Älypuhelimien käyttö on lisääntynyt kaikissa ikäluokissa. Tilastokeskuksen mukaan tällä hetkellä Suomessa alle 55-vuotiaista 94 % on käytössään älypuhelin. Netin käyttö alkaa jo pienestä pitäen. Lasten mediabarometri kertoo, että jo vuonna 2013 puolet alle 1-vuotiaista ja 85 % 1-vuotiaista käytti internetiä. Mitä hyviä ja mitä huonoja puolia erilaisten ruutujen katselemisesta ja pelien pelaamisesta on perinteisen urheilun ja taitojen oppimisen kannalta?
Englannin rubgymaajoukkueen näköasiantuntija Sherylle Calder opastaa Guardianin haastattelussa maajoukkueen pelaajia viettämään vähemmän aikaa kännyköiden kanssa, mikäli he mielivät saavuttaa maailmanmestaruuden. Calderin mukaan pelaajien taitotaso on laskenut viime vuosina ja selitykseksi hän tarjoaa kännyköiden tuijottelun sekä liikkumisen yksipuolistumisen. ”Nyt kun puihin kiipeily ja aidan päällä kävely ja sieltä putoaminen ovat jääneet pois, visuaaliset taidot eivät kehity kuten aikaisemmin… Jos et näe jotakin, et voi tehdä päätöksiä. Mitä aikaisemmin näet, sitä enemmän sinulla on aikaa tehdä päätös…”. Calder toistaa myös vanhan viisauden, poikkeuksellisen hyvä tarkkuusnäkö ei ole edellytys urheilussa menestymiselle. Merkityksellisempiä ovat visuaaliset taidot.
Mentaalinen väsymys heikensi jalkapallotaitoja
Älypuhelimien katsomisen vaikutuksia jalkapallotaitoihin selviteltiin sekä Brasiliassa (Fortes ym 2019) että Italiassa (Greco ym. 2017). Molemmissa tutkimuksissa koehenkilöt käyttivät älypuhelimia, jonka jälkeen heidän suorituskykyään testattiin.
Fortesin ym (Effect of exposure time to smartphone apps on passing decision-making in male soccer athletes. Psychology of Sport & Exercise 44) tutkimuksessa mielenkiinnon kohteena oli, kuinka eri mittaiset ”altistumiset” kännyköille vaikuttivat pelaajien mentaaliseen väsymiseen sekä päätösten tekemiseen jalkapallon syötöissä. Koehenkilöt, jotka olivat ammattipelaajia, arvottiin neljään ryhmään; kontrolliryhmä, 15 minuutin ryhmä, 30 minuutin ryhmä ja 45 minuutin ryhmä. Kontrolliryhmä katseli valmennusvideoita isolta 84 tuuman ruudulta 30 minuuttia, muut ryhmät käyttivät kännyköistään sosiaalisen median sovelluksia (WhatsApp, Facebook ja Instagram) 15, 30 tai 45 minuuttia. Pelaajien mentaalista väsymistä arvioitiin STROOP-testillä sekä subjektiivisella kuormittuneisuusarvioinnilla sekä ennen että jälkeen kännyköiden/videoiden katselun. Protokolla toistui interventioviikon aikana neljä kertaa. Tämän jälkeen koehenkilöiltä mitattiin sykkeet, palautumisen taso ja otettiin virtsanäyte. Seuraavaksi oli vuorossa alkulämmittely, jota seurasi simuloitu jalkapallo-ottelu. Tästä ottelusta arvioitiin pelaajien tekemien syöttöratkaisujen nopeus ja tarkkuus. Tulosten mukaan 30 ja 45 minuutin kännykän tuijottaminen hidasti päätöksentekoa ja heikensi syöttötarkkuutta.
Grecon, Tambolinin & Fischettin tutkimuksessa (Negative effects of smartphone use on physical and technical performance of young footballers. Journal of Physical Education and Sport. December 2017) koehenkilöinä oli nuoria jalkapalloilijoita. Pelaajat väsytettiin ”Brain it on”-applikaatiolla 30 minuutin ajan. Brain it on- applikaatio sisältää aivoja haastavia fysiikkaan perustuvia palapelejä ja päättelytehtäviä. Pelaajien fyysinen suorituskyky mitattiin Yo-yo -testillä, joka on jalkapallon lajinomaisia kestävyysominaisuuksia mittaava testi. Jalkapallotaitoja arvioitiin Loughborough Soccer Passing -testillä. Tutkimusasetelmassa samat pelaajat pelasivat kännykällä tai tekivät normaaleja aktiviteettejaan ilman kännykkää. Tutkimuksessa selvitettiin, miten kännykän katselu vaikutti testitulokseen verrattuna tilanteeseen, jossa kännykkää ei katseltu. Kännykän katselu heikensi noin 10 % Yo-yo -testitulosta ja aikaansai enemmän virheitä lajinomaisessa syöttötestissä.
Molemmissa edellä kuvailluissa tutkimuksissa älypuhelimien aiheuttamaa mentaalista väsymistä pidettiin syynä heikentyneeseen suoritukseen.
Yhteen paikkaan tuijottaminen kramppaa silmät
Staattinen yhteen pisteeseen tuijottaminen saattaa aiheuttaa muitakin harmeja kuin mentaalinen väsymys (mikä tosin saattaa olla juurikin seurausta yhteen pisteeseen tuijottamisesta). Meillä on kummassakin silmässä kuusi lihasta, jotka liikuttavat silmää. Normaalioloissa ihminen liikuttaa silmiään noin 3–4 kertaa sekunnissa. Tämä silmien liikuttamisen tärkeys korostuu useissa liikuntamuodoissa, kuten esimerkiksi jalkapallossa, jossa pelaajan pitää jatkuvasti tehdä havaintoja eri suunnista ja eri etäisyyksiltä. Suomen johtaviin asiantuntijoihin urheilijan näköasioissa lukeutuva Timo Koljonen kertoo, että pitkäaikainen staattinen tuijottaminen voi saada silmän lihakset spastiseen, krampinomaiseen tilaan, jossa silmien liikuttamiskyky heikkenee. Spastinen tila voi kestää yllättävän pitkäänkin, jopa tunteja. Tämä puolestaan ilmenee heikentyneinä urheilusuorituksina, kuten edellä todettiin. Kirjan lukemista Koljonen ei pidä haitallisena, koska siinä katse kuitenkin liikkuu rivien mukaisesti. Silmien ohella heikko pelaamis/kännykänkatseluergonomia saattaa aiheuttaa kramppeja muuallekin kehoon.
Älylaitteilla pelaamisella on hyviäkin puolia
Kölnin Sporthochschulessa testattiin ammattilais e-urheilijoita ja heitä verrattiin sekä amatööripelaajiin että perinteisten urheilulajien edustajiin. Havaintokyky- ja tarkkaavaisuusvertailussa e-urheiluammattilaiset olivat 10% nopeampia kuin amatöörit tai klassiset urheilijat. Hienomotoriikkatesteissä perinteiset urheilijat olivat ehkä hieman yllättäen e-urheilijoita parempia. Tätä professori Ingo Froböse selittää sillä, että urheilijoiden oman kehon tuntemus on hyvä, kun taas e-urheilijoilla saattaa olla juurikin kehon tuntemuksessa puutteita. Reaktionopeustesteissä e-ammattilaiset olivat kaikista nopeimpia. Merkillepantavaa oli, että ainoastaan e-ammattilaiset selviytyivät visuaalisiin ärsykkeisiin reagoinneissa täysin virheittä. Silmäliikkeitä verrattaessa e-urheilun ammattipelaajat erottuivat muista siinä, että heidän katseensa siirtyi useammin kohteesta toiseen ja katseen pysähdykset olivat kestoltaan lyhyitä. Amatöörit tarvitsivat pidemmän ajan tarvittavan informaation löytämiseen. Kestävyyskunnossa e-urheilijat olivat odotetusti heikompia kuin perinteisten urheilulajien edustajat. Professori Frobösen tulkinnan mukaan e-urheilu kehittää pelaajien taitoon liittyviä ominaisuuksia hyvin paljon samalla tavalla kuin perinteinen urheilu.
KIHUn erikoistutkija, suorituspalautteesta väitellyt, Kaisu Mononen näkee korona-ajassa sen hyvän puolen, että digiloikka on lisännyt taitovalmennuksenkin mahdollisuuksia. Esimerkiksi suorituspalautteen saa nyt sekunnin murto-osassa, kun aikaisemmin sitä piti odottaa viikon verran.
Hyvä kysymys on se, että oppiiko Playstationin urheilupelien kautta päätöksentekoa, taktisia kuvioita ja ongelman ratkaisua? Mielipiteet tästä menevät aika lailla ristiin. Havaintomotoriikan kannalta yksi ero tulee siinä, että videopeleissä katseen kohde on noin metrin päässä, kun oikeassa pelissä puhutaan yleensä kymmenistä metreistä. Oma mielipiteeni on se, että videopelit saattavat täydentää ”oikeaa” harjoittelua joiltakin osin, mutta eivät missään tapauksessa korvaa sitä. Toki pelit ja applikaatiot kehittyvät koko ajan, virtuaalitodellisuus lähestyy pelottavan kovaa vauhtia todellista todellisuutta. Ei varmaan mene pitkään, kun markkinoilla on jo tehokkaita ”taitavuusappeja”. Niitä odotellessa kuitenkin kannattaa tuijotella ruutuja maltillisesti, ainakin ennen harjoituksia, kilpailuja tai liikenteeseen lähtemistä.
Taitotohtori
