experimental Psychology: General, 133 (4), 584.
Han, J., Waddington, G., Anson, J: & Adams, R. (2015). Level of competitive success achieved by elite athletes and multi-joint proprioceptive ability. Journal of Science and Medicine in Sport. 18 (2015) 77-83.
Flegal, K. E., & Anderson, M. C. (2008). Overthinking skilled motor performance: Or why those who teach can’t do. Psychonomic Bulletin & Review, 15, 927-932.
Larson, W. & Larson,C. (2016). The Contributions of Body Awareness to ”Choking under Pressure”. The Journal of Undergraduate Research. Vol 14, article 1.
Qaiser, T., Chisholm, A. & Lam, T. (2016). The relationship between lower limb proprioceptive sense and locomotor skill acquistition. Exp Brain Res. (2016) 234:3185-3192.
Rhoads, J. (2019). Distinguishing the effects of verbalizing a skill on performance and learning in novice and skilled populations. Doctoral Dissertation. Auburn University. Alabama.
