Laaja NASPSPA-konferenssi (North American Society for the Psychology of Sports and Physical Activity) Baltimoressa vilisi alan huippunimiä
Osallistuimme Timo Jaakkolan, Mikko Huhtiniemen ja Kasper Salinin kanssa NASPSPA-järjestön konferenssiin Baltimoressa. Tapahtuma kokosi yhteen liikunta-alan huippunimiä kuten esimerkiksi Joan Vickers, Dan Gould ja Gabrielle Wulf. Tarkoituksenamme oli markkinoida Kisakallion syksyn taitokonferenssia, verkottua ja ennen kaikkea oppia uutta. Kaikki nämä tavoitteet toteutuivat erinomaisesti. Yleisenä havaintona voidaan todeta liikuntataitojen painottuminen sekä fyysisen aktiivisuuden edistämisessä että urheiluvalmennuksessa. Lukuisissa esityksissä todistettiin taitojen olevan yhteydessä muun muassa oppimiseen ja ylipainoon. Liikkumisen ja harjoittelun määräkeskustelu on näköjään vaihtumassa laatukeskusteluksi. Toki määrälläkin on oma paikkansa, mutta vanha totuus siitä, että määrä ei muutu laaduksi sai Baltimoressa vahvistuksen. Yksi merkittävä ”löytö” Baltimoren reissulla oli Shape America -järjestön PE metrics kognitiivisten ja motoristen taitojen arviointijärjestelmä, johon useat konferenssin esiintyjät viittasivat alustuksissaan. Tästä järjestelmästä on löydettävissä lisätietoja osoitteessa www.shapeamerica.org.
Tässä seuraavassa joitakin Baltimoren konferenssin helmiä:
Kuinka oppia heittämään kuin Stephen Curry?
Yksi mielenkiintoisimmista esityksistä oli havaintomotoriikan maailman ykkösnimen Joan Vickersin alustus ”How to Shoot Like Stephen Curry: The Role of Quiet Eye Timing and Location In The Basketball Three Point Shot.” Kolmosten heittämisen suhteen on kaksi koulukuntaa; aikaisen ja myöhäisen katseen kiinnittymisen koulukunnat. Aikaisen kiinnittymisen nimeen vannovat korostavat avoimen luupin kontrollia, eli toisin sanoen suorituksen alussa katse kiinnitetään korirenkaaseen ja opittu motorinen ohjelma käynnistyy ilman tarvetta saada myöhäistä palautetta heiton loppuvaiheessa. Myöhäistä katseen kiinnittymistä perustellaan suljetun luupin kontrollimekanismilla, jossa heiton loppuvaiheista saatavaa palautetta hyödynnetään suorituksessa.
Vickers tutki eliittikoripalloilijoilla, kumpi edellä mainituista katseen kiinnittymistavoista on heittotarkkuuden kannalta merkityksellisempi. Koripalloilijat heittivät avustajan syötöstä kolmosia niin kauan, että heille kertyi kymmenen sisään mennyttä heittoa ja kymmen ohi heittoa. Heitot tehtiin sekä vapaana että puolustettuna. Katseen kiinnittymistä (QE) seurattiin neljän eri heittovaiheen aikana; QE syötön vastaanotossa, QE heittoon valmistauduttaessa, QE käsivarren koukistuksessa ja QE käsivarren ojennuksessa. Tutkimuksessa verrattiin mikä Quiet Eye -ajoitus oli yhteydessä heittotarkkuuteen. Ei ollut kovin yllättävää, että katseen kiinnittyminen on lyhyempää puolustettuna kuin ilman puolustusta, tosin heittotarkkuuteen tällä ei ollut merkitystä. Eniten osumia tuli aikaisella katseen kiinnittymisellä, eli syötön vastaanotossa ensimmäisten 300 ms:n aikana katse oli pallossa, josta se siirtyi korirenkaan keskelle. Heiton loppuvaiheessa tuli Vickersin mukaan yllättävän vähän katseen kiinnittymisiä. Tämä tutkimus tuki motorisen ohjelman hypoteesia ja osoitti katseen kiinnittymisen merkityksen koripallon heittotarkkuudelle.
Sekä määrällinen että laadullinen palaute parantavat suoritusta – mutta eri tavoin
Nuori tutkija -kilpailun voitti korealainen DongHwi Suh, joka selvitti palautteen laadun merkitystä sulkapallon lyönnin oppimiselle. Noviisisulkapalloilijoille annettiin oppimisprosessin aikana 3D-animaation muodossa visuaalista palautetta lyöntisuorituksesta joko kvantitatiivisesti tai kvalitatiivisesti. Kvalitatiivinen palaute perustui sentteihin, sekunteihin, kulmanopeuksiin ym. Palaute kohdistui liikkeen yksittäisiin osiin. Kvalitatiivinen palaute puolestaan keskittyi nimensä mukaisesti liikkeen laatuun sanallisesti kuvailtuna. Mielenkiinnon kohteena oli lyönnin biomekaaninen malli. Molemmat palautetavat paransivat lyöntiä. Määrällinen eli kvantitatiivinen palaute aikaansai lyöntitarkkuuden paranemista ja ranteen toiminnan tehostumista muita enemmän. Laadullinen eli kvalitatiivinen palaute puolestaan paransi liikemallia ja lyöntisuorituksen jatkuminen sujuvoitui. Tämän tutkimuksen perusteella laadullinen palaute osoittautui hieman määrällistä palautetta paremmaksi menetelmäksi, koska se kehitti lyönnin koordinaatiomallia paremmin.
Havainto-motorinen harjoittelu parantaa eliittilentopalloilijoiden pelinlukua
Marie-Therese Fleddermann Frankfurtista kertoi hyvin kiinnostavasta tutkimuksesta, jossa eliittilentopalloilijat harjoittelivat havainto-kognitiivisia taitoja kahdeksan viikon ajan 3D-virtuaalilaseilla. Pelaajille näytettiin laseilla kuusi palloa, joista kolme oli eri värisiä. Tehtävänä oli seurata näitä kolmea palloa niiden liikkuessa näkökentässä. Pallojen lähtiessä liikkeelle ne kaikki muuttuivat saman värisiksi ja pelaajien piti muistaa mitä palloja he seurasivat.
Harjoittelun myötä pelaajat luonnollisestikin kehittyivät pallojen seuraamisessa. Tutkijat selvittivät, onko tämäntyyppisellä harjoittelulla siirtovaikutusta itse pelaamiseen. Koehenkilöille heijastettiin lentopalloverkon takana olevalle skriinille pelitilannevideoita (=vastapuolen hyökkäys) ja kiinnostuksen kohteena oli, kuinka nopeasti koehenkilöt tunnistivat tilanteet ja miten he ponnistivat torjuntaan. Tulokset osoittivat, että 3D-virtuaalilasiharjoittelulla oli positiivinen vaikutus pelitilanteiden havaitsemiseen. Lasiharjoittelua tehneet pelaajat kykenivät kontrolliryhmää nopeammin havaitsemaan mistä hyökkäys tuli. Sen sijaan varsinaiseen torjuntaan ponnistukseen (=ponnistuskorkeuteen) tällä harjoittelulla ei havaittu olevan yhteyttä.
Keppi ja porkkana toimivat molemmat
Mariane Bachelar Auburnin yliopistosta todisti palkkioiden toimivan rangaistuksia paremmin oppimisen tehostajana. Koehenkilöiden tehtävänä oli kompleksin visuaalisen vihjeen perusteella valittava oikea golfin puttauspaikka ja putattava pallo mahdollisimman lähelle maalia. Koehenkilöt oli jaettu kolmeen ryhmään; palkkio, rangaistus ja neutraali. Palkkioryhmä sai lahjakortteja sen perusteella, kuinka hyvin he valitsivat oikean paikan ja kuinka tarkasti he puttasivat, eli oikeista valinnoista ja tarkoista puteista lahjakortteja tuli aina lisää. Rangaistusryhmä sai alkutilanteessa tietyn määrän lahjakortteja ja aina virheiden sattuessa kortteja otettiin heiltä pois. Neutraaliryhmä sai nipun lahjakortteja, jotka hei saivat pitää riippumatta heidän valinta- tai puttisuorituksistaan. Oppimistuloksia tarkasteltiin heti harjoittelun jälkeen, 24 h ja 7 päivää myöhemmin. Sekä valinta että puttaus paranivat kaikilla koehenkilöryhmillä. Kaikki kolme koehenkilöryhmää oppi yhtä hyvin, palkkio ja rangaistus olivat molemmat yhtä hyviä oppimisen tehostajia.
Joskus houkutteleva otsikko johtaa kiinnostavaan esitykseen
Seuraavan esityksen valitsin ihan täysin otsikon perusteella: Stimulating Overestimation of Motor Competence to Promote Physical Activity: A Bridge Over Troubled Water, a Stairway To Heaven or a Highway to Hell? Esitys oli Ghentin yliopiston johtaman tutkimusryhmän aikaansaannos, jossa selviteltiin mikä merkitys on oman taitotason arvioinnilla motivoitumiselle fyysiseen aktiivisuuteen. Koehenkilöinä toimi 195 amerikkalaista n. 13-vuotiasta nuorta. Nuorilta mitattiin todellinen motorinen pätevyys, koettu motorinen pätevyys, motivaatio fyysistä aktiivisuutta kohtaan, viihtyminen liikunnassa sekä sitkeys. Tulosten perusteella koehenkilöt jaettiin yli-, ali- ja realistisiin motorisen pätevyyden arvioijiin. Yhteydet arviointitarkkuuden, todellisen motorisen kompetenssin ja motivaatiotekijöiden välillä olivat yllättäviä. Realistisesti oman pätevyytensä arvioineet hyvät (=aktuaalisesti motorisesti pätevät) ja oman pätevyytensä yliarvioineet huonot osoittautuivat parhaiten motivoituneiksi ja viihtyviksi sekä sitkeiksi. Sen sijaan ne nuoret, jotka olivat heikkoja ja arvoivat oman tasonsa tarkasti, olivat huonosti motivoituneita, eivät viihtyneet eivätkä osoittaneet sitkeyttä. Näyttää siis siltä, että oman tason tarkka arviointi on eduksi silloin, kun oma taso on hyvä, mutta haitalliseksi silloin kuin oma taso on heikko. Heikot liikkujat ”hyötyvät” siitä, että he yliarvioivat oman motorisen pätevyytensä.
Ja vielä loppuun Sian Beilockin neuvo tilanteisiin, joissa jännittäminen meinaa häiritä suoritusta:
”Rethink your arousal: During times when you feel nervous or anxious, your body is actually filling you with energy and improving your attention.”
