Oppijan osaamisen ja teht\u00e4v\u00e4n vaatimusten v\u00e4linen ristiriita k\u00e4ynnist\u00e4\u00e4 oppimisen. Avainasemassa on suorituksesta saatava sensorinen informaatio. Jokainen liike tuottaa kinesteettisen aistimuksen, joka saadaan eri aistien v\u00e4lityksell\u00e4. Kun liikkuja suunnittelee etuk\u00e4teen, miten h\u00e4n suorittaa liikkeen, h\u00e4n samalla lataa odotusarvon sille, mink\u00e4laista sensorista informaatiota h\u00e4n saa liikkeest\u00e4. Oppija ennakoi milt\u00e4 liikesuoritus tuntuu, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, kuulostaa, maistuu ja tuoksuu. Aivojen l\u00e4hett\u00e4ess\u00e4 toimintak\u00e4skyn lihaksille, samasta k\u00e4skyst\u00e4 l\u00e4htee kopio pikkuaivoihin. Liikkeen j\u00e4lkeen sensorisen informaation tullessa pikkuaivoihin tapahtuu vertailu liikkeen tarkoituksen ja toteutuksen v\u00e4lill\u00e4. Saksankieliset ilmaisut \u201dSoll-wert\u201d (miten liikesuoritus oli tarkoitus tehd\u00e4) ja \u201dIst-wert\u201d (miten liikesuoritus tuli tehty\u00e4) kuvaavat osuvasti t\u00e4t\u00e4 tavoitellun ja toteutuneen dialogia. Jos liikkeest\u00e4 saatu informaatio on identtinen odotetun informaation kanssa, organismi ei ole kovin kiinnostunut oppimisesta. Oppiminen k\u00e4ynnistyy vain, kun suunnitellun ja toteutuneen v\u00e4lill\u00e4 on eroja. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa ennen kaikkea sit\u00e4, ett\u00e4 liikkeen toistaminen samanlaisena kerta toisensa j\u00e4lkeen ei ole hyv\u00e4 oppimisstrategia. Suljetussa drilliharjoittelussa suorituksesta saatava sensorinen informaatio tulee jauhamisen my\u00f6t\u00e4 yh\u00e4 vain ennustettavammaksi ja oppimisen liekki hiipuu.<\/p>\n\n\n\n
Miten oppiminen k\u00e4ynnistyy? Kiinnostuksen k\u00e4site on oppimisen ytimess\u00e4. Hyv\u00e4 kysymys on se, ett\u00e4 voiko \u201dpakolla\u201d oppia? Vastentahtoisessa oppimisessa kiinnostus saattaa l\u00f6yty\u00e4 ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4n asian (esimerkiksi rangaistus) v\u00e4ltt\u00e4misest\u00e4, mutta yht\u00e4 kaikki, jollakin tavalla kiinnostusta tarvitaan aina. Kiinnostus voi viitata yksil\u00f6n psykologiseen, hetkelliseen mielentilaan h\u00e4nen toimiessaan jonkin asian tai sis\u00e4ll\u00f6n parissa tai toisaalta yksil\u00f6n pysyv\u00e4mp\u00e4\u00e4n, henkil\u00f6kohtaiseen mieltymykseen toimia jonkun asian parissa toistuvasti. Kiinnostuksen katsotaan kehittyv\u00e4n nelj\u00e4n per\u00e4kk\u00e4isen vaiheen kautta:<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4m\u00e4 vaiheet esiintyv\u00e4t aina samassa j\u00e4rjestyksess\u00e4 riippumatta oppijan i\u00e4st\u00e4. Vaiheiden ylitse ei voi hyp\u00e4t\u00e4, mutta eri vaiheiden kesto voi tosin vaihdella runsaastikin. Kiinnostuksen kehityksen teorian mukaan kiinnostus viri\u00e4\u00e4 aina aluksi tilannekohtaisesti. Tarkkaavaisuus on kiinnittynyt esimerkiksi teht\u00e4v\u00e4\u00e4n tai valmentajan puheeseen. Kiinnostuksen voi her\u00e4tt\u00e4\u00e4 jokin opittavan asian kannalta triviaali seikka, kuten esimerkiksi yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 kuva tai huumori. Kiinnostus lopahtaa, mik\u00e4li t\u00e4m\u00e4 vaihe ei tue oppijan kiinnostuksen s\u00e4ilymist\u00e4. Ilman ymp\u00e4rist\u00f6n tukea kiinnostus hiipuu t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa helposti. Jos oppimistilanne tarjoaa oppijalle mahdollisuuksia linkitt\u00e4\u00e4 opittavaa sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 johonkin henkil\u00f6kohtaisesti merkitykselliseksi koettuun, siirryt\u00e4\u00e4n s\u00e4ilyneen tilannekohtaisen kiinnostuksen vaiheeseen. Motivaatio omaehtoiseen toimintaan vahvistuu. Kolmas kiinnostuksen kehittymisen vaihe on orastava yksil\u00f6llinen kiinnostus, jolloin tietoinen tiedon ja taitojen hankkiminen sek\u00e4 harjoittelu lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t. Nelj\u00e4s vaihe on kehittynyt yksil\u00f6llinen kiinnostus, jolloin kiinnostuksen kohde muuttuu yh\u00e4 enemm\u00e4n osaksi oppijan jokap\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja keskeisi\u00e4 prioriteetteja. Kiinnostus kehittyy siis tilannekohtaisista, hetkellisist\u00e4 kokemuksista kohtalaisen pysyv\u00e4ksi ja voimakkaaksi mieltymykseksi johonkin asiaan ja seurauksena on yksil\u00f6n oma-aloitteinen ja toistuva toiminta (Tapola 2020).<\/p>\n\n\n\n
Vaihtelu on yksi elementti, joka yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 ja vahvistaa kiinnostusta. Frans Boschin mukaan online-periaatteella tapahtuva sopeutuminen liikkeen suorittamiseen on paljon t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin alkuper\u00e4inen liikesuorituksen design. Samaa asiaa korostaa v\u00e4h\u00e4n eri sanoin Ericsson, joka per\u00e4\u00e4nkuuluttaa m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisen harjoittelun periaatteissa jatkuvaa haastetason nostoa. Olipa taustateoriana informaation prosessointi tai ekologinen dynamiikka, oppijan mielenkiinnon korkealla pit\u00e4minen on oppimisen keski\u00f6ss\u00e4. Bernsteinin neroleimaus \u201dRepetitions without repetitions\u201d kiteytt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n teeman hienosti. Taitoharjoittelu ei ole saman asian toistamista, vaan ongelman ratkaisuprosessin toistamista. Ja kun vaihtelun avulla ongelma aina v\u00e4h\u00e4n muuttuu, oppija adaptoituu siihen mukauttamalla suorituksensa teht\u00e4v\u00e4n ja ymp\u00e4rist\u00f6n vaatimusten mukaisesti.<\/p>\n\n\n\n
Hyv\u00e4 kysymys on, kuinka paljon vaihtelua pit\u00e4\u00e4 olla ja kuinka spesifi\u00e4 harjoittelun pit\u00e4\u00e4 olla. Yksi kriteeri voidaan johtaa yritysten onnistumisten m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4. Oppimisen kannalta noin 70\u201380 % yrityksist\u00e4 tulisi olla onnistuneita. Oppimisen sweetpoint on eksperteill\u00e4 korkeammalla vaikeustasolla kuin noviiseilla, vaikka teht\u00e4vien haasteellisuus suhteutetaan taitotasoon. Noviiseilla optimim\u00e4\u00e4r\u00e4 vaihtelua on pienempi ja vaihtelun m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvaa k\u00e4si k\u00e4dess\u00e4 oppimisen kanssa.<\/p>\n\n\n\n
Oppimisymp\u00e4rist\u00f6, teht\u00e4v\u00e4 ja oppija ovat oppimistilanteessa dynaamisessa vuorovaikutussuhteessa toisiinsa. Harjoituksia suunnitellessa kannattaa huomioida edell\u00e4 mainittu onnistumisprosentti ja huolehtia siit\u00e4, ett\u00e4 jos ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 on paljon vaihtelua, niin teht\u00e4v\u00e4n tulee olla stabiilimpi ja p\u00e4invastoin. My\u00f6s aidon tilanteen (esimerkiksi kilpailutilanne) luontainen vaihtelu asettaa raamit harjoitusten vaihtelulle. Toisaalta harjoitusten tulee olla spesifej\u00e4 ja toisaalta niiden tulee ylitt\u00e4\u00e4 urheilijan kapasiteetti (overload). Bosch kuvailee asiaa kauniisti seuraavasti: \u201dUrheiluharjoittelu on herkk\u00e4\u00e4 tanssia spesifisyyden (laji) ja ylikuormittamisen (oheisharjoittelu) v\u00e4lill\u00e4. Molempia n\u00e4ist\u00e4 toisilleen vastakkaisista elementeist\u00e4 tarvitaan. Spesifisyys muodostaa informaation prosessoinnin matriisin ja ylikuorman kipin\u00e4 puolestaan sytytt\u00e4\u00e4 adaptaation. Mit\u00e4 spesifimp\u00e4\u00e4 harjoittelu on, sit\u00e4 vaikeampaa on aikaansaada ylikuormitusta ja toisaalta mit\u00e4 kauemmaksi oheisharjoite vied\u00e4\u00e4n lajista, sit\u00e4 v\u00e4h\u00e4isemp\u00e4\u00e4 on spesifisyys. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 varmistaa, ett\u00e4 my\u00f6s hyvin spesifien lajiharjoitteiden tulee sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 ylikuorman elementtej\u00e4 ja toisaalta oheisharjoitteissakin tulee aina olla jotakin spesifi\u00e4.\u201d (Frans Bosch 2020).<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4m\u00e4n tekstin syntymist\u00e4 ovat innoittaneet seuraavat l\u00e4hdeteokset:<\/p>\n\n\n\n
Birklbauer, J. (2006). Modelle der Motorik. Meyer & Meyer verlag.
Bosch, F. (2020). Anatomy of Agility. 20\/10 publishers.
Button, C., Seifert, L., Chow, J., Araujo, D. & Davids, K. (2021). Dynamics of Skill Acquisition. Human Kinetics.
Ericsson,A. & Pool, R. (2017). Peak. How all of us can achieve extraordinary things. Vintage.
J\u00e4rvinen,J. & Kaipio,E. (2021). Sy\u00f6tt\u00e4misen opettaminen liikunnassa nonlineaarisen pedagogiikan avulla. Kasvatustieteen pro-gradu -tutkielma. Turun yliopisto.
Pulkka, A-T. (2020). Mit\u00e4 on oppiminen? Teoksessa Pulkka, A-T. (toim.) Sotilaspedagogiikkaa kouluttajille 2020. Maanpuolustuskorkeakoulu.
Rauste von Wright, M., Von Wright. J. & Soini, T. (2003). Oppiminen ja koulutus. WSOY.
Schmidt, R. & Lee, T. (2014). Motor learning and performance. Human Kinetics.
Tapola, A. Kiinnostus oppimisessa ja opettamisessa (2020). Teoksessa Pulkka, A-T. (toim.) Sotilaspedagogiikkaa kouluttajille 2020. Maanpuolustuskorkeakoulu.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Oppijan osaamisen ja teht\u00e4v\u00e4n vaatimusten v\u00e4linen ristiriita k\u00e4ynnist\u00e4\u00e4 oppimisen. Avainasemassa on suorituksesta saatava sensorinen informaatio. Jokainen liike tuottaa kinesteettisen aistimuksen, joka saadaan eri aistien v\u00e4lityksell\u00e4. Kun liikkuja suunnittelee etuk\u00e4teen, miten h\u00e4n suorittaa liikkeen, h\u00e4n samalla lataa odotusarvon sille, mink\u00e4laista sensorista … Lue loppuun