{"id":715,"date":"2020-05-20T16:09:29","date_gmt":"2020-05-20T13:09:29","guid":{"rendered":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/?p=715"},"modified":"2020-05-20T16:09:31","modified_gmt":"2020-05-20T13:09:31","slug":"erehdy-opi-vaikeuta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/erehdy-opi-vaikeuta\/","title":{"rendered":"Erehdy \u2013 opi \u2013 vaikeuta"},"content":{"rendered":"\n<p>Mik\u00e4 on taitojen oppimisen <em>challenge point<\/em> \u2013 kannattaako hyp\u00e4t\u00e4 syv\u00e4\u00e4n vai matalaan p\u00e4\u00e4h\u00e4n? Mik\u00e4 on optimaalinen vaikeustaso harjoitella taitoja?<\/p>\n\n\n\n<p>Liikuntapedagogiikassa ja urheiluvalmennuksessa keskeinen kysymys on se, ett\u00e4 kannattaako uuden liikesuorituksen opettelu aloittaa helpotetusta versiosta ja pikkuhiljaa edet\u00e4 kohti tavoitesuoritusta, vai onko parempi hyp\u00e4t\u00e4 suoraan altaan syv\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4h\u00e4n? Ydinkysymys on my\u00f6s se, ett\u00e4 kannattaako jo hyvin sujuvaa suoritusta toistaa, vai kannattaako lis\u00e4t\u00e4 vaikeuskerrointa.<\/p>\n\n\n\n<p>Oppiminen on prosessi, joka on yksil\u00f6n oman aktiivisen toiminnan tuotosta. Osaaminen ei siis siirry oppijaan, vaan oppija konstruoi sen itse. Oppimisprosessissa korostuu informaation valikoinnin, tulkinnan ja ymm\u00e4rt\u00e4misen merkitys. Oppimisymp\u00e4rist\u00f6t ja -tilanteet olisi suunniteltava taidon tulevaa k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en, sill\u00e4 oppiminen on tilannesidonnaista. Oppiminen k\u00e4ynnistyy siit\u00e4, kun oppija havaitsee ristiriidan oman osaamisensa ja kyseess\u00e4 olevan teht\u00e4v\u00e4n vaatimusten v\u00e4lill\u00e4. Oppijassa her\u00e4\u00e4 halu ratkaista t\u00e4m\u00e4 ristiriita. Miten sitten parhaiten aikaansaadaan oppimista? Onko parempi v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 virheit\u00e4 vai tietoisesti hakea omien kykyjen yl\u00e4rajoilla olevia teht\u00e4vi\u00e4?<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Virheet\u00f6n opettelu vahvistaa motivaatiota<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Helposta vaikeaan etenev\u00e4n opetuksen tai valmennuksen vahvuutena on oppijan motivaation pysyminen korkeana oppimisen ajan. Helpotetut suoritukset onnistuvat, jolloin oppija ei pys\u00e4hdy pohtimaan mahdollisten virheiden syyt\u00e4. Virheiden poissaolo johtaa siihen, ett\u00e4 oppiminen tapahtuu p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti tiedostamatta eli implisiittisesti. Aina virheiden tullessa oppija miettii virheen syyt\u00e4, t\u00e4m\u00e4 prosessi on yleens\u00e4 tietoinen eli eksplisiittinen. Informaation k\u00e4sittelyss\u00e4 tietoinen mieli on pullokaula. Tiedostamaton oppiminen tarjoaa tietoiseen verrattuna moninkertaiset informaation k\u00e4sittelymahdollisuudet.\u00a0 <em>Errorless learning<\/em> -l\u00e4hestymistapa on hyvin yleinen etenkin nuorten oppijoiden ollessa kyseess\u00e4. Sek\u00e4 liikunnanopetuksessa ett\u00e4 urheiluseuratoiminnassa on tyypillist\u00e4 aloittaa helpoilla teht\u00e4vill\u00e4, jotka sitten taitojen karttuessa vaikeutuvat. Etenkin taitolajeissa on muotia pilkkoa liikesuoritus palasiksi. N\u00e4it\u00e4 palasia sitten harjoitellaan erikseen ja lopuksi liitet\u00e4\u00e4n yhteen kokonaissuoritukseksi. Liikekehittely voi kuitenkin vied\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n suuntaan, jos liikkeen osia ei ole mahdollista suorittaa luontevasti. Esimerkiksi tenniksen sy\u00f6t\u00f6ss\u00e4 pallon yl\u00f6s heittoa voi kyll\u00e4 harjoitella omana suorituksenaan luontevasti, mutta mailan taakse vienti ilman sit\u00e4 edelt\u00e4vi\u00e4 sy\u00f6t\u00f6n vaiheita sotkee kyll\u00e4 suorituksen liikevirtauksen. Liikkeen opettelu osissa voi kyll\u00e4 helpottaa oppimista, jos helpottamisella tarkoitetaan virheiden v\u00e4ltt\u00e4mist\u00e4. Useimmiten kokonaismenetelm\u00e4 on kuitenkin osamenetelm\u00e4\u00e4 parempi, sill\u00e4 monesti osien liitt\u00e4minen yhteen on kohtuuttoman hankalaa. Virheet\u00f6n opettelu on siis motivaation kannalta hyv\u00e4, mutta onko se tehokasta? Virheet ovat edellytys oppimiselle, mik\u00e4 olisi sopiva m\u00e4\u00e4r\u00e4 virheit\u00e4?<\/p>\n\n\n\n<p><strong><em>Challenge point<\/em><\/strong><strong> m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 harjoituksen optimaalisen vaikeustason<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p><strong>Mark Guadagnoli <\/strong>ja<strong> Timothy Lee<\/strong> ovat luoneet viitekehyksen, jossa tarkastellaan opeteltavan taidon optimaalista vaikeustasoa oppimisen kannalta. Liikesuorituksen vaikeutta voidaan m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 sek\u00e4 nominaalisesti ett\u00e4 funktionaalisesti. Liikkeen nominaalinen vaikeus kuvastaa sen haasteellisuutta riippumatta siit\u00e4, kuinka taitava on liikkeen suorittaja. Esimerkiksi koripallon heitto koriin tai golfpallon puttaaminen kuppiin on l\u00e4helt\u00e4 helpompi kuin kaukaa sek\u00e4 ammattilaiselle ett\u00e4 aloittelijalle. Funktionaalinen vaikeus puolestaan ilmaisee sen, kuinka vaikea suoritus on yksil\u00f6lle. Ekspertille liike on helpompi kuin noviisille. Funktionaaliseen vaikeuteen liittyy suorittajan taitotason lis\u00e4ksi tilannekohtaisia tekij\u00f6it\u00e4. Ilman puolustajaa koripallon heitto on helpompi kuin vastustajaa vastaan ja golfin avausly\u00f6nti on tyyness\u00e4 s\u00e4\u00e4ss\u00e4 helpompi kuin vaikkapa puuskittaisessa sivutuulessa.<\/p>\n\n\n\n<p>Guadagnoli ja Lee hahmottavat taitojen oppimisen ongelmanratkaisuprosessina, jossa suorituksen aikana ja v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti sen j\u00e4lkeen saatu informaatio on ratkaisevassa roolissa. Suorituksen aikana ja sen j\u00e4lkeen tarjolla oleva informaatio muodostaa oppimisen perustan. T\u00e4t\u00e4 informaatiota saadaan kahdesta l\u00e4hteest\u00e4; toimintasuunnitelmasta ja palautteesta. Toimintasuunnitelma (<em>action plan<\/em>) m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 muun muassa liikkeen ajoituksen ja voiman k\u00e4yt\u00f6n. Palautetta saadaan suorituksen aikana ja sen j\u00e4lkeen sek\u00e4 sis\u00e4isesti (aistien v\u00e4litt\u00e4m\u00e4 informaatio) ett\u00e4 ulkoisesti (esimerkiksi videon katselu suorituksesta).&nbsp; <em>Action plan<\/em> sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s ennustuksen suorituksen lopputulemasta. Oletettua lopputulosta verrataan toteutuneesta suorituksesta saatuun sis\u00e4iseen ja ulkoiseen palautteeseen ja informaatio on oletetun ja toteutuneen v\u00e4linen ero. Oppiminen liittyy suorittajan saaman informaation m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 oppimista tapahdu ilman informaatiota. Jos hyv\u00e4 golffaaja puttaa l\u00e4helt\u00e4 koko ajan reik\u00e4\u00e4n ja osuu joka kerta, niin h\u00e4nen action plan ja palaute ovat identtiset. T\u00e4ss\u00e4 tapauksessa ei siis ole eroa suunnitellun ja toteutuneen v\u00e4lill\u00e4, eli informaatiota ei ole tarjolla, eik\u00e4 n\u00e4in ollen tapahdu oppimistakaan. Oppimisen ja suorittamisen v\u00e4linen paradoksi on juuri t\u00e4m\u00e4. Hyv\u00e4 ja virheet\u00f6n suoritus ei edesauta oppimista. <strong>Rob Gray<\/strong> toteaa osuvasti: \u201d<em>Good performing in practice suggest that nothing is been learned<\/em>.\u201d Toinen \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4 on se, ett\u00e4 informaatiota on enemm\u00e4n kuin mit\u00e4 oppija kykenee k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n. Voltti saattaa p\u00e4\u00e4ty\u00e4 pyll\u00e4ht\u00e4miseen ja mahdollisia syit\u00e4 ep\u00e4onnistumiselle on niin runsaasti, ett\u00e4 oppija ei pysty tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n mist\u00e4 virhe aiheutui. Jos informaatiota on liian v\u00e4h\u00e4n tai liian paljon, seurauksena on oppimisen hidastuminen.<\/p>\n\n\n\n<p>Guadagnolin ja Leen mukaan on olemassa optimaalinen informaation m\u00e4\u00e4r\u00e4, joka riippuu teht\u00e4v\u00e4n vaikeudesta ja suorittajan taitotasosta. T\u00e4t\u00e4 kutsutaan nimell\u00e4 \u201d<em>optimal challenge point<\/em>\u201d. Oppimisen kohteena olevan teht\u00e4v\u00e4n funktionaalista vaikeutta voidaan kasvattaa lis\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 harjoitteluun vaihtelua. Vaihtelun lis\u00e4\u00e4minen toimii parhaiten helpoissa teht\u00e4viss\u00e4. Alemmilla taitotasoilla v\u00e4h\u00e4inen vaihtelu johtaa parhaaseen oppimiseen ja taitavilla puolestaan tarvitaan paljon vaihtelua<\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-image size-large\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" width=\"800\" height=\"753\" src=\"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-content\/uploads\/2020\/05\/Erehdy_opi_vaikeuta.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-717\" srcset=\"https:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-content\/uploads\/2020\/05\/Erehdy_opi_vaikeuta.jpg 800w, https:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-content\/uploads\/2020\/05\/Erehdy_opi_vaikeuta-300x282.jpg 300w, https:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-content\/uploads\/2020\/05\/Erehdy_opi_vaikeuta-768x723.jpg 768w, https:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-content\/uploads\/2020\/05\/Erehdy_opi_vaikeuta-319x300.jpg 319w\" sizes=\"(max-width: 800px) 100vw, 800px\" \/><figcaption>Kuvio. Optimal Challenge Points (Guadagnoli &amp; Lee 2004)<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n<p>Sit\u00e4 mukaa kun oppijan kyky prosessoida informaatiota kasvaa, tulee my\u00f6s teht\u00e4v\u00e4n vaikeuden kasvaa. Kuten yll\u00e4 olevasta kuviosta k\u00e4y ilmi, niin eksperttien kannattaa tehd\u00e4 vaikeampia suorituksia kuin aloittelijoiden. On huomattava, ett\u00e4 kyse on siis funktionaalisesta vaikeudesta, eli suorituksen vaikeudesta suorittajan taitotasoon ja oppimistilanteeseen suhteutettuna. Ekspertin kannattaa harjoitella omien taitojensa yl\u00e4rajoilla, kun taas noviisi hy\u00f6tyy itselleen helpomman teht\u00e4v\u00e4n harjoittelusta. Toinen huomion arvoinen seikka t\u00e4ss\u00e4 kuviossa on se, ett\u00e4 oppimisen optimaalinen vaikeustaso on eri kuin suorittamisen optimitaso. Kolmas n\u00e4k\u00f6kulma on se, ett\u00e4 taitotason kehittyess\u00e4 <em>optimal challenge point<\/em> muuttuu. Eli j\u00e4lleen kerran; liian helppojen tai liian vaikeiden asioiden harjoittelu ei opeta mit\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4n havainnon vahvistavat my\u00f6s <strong>Kazunori Akizuki<\/strong> ja <strong>Yukari Ohashi<\/strong> omassa tutkimuksessaan, jossa koehenkil\u00f6iden teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 tasapaino ep\u00e4vakaalla alustalla. Oppimista edisti parhaiten funktionaalisesti sopivan vaikean teht\u00e4v\u00e4n harjoittelu.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Helpoissa teht\u00e4viss\u00e4 hajautettu, vaikeissa teht\u00e4viss\u00e4 keskitetty palaute<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Oppija tarvitsee palautetta suorituksen lopputuloksesta. Vaikeissa teht\u00e4viss\u00e4 tarvitaan useammin palautetta, helpoissa teht\u00e4viss\u00e4 taas harvemmin annettu palaute toimii parhaiten. <strong>Gabrielle Wulfin <\/strong>tutkimuksessa tarkasteltiin sit\u00e4, ett\u00e4 kannattaako suorituksesta annettu ulkoinen palaute antaa keskitetysti vai hajautetusti. Keskitetty palaute on sit\u00e4, ett\u00e4 palaute kohdistuu samaan osaan suoritusta jokaisella yrityskerralla. Hajautetussa palautteenannossa pureudutaan eri yrityskerroilla eri seikkoihin. Esimerkiksi kun golfswingiss\u00e4 annetaan joka kerta palautetta mailan taakse viennist\u00e4, kyse on keskitetyst\u00e4 palautteenannosta. Jos taas ensimm\u00e4isell\u00e4 kerralla annetaan palautetta mailan taakse viennist\u00e4, toisella kerralla painonsiirrosta, kolmannella kerralla ly\u00f6nnin saatosta jne, niin kyse on hajautetusta palautteesta. Wulfin mukaan helpoissa teht\u00e4viss\u00e4 hajautettu palaute toimii parhaiten, kun taas vaikeissa teht\u00e4viss\u00e4 keskitetty palaute on tarkoituksenmukaisin.<\/p>\n\n\n\n<p>Oppiminen on moniulotteinen ja kokonaisvaltainen ilmi\u00f6, jossa ovat mukana keho, aivot ja mieli. <strong>Von Wrightit<\/strong> ovat oppimisen ytimess\u00e4 korostaessaan oppijan oman osaamisen ja teht\u00e4v\u00e4n vaatimusten v\u00e4lisen ristiriidan merkityst\u00e4. T\u00e4t\u00e4 samaa painottaa my\u00f6s <strong>Anders K. Ericsson<\/strong>, jonka mukaan harjoittelun vaatimustason pit\u00e4\u00e4 jatkuvasti nousta. Taitava pedagogi k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 harjoittelussa tapahtuvat virheet ja ep\u00e4onnistumiset voimatekij\u00e4ksi, joka kannustaa oppijaa ratkaisemaan k\u00e4sill\u00e4 olevan haasteen.<\/p>\n\n\n\n<p>Erehdy \u2013 opi \u2013 vaikeuta \u2013 erehdy <a>\u2013 <\/a>opi \u2013 vaikeuta \u2013 erehdy \u2013 opi \u2013 vaikeuta.<\/p>\n\n\n\n<p><strong><em>So it goes<\/em><\/strong>.<\/p>\n\n\n\n<p>Taitotohtori<\/p>\n\n\n\n<hr class=\"wp-block-separator\"\/>\n\n\n\n<p><strong>L\u00e4hteet ja oheislukemista:<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Akizuki,K. &amp; Ohashi,Y. (2015). Measurement of functional task difficulty during motor learning: What level of difficulty corresponds to the optimal challenge point? <em>Human Movement Science 43<\/em> (2015) 107-117.<\/p>\n\n\n\n<p>Ericsson,A. &amp; Pool,R. (2017). Peak. Science from the new science of expertise. Houghton Mifflin harcourt.<\/p>\n\n\n\n<p>Gray.R. (2018). How difficult should practice be? The challenge point hypothesis. <a href=\"http:\/\/www.perceptionaction.com\" target=\"_blank\" rel=\"noreferrer noopener\">Perceptionaction.com<\/a> Episode 105, 5\/1\/2018.<\/p>\n\n\n\n<p>Guadagnoli,M. &amp; Lee,T. (2004). Challenge point. A framework for conceptualizing the effects of various practice conditions in motor learning. <em>Journal of Motor Behavior<\/em>, 36:2,212-224.<\/p>\n\n\n\n<p>Niemi,P. &amp; Keskinen,E. (2002). Taitavan toiminnan psykologia. Turun yliopiston psykologian laitos.<\/p>\n\n\n\n<p>Von Wright, M., Von Wright, J. &amp; Soini, T. (2003). Oppiminen ja koulutus. WSOY. Juva.<\/p>\n\n\n\n<p>Vonnegut,K. (1969). Slaughterhouse 5. Delacorte press.<\/p>\n\n\n\n<p>Wulf,G., H\u00f6rger,M. &amp; Shea,C. (1999). Benefits of blocked over serial feedback on complex motor skill learning<em>. <\/em><em>Journal of Motor Behavior<\/em>, 31:1, 95-103.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Mik\u00e4 on taitojen oppimisen challenge point \u2013 kannattaako hyp\u00e4t\u00e4 syv\u00e4\u00e4n vai matalaan p\u00e4\u00e4h\u00e4n? Mik\u00e4 on optimaalinen vaikeustaso harjoitella taitoja? Liikuntapedagogiikassa ja urheiluvalmennuksessa keskeinen kysymys on se, ett\u00e4 kannattaako uuden liikesuorituksen opettelu aloittaa helpotetusta versiosta ja pikkuhiljaa edet\u00e4 kohti tavoitesuoritusta, vai &hellip; <a href=\"https:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/erehdy-opi-vaikeuta\/\">Lue loppuun <span class=\"meta-nav\">&rarr;<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[20,19,21],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/715"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=715"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/715\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":719,"href":"https:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/715\/revisions\/719"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=715"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=715"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=715"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}