Lasten urheilua lasten välineillä

Miltä tuntuisi pelata tennistä kentällä, joka olisi 80 metriä pitkä ja pallot pomppaisivat pääsi yläpuolelle? Tai miltä tuntuisi heittää puolentoista kilon koripalloa neljän metrin korkeudella olevaan koriin? Ovatko edellä kuvatun kaltaiset kokemukset taustalla, kun taidot eivät kehity ja urheiluharrastus hiipuu?

Urheiluharrastuksen lopettaminen nuoruusiässä on Suomessa yleisempää kuin muissa maissa. Yksi merkittävä syy tälle huolestuttavalle ilmiölle on se, että nuoret kokevat omat liikuntataidot aiempaa heikommaksi (Aira ym. 2013). Christoph Rottensteiner (2015) tutki 15–16-vuotiaiden jalkapalloilijoiden, jääkiekkoilijoiden ja koripalloilijoiden osallistumista organisoituun urheiluseuratoimintaan. Hänen väitöstutkimuksensa mukaan eräs syy urheilemisen lopettamiselle on nuorten urheilijoiden oma kokemus taitojen heikosta kehittymisestä.

Mikä sitten neuvoksi, että taidot kehittyisivät ja nuoret urheilisivat pidempään? Tim Buszard (2016) teki tutkimusryhmänsä kanssa systemaattisen tutkimuskatsauksen välineiden ja pelikentän muokkaamisen vaikutuksista lasten urheilussa. Katsauksessa tarkasteltiin 25 tutkimuksen tuloksia, mukana oli yhteensä 989 urheilevaa lasta.

Taustatiedoiksi tutkijat vertailivat kansainvälisten lajiliittojen suosituksia pelialueen kooksi. Vertailluissa lajeissa ainoastaan jalkapallossa pelikentän koko kasvoi samassa suhteessa kuin lapsen pituus, kaikissa muissa lajeissa suositeltiin pelattavan aikuisten kentällä jo 10-vuotiaasta alkaen.

Tässä kuvassa y-akselilla on kentän koko skaalattuna suhteessa aikuisten kenttään ja x-akselilla nuoren urheilijan ikä (Buszard et al 2016).

Lähde: https://www.flickr.com/photos/kurros/179193367. Creative commons 2.0.

Eniten tutkimuksia oli tehty koripallossa ja tenniksessä.

Koripallossa tutkittiin, mikä vaikutus on, kun pelataan pienemmällä kentällä, kevyemmällä pallolla ja matalampiin koreihin. Tässä keskeisimpiä löydöksiä:

  • Kevyempi pallo peleissä lisäsi lay-up yritysten määrää 9–11-vuotiailla (Arias)
  • Heittotarkkuus parani kevyemmillä palloilla 9–11-vuotiailla (Arias)
  • Heittoyritysten määrässä ja heittojen onnistumisissa pelissä ei ollut merkitseviä eroja eripainoisten pallojen välillä 9–11-vuotiailla (Arias)
  • Syöttöjen määrä, syötön vastaanottojen määrä ja kuljetuksen määrä lisääntyivät peleissä, kun käytettiin kevyempää palloa 9–11-vuotiailla (Arias)
  • Heittoyritysten frekvenssi ja onnistuneiden heittojen määrä kasvoivat kevyemmällä pallolla 9–11-vuotiailla (Arias)
  • 9–11-vuotiaat lapset kokivat enemmän yksi vastaan yksi -tilanteita, kun pelattiin kevyemmällä pallolla (Arias)
  • Vapaaheittotarkkuus parani, kun 10-vuotiaat lapset saivat heittää haluamansa kokoisella pallolla, 62 % lapsista valitsi pienimmän pallon ja 45 % valitsi pienemmän pallon, kuin millä heidän ikäluokassaan pelataan (Regimball)
  • Matalampaan koriin heittäminen lisäsi onnistumisia ja minäpystyvyyttä 6–7-vuotiailla (Chase)
  • Pienemmät ja kevyemmät pallot lisäsivät heittotarkkuutta pyörätuolikoripallossa 11-vuotiailla (Szyman et al.)

Lähde: https://www.flickr.com/photos/club-med-discover/15153090487. Credits: www.clubmed.co.uk

Tenniksessä muokattavia elementtejä olivat verkon korkeus, pallojen paine, mailan koko ja kentän koko. Muun muassa seuraavia asioita havaittiin:

  • 9–10-vuotiailla verkon madaltaminen 22 cm johti useampiin voittolyönteihin, lentolyönteihin ja sopivalta korkeudelta suoritettuihin lyönteihin, lisäksi vähemmän lyöntejä lyötiin takarajan takaa, mikä kertoo aggressiivisemmasta pelistä (Timmermann)
  • Kämmenlyönnin tarkkuus ja tekniikka olivat parhaat, kun käytettiin hidasta palloa ja muokattua mailaa. Hitaammalla pallolla lyönnit suuntautuivat alhaalta ylös ja ne suoritettiin useammin vartalon edestä ja sivulta. Pallon vaikutus lyöntiin oli mailan vaikutusta suurempi 6–9-vuotiailla (Buszard)
  • Kämmenlyönnin tarkkuus ja tehokkuus olivat parempia hitaalla pallolla ja pienemmällä mailalla 9–11-vuotiailla (Buszard)
  • Hitailla palloilla pelattaessa 9–10-vuotiaat lapset löivät sopivalta korkeudelta, nousivat verkolle useammin ja pelasivat nopeampia palloralleja (Kachel)
  • Verkon korkeuden, maalialueiden ja pelikentän koon vaihtelu paransi peliä 9–10-vuotiailla verrattuna harjoitteluun, joka tehtiin vakioidulla verkon korkeudella, maalialueilla ja kentällä (Lee)
  • Taitotestitulokset paranivat, kun 7–9-vuotiaat käyttivät hitaita palloja ja pienempää kenttää (Larson)
  • Pienellä kentällä ja hitailla palloilla harjoittelu paransi oppimista 8-vuotiailla. Kentällä oli suurempi vaikutus kuin palloilla (Farrow)
  • Lyhyemmällä mailalla harjoitellut 7–10-vuotiaiden ryhmä selviytyi taitotestissä paremmin kuin pitkällä mailalla harjoitellut ryhmä (Elliott)

Heittämisen osalta mielenkiintoinen löydös oli se, että kun pallon koko ylitti heittäjän käden leveyden, niin heittämisen liikemalli huononi (Burton). Vastaava havainto tehtiin kiinnioton osalta; pienempi pallo kopattiin kypsyneemmällä liikemallilla kuin suuri pallo (Isaacs).

Yhteenvetona tutkijat toteavat, että välineiden ja ympäristön muokkaamisen avulla lasten on mahdollista pelata peliä siten, että se on lähempänä aikuisten peliä. On näyttöä siitä, että mailojen, pallojen ja pelikenttien muokkaaminen voi edistää taitojen oppimista. Tutkijat suosittelevat, että urheilun auktoriteetit luovat junioriurheiluun ympäristöjä, jotka helpottavat taitosuorituksia säilyttäen kuitenkin samalla aikuisten pelille tunnusomaisen havainto–toiminta -yhdistämisen.

Buszardin tutkimuskatsaus on hyvin mielenkiintoinen ja antaa vahvan selkänojan sille, että lasten ja nuorten urheilua ei kannata toteuttaa aikuisten ehdoilla. Oikean kokoiset välineet ja pelikentät tekevät lasten urheilusta sellaista, että harrastajat ennen kaikkea pysyvät lajin parissa. Lisäksi oikeanlainen lasten ja nuorten urheilu luo huipputasolle tarvittavat pohjat.

Pieni kritiikin sana tutkimusasetelmista on kuitenkin paikallaan. Nyt tarkastelun kohteina olleista tutkimuksista pitkäkestoisin interventio oli kahdeksan viikon mittainen. Tarvittaisiin ehdottomasti pitempiaikaisia harjoittelujaksoja, jotta voitaisiin aidosti arvioida, mikä merkitys välineiden ja ympäristöjen muokkaamisella on motivaatiolle ja taitojen kehittymiselle huipputason urheilun näkökulmasta.

Tällaista pitkäkestoista taitointerventiotutkimusta odotellessa.

Taitotohtori

 

Lähteet:

Aira,T., Kannas, L., Tynjälä, J., Villberg, J. & Kokko; S. (2013). Hiipuva liikunta nuoruusiässä. Terveyden edistämisen tutkimuskeskus Julkaisuja 5 2013. Jyväskylän yliopisto.

Arias JL. (2012). Does the modification of ball mass influence the types of attempted and successful shots in youth basketball? Hum Mov. 2012;13:147–51.

Arias JL. (2012).  Influence of ball weight on shot accuracy and efficacy among 9–11-year-old male basketball players. Kinesiology.2012;44:52–9.

Arias JL, Argudo FM, Alonso JI. (2012). Distances and shooting zones as a function of mass of basketball among 9- to 11-year-old male players. S Afr J Res Sport Phys Recreat. 2012;34:1–11.

Arias JL, Argudo FM, Alonso JI. (2012). Effect of ball mass on dribble, pass, and pass reception in 9–11-year-old boys’ basketball. Res Q Exerc Sport. 2012;83:407–12.

Arias JL, Argudo FM, Alonso JI. (2012). Effect of basketball mass on shot performance among 9-11 year-old male players. Int J Sports Sci Coach. 2012;7:69–79.

Arias JL, Argudo FM, Alonso JI. (2012). Effect of the ball mass on the one-on-one game situations in 9–11 year old boys’ basketball. Eur J Sport Sci. 2012;12:225–30.

Buszard, T., Reid, M., Masters, R. & Farrow, D. (2016). Scaling the Equipment and Play Area in Children’s Sport to improve Motor Skill Acquisition: A Systematic Review. Sport Med (2016) 46:829-843.

 Buszard T, Farrow D, Reid M, et al. (2014). Modifying equipment in early skill development: a tennis perspective. Res Q Exerc Sport. 2014;85:218–25.

Buszard T, Farrow D, Reid M, et al. (2014). Scaling sporting equipment for children promotes implicit processes during performance. Conscious Cogn. 2014;30:247–55.

Burton AW, Greer NL, Wiese DM. (1992). Changes in overhand throwing patterns as a function of ball size. Pediatr Exerc Sci. 1992;4:50–67.

Chase M., Ewing M., Lirgg C., et al. (1994). The effects of equipment modification on children’s self-efficacy and basketball shooting performance. Res Q Exerc Sport. 1994;65:159–68.

Elliott B. (1981). Tennis racquet selection: a factor in early skill development. Aust J Sports Sci. 1981;1:23–5.

Farrow D. & Reid M. (2010). The effect of equipment scaling on the skill acquisition of beginning tennis players. J Sports Sci. 2010;28:723–32.

Isaacs LD. (1980). Effects of ball size, ball color, and preferred color on catching by young children. Percept Mot Skills. 1980;51:583–6.

Kachel K, Buszard T, Reid M. (2015). The effect of ball compression on the match-play characteristics of elite junior tennis players. J Sports Sci. 2015;33:320–6.

Larson E, Guggenheimer J. (2013).  The effects of scaling tennis equipment on the forehand groundstroke performance of children. J Sports Sci Med. 2013;12:323–31.

Lee M., Chow J., Komar J, et al. (2014). Nonlinear pedagogy: an effective approach to cater for individual differences in learning a sports skill. PLoS One. 2014;9:e104744

Regimbal C, Deller J, Plumpton C. (1992). Basketball size as related to children’s preference, rated skill and scoring. Percept Mot Skills.1992;75:867–72.

Rottensteiner,C. (2015). Young Finnish Athletes’ Participation in Organized Team Sports. Studies in sport, physical education and health 228. Jyväskylän yliopisto.

Szyman, R., Ito, G. & Garner D. (2014). Ball size and distance as constraints in prep wheelchair basketball free throws. Palaestra 2014; 28:22-5.

Timmerman E, de Water J, Kachel K, et al. (2015). The effect of equipment scaling on children’s sport performance: the case for tennis. J Sports Sci. 2015;33:1093–100.

Kirjoittajasta

sami_kalaja

Sami Kalaja
Johtaja, LitT
Taitovalmennuksen asiantuntija
sami.kalaja@kihu.fi

Aikaisemmat kirjoitukset