Hyvä valmentaja ei turhia hölise

Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, että menestyvät valmentajat ja hyvät opettajat ovat aika hiljaisia ihmisiä?

Valmentaja- ja liikunnanopettajakoulutus on perinteisesti korostanut ohjeiden ja palautteen merkitystä urheilu- ja liikuntataitojen opettelussa. Vallalla on ollut käsitys, jonka mukaan oppijan tulisi saada valmentajalta tai opettajalta neuvoja ihan jokaisesta yrityksestä. Varsin usein valmentajan tai opettajan pätevyyskin (oppijan mielestä) on kytketty palautteen määrään. On ajateltu, että mitä enemmän ohjeita ja  palautetta – sitä parempi valmentaja/opettaja. Ihmisen kyky vastaanottaa informaatiota on kuitenkin varsin rajallinen. Itse asiassa liian runsas palaute suorituksesta on oppimiselle haitaksi. Muun muassa Mikko Pehkosen tutkimustulokset osoittavat, että täydellinen palautteen puuttuminenkin on parempi tilanne kuin se, että palautetta tulee liikaa.

John Wooden on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä ja arvostetuimmista koripallovalmentajista. Hän voitti valmentajana muun muassa kymmenen USA:n yliopistomestaruutta. Kun Woodenin valmennustapaa analysoitiin, niin merkillepantavaa oli vähäinen puheen määrä; lyhyen ytimekkäät ohjeet ja palaute. John Woodenin valmentaessa hänen puheenvuorojensa keskimääräinen kesto oli ainoastaan neljä sekuntia! Kun Wooden puhui, hän puhui asiaa ja kaikki kuuntelivat. Vastaanvanlainen toimintatapa on myös toisella menestyneellä koripallovalmentajalla, Rick Pitinolla. Pitinon periaate on, että hänen puheensa ei saa kestää yhdellä kertaa yli seitsemää sekuntia. Pitino perustelee tätä sillä, että harjoituksissa säilyy näin korkea toiminnallisuuden aste.

Yksi tapa vähentää sanallisten ohjeiden ja palautteen määrää on käyttää analogioita. Analogioita käyttävässä valmennuksessa urheilijat jäljittelevät liikemalleja, jotka liittyvät johonkin muuhun kuin omaan lajiin. Esimerkiksi vapaauinnissa vetokäsi piirtää veteen S-kirjainta muistuttavan kuvion. Liao ja Masters selvittivät tutkimuksessaan (2001) analogioiden tehokkuutta pöytätennisvalmennuksessa. Urheilijaryhmä, joka ajatteli lyövänsä kämmenlyönnin ilmassa olevan suorakulmaisen kolmion hypotenuusaa pitkin, oppi lyöntitekniikan paremmin kuin ryhmä, jota valmennettiin perinteiseen tapaan valmentajan ohjeilla. Hyvän vertauskuvan turvin valmentaja tai opettaja tarvitsee selkeästi vähemmän sanoja tai näyttöjä viestin perillesaamiseen.

Mikä on sitten optimaalinen frekvenssi palautteen antamiselle? Useissa tutkimuksissa on havaittu, että oppimisen kannalta edullisinta on, kun palaute annetaan noin joka viidennen yrityksen jälkeen. Oppija tarvitsee tilaa oppimiselle. Nykyaikaisen taitojen oppimiskäsityksen mukaan oppija kokeilee erilaisia suoritustapoja sekä ratkaisumalleja, ja näin hankkii aistiensa välityksellä tietoa siitä mikä toimii ja mikä ei. Oppimisen kannalta on haitallista, jos runsaan neuvomisen johdosta omien aistimusten työstämiselle ei jää tilaa.

Palautteen annon osalta määrä ei muutu laaduksi, vaan vähemmän onkin enemmän.

Taitotohtori

Kirjoittajasta

sami_kalaja

Sami Kalaja
Johtaja, LitT
Taitovalmennuksen asiantuntija
sami.kalaja@kihu.fi

Aikaisemmat kirjoitukset