Miten liike on syntynyt? Hyvä ystäväni, huippuvalmentaja Marko Malvela tulkitsi suuren idolini Nikolai Bernsteinin ajatuksia liikkeen synnystä jokseenkin tähän tapaan: ”Aikojen alussa ensimmäinen solu tunsi itsensä uhatuksi. Se suojautui painumalla kasaan. Ja voidakseen uudelleen käpertyä kokoon solun piti palautua lähtötilaansa. Tästä solun kokoon painumisesta ja laajentumisesta sai alkunsa liike ja liikkeen rytmi.”
Rytmi on erittäin keskeinen elementti urheilusuorituksessa. Rytmille on olemassa lukuisia määritelmiä, tässä yksi niistä: ”ilmiöiden säännönmukainen toistuvuus tai muu jaksollisuus; tajuttavissa oleva osien ja kokonaisuuksien suhde”. Rytmi liittyy oleellisesti liikkeen osatekijöihin; tilaan, aikaan ja voimaan. Rytmiin viitataan usein, kun urheilusuoritusta arvioidaan; ampumahiihtäjällä oli hyvä rytmi ammunnassa, keihäänheittäjä heitti hyvällä rytmillä, aitajuoksusuoritus oli rytmisesti tasapainoinen jne jne. Rytmi korostuu eri tavoin eri urheilulajeissa. Tanssissa, taitoluistelussa ja vaikkapa rytmisessä voimistelussa rytmi kiinnittyy ohjelmamusiikkiin. Telinevoimistelussa rytmi näyttäytyy vuoropuheluna telineen kanssa. Esimerkiksi useat peräkkäisen irrotukset rekillä ovat herkkiä rytmin suhteen, voimistelijan ja rekkitangon liikkeiden tulee synkronoitua saumattomasti toisiinsa. Olipa laji mikä tahansa rytmillä on keskeinen merkitys.
Keihäänheitossakin rytmi on tärkeä tekijä.
Leung et al (2015) tutkivat voimaharjoittelusuoritukseen yhdistetyn rytmivaatimuksen vaikutuksia. Koehenkilöt vääntäessä hauiskääntöä metronomin tahtiin, harjoituksen vaikutus aivoihin oli aivan toista luokkaa verrattuna hauiskääntöön ilman rytmivaatimusta, vaikka liike tehtiin täsmälleen samoilla painoilla ja toistomäärillä. Tutkijoiden mukaan liikesuorituksen synkronisoiminen ääni- tai näköärsykkeeseen edisti hermostollista sopeutumista, joka edesauttaa tiedon siirtoa aivoissa.
On yleisesti hyväksytty tosiasia, että ajoitus on liikesuorituksen onnistumisen kannalta kriittinen tekijä. Perin vähän on kuitenkin selvitetty sitä, kuinka urheilun lajitaitojen oppimista voitaisiin tehostaa rytmiharjoittelulla. Jos lähdetään siitä olettamuksesta, että kaikkea motoriikkaa ohjaa sisäinen ajoitusmekanismi, niin voisi ajatella ajoituskyvyn paranemisen edistävän liikesuorituksen suunnittelua ja toteutusta. Marius Sommer (2014) väitteli tohtoriksi Umeån yliopistosta. Hänen tutkimustensa tarkastelukohteena oli synkronoitu metronomiharjoittelu golfin ja jalkapallon pelaajilla. Sommer siteeraa väitöskirjansa alussa Gibsonia (1979) seuraavasti: ” ‘We perceive in order to move, but we also move in order to perceive”.
Tutkimuskokonaisuuden viitekehyksenä oli yksilön ja ympäristön välinen vuorovaikutus sekä havainnon ja toiminnan koplaaminen. Sommerin väitös käsitti kolme osatutkimusta, joista ensimmäisessä selvitettiin synkronoidun metronomiharjoittelun vaikutusta golflyönnin tarkkuuteen. Koe- ja kontrolliryhmäläiset harjoittelivat golfia neljän viikon ajan. Koeryhmä harjoitteli metronomia apunaan käyttäen, kun kontrolliryhmä ei käyttänyt metronomia. Metronomiharjoittelu ei ollut lajispesifiä, tehtävän oli muun muassa läpäyttää kädet yhteen mahdollisimman tarkasti annettuun tahtiin. Metronomin kanssa rytmiharjoittelua tehneen ryhmän golflyönnin tarkkuus parani merkitsevästi, kun taas kontrolliryhmällä vastaavaa paranemista ei tapahtunut.
Kakkostutkimuksessa analysoitiin, mikä metronomiharjoittelussa aikaansai tulosparannuksen. Mielenkiinnon kohteena oli golflyönnin kinematiikka. Lyönneistä tehtiin kolmiulotteinen liikeanalyysi sekä ennen harjoittelujaksoa että harjoittelujakson jälkeen. Mailan pään nopeuksiin harjoittelulla ei näyttänyt olevan vaikutusta, sen sijaan harjoittelu johti kehon osien parempaan keskinäiseen yhteistyöhön ja koordinoidumpiin liikemalleihin. Kolmas tutkimus käsitteli jalkapallon syöttöä. Tässä tutkimuksessa myös koehenkilöiden aivojen aktivaatiota selvitettiin fMRI-menetelmällä. Koe- ja kontrolliryhmät harjoittelivat neljän viikon ajan. Koeryhmä käytti harjoittelussa metronomia. Tällä kertaa jalkojen liikkeitä pyrittiin synkronoimaan annettuun rytmiin (vrt tanssimatto). Jalkapallotehtävänä oli syöttää kohti tuleva pallo yhdellä kosketuksella maalialueelle. Tulokset osoittivat koeryhmän motorisen ajoituksen parantuneen samaten kuin syöttötarkkuuden. Tuloksia selitettiin parantuneella havainnon ja toiminnan yhteensovittamisella.
Vladimir Issurin (2017) teki tutkimuskatsauksen urheilulahjakkuuteen liittyvistä tekijöistä. Yksi osa tätä katsausta oli eri asioiden periytyvyys. Taitoon liittyvät tekijät osoittautuivat varsin vähän geneettisesti määräytyneiksi. Issurinin katsauksessa varsinaista rytmitajua ei tarkasteltu, mutta esimerkiksi seuraavat prosenttiluvut antavat hieman osviittaa rytmitajun periytyvyydestä: silmä-käsi -koordinaatio 30%, liikefrekvenssi (nopeus) 30% ja tasapaino 20%. Toki näiden prosenttilukujen kanssa tulee olla kriittinen, mutta perusviesti varmaankin on se, että taitoon liittyviä asioita tulee harjoitella, niitä ei saada perittynä, toisin kuin vaikkapa kehon pituutta.
Koripallolegenda Phil Jackson kertoo kirjassaan (Eleven rings: The Soul of success) harjoituksista, joissa hän pisti Los Angeles Lakersin maailmantähdet Shaq, Kobe… pelaamaan koripalloa eri musiikkien tahtiin. Riippuen siitä, oliko musiikki kolmi- vai nelijakoista, aina tietyllä tahdilla kentällä piti tapahtua jotakin. Näin Jackson sai koko viisikon toimimaan yhtenä kokonaisuutena.
Rytmiharjoittelulla näyttäisi tutkitun tiedon mukaan olevan paikkansa taitoharjoittelussa. Musiikin käyttö harjoituksissa voi tehostaa rytmitajun kehittymistä. Hyviä ovat myös erilaiset rytmiradat, porrasharjoitteet ja musiikin avulla toteutetut liikesarjat (Hakkarainen 2015).
Jotta asiat eivät olisi liian helppoja, niin siteeraan tässä Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen professoria Jukka Louhivuorta, jonka mukaan parhaat muusikot erottuvat muista edukseen niin sanottujen mikrorytmien myötä. Huippumuusikko ei ole kuin metronomi, vaan hän saattaa olla ihan vähän myöhässä tai liian aikaisessa. Tämä konerytmistä poikkeaminen luo musiikkiin sen ”swingin” tai ”grooven”.
Vierailimme KIHUn porukan kanssa Jyväskylän yliopiston musiikin laitoksella ihastelemassa heidän huikeita liikettä ja ääntä yhdistäviä ratkaisujaan. Jyväskylässä on nyt maailman ensimmäinen rakennus (Musica -rakennus), jota voi soittaa. Taiteella on valtavan paljon annettavaa urheilulle, Ape Suhonen totesi tämän kevään Huipulla Tuulee -seminaarissa, että ”ihmisen lopullinen ymmärtäjä on taide.” Tuohon ei Taitotohtorilla ole mitään lisättävää.
Motorisesti monipuolista ja rytmikästä kesää toivotellen.
Taitotohtori.
Lähteitä ja oheislukemista:
Gibson, J. (1979). The Ecological Approach to Visual Perception. Boston: Houghton Mifflin.
Hakkarainen, H. (2015). Nopeuden harjoittaminen. Teoksessa Suomen Valmentajat (toim.) Lasten ja nuorten hyvä harjoittelu. VK-kustannus.
Issurin, V. (2017). Evidence-Based Prerequisites and Precursors of Athletic Talent: A Review. Sports Med DOI 10.1007/s40279-017-0740-0
Jackson, P. (2014). Eleven Rings: The soul of Success. Penguin Books.
Leung, M., Rantalainen, T., Teo, W & Kidgell, D. (2015). Motor cortex excitability is not differentially modulated following skill and strength training. Neuroscience 305 (2015) 99–108
Sommer, M. (2014). Effect of timing training in golf and soccer players: skill, movement organisation, and brain activity. Institutionen för psykologi Umeå.
Sommer, M. & Rönnqvist, L. (2009). Improved motor-timing: effects of synchronized metronome training on golf-shot accuracy. Journal of Sports Science & Medicine 8, 4, 648-656.
Sommer, M., Häger, C., Rönnqvist, C. (2014). Synchronized metronome training induces changes in the kinematic properties of the golf swing. Sports Biomechanics, 02/2014, 1-1
Sommer, M., Häger, C., Olsson, C. J., & Rönnqvist L. (Manuscript). Timing training in female soccer players: effects on motor skill and associated changes in functional brain activity.
