Paul Fitts ja Michael Posner lanseerasivat 1967 kolmiportaisen mallin taidon oppimisen vaiheista. Teoria on yksi siteeratuimmista taitojen oppimisen saralla ja se on pit\u00e4nyt puolensa aina n\u00e4ihin p\u00e4iviin saakka. Mallin mukaan oppiminen alkaa kognitiivisella (tiedollisella) vaiheella, jolloin oppija yritt\u00e4\u00e4 muodostaa mahdollisimman hyv\u00e4n k\u00e4sityksen opeteltavasta asiasta. Vaiheen nimi juontaa siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 oppimisen vaiheessa kognitiivinen aktiivisuus on suurta. Suoritus on aluksi hidas, k\u00f6mpel\u00f6, ep\u00e4tarkka ja ep\u00e4taloudellinen. Virheit\u00e4 tulee paljon ja oppijan tarkkaavaisuus saattaa olla ep\u00e4oleellisissa kohteissa. Vaiheelle on tyypillist\u00e4 ohjeiden antaminen itselle \u00e4\u00e4neen. Opettajan ja valmentajan roolissa korostuu ohjeiden antaminen. V\u00e4hitellen suoritus alkaa sujumaan paremmin ja eri yrityskerrat alkavat muistuttamaan enemm\u00e4n toisiaan. Oppija l\u00f6yt\u00e4\u00e4 yhteyksi\u00e4 aikaisemmin oppimaansa ja oppii korjaamaan virheit\u00e4\u00e4n. T\u00e4t\u00e4 toista vaihetta kutsutaan assosiatiiviseksi vaiheeksi. Valmentajan ja opettajan roolissa painottuu tarkoituksenmukaisten oppimistilanteiden ja -ymp\u00e4rist\u00f6jen suunnittelu ja j\u00e4rjest\u00e4minen. Fitts & Posnerin mallin ylin taso on autonominen vaihe, jolloin suoritus tapahtuu automaattisesti. Oppijan ei tarvitse tietoisesti pohtia suoritustaan, vaan se tapahtuu \u201dautopilotilla\u201d.<\/p>\n\n\n\n
Rob Gray<\/strong> (Arizona State University) kysyy aiheellisesti, ett\u00e4 jokohan olisi aika siirt\u00e4\u00e4 Fitts & Posnerin malli \u201dMotorisen oppimisen Hall of Fameen\u201d suosionosoitusten ja kiitosten kera? N\u00e4ytt\u00e4isi nimitt\u00e4in vahvasti silt\u00e4, ett\u00e4 huippusuorittajat eiv\u00e4t tyydy automaatiotasoon, vaan vaativat itselt\u00e4\u00e4n aina vaan parempaa.<\/p>\n\n\n\n Er\u00e4s yst\u00e4v\u00e4ni kertoi kerran oppineensa valmentajakoulutuksessa, ett\u00e4 tapa on taidon korkein ilmentym\u00e4. Elisabeth Pacherie<\/strong> ja Myrto Mylopoulos<\/strong> lytt\u00e4\u00e4v\u00e4t t\u00e4m\u00e4n totuuden mainiossa artikkelissaan Beyond Automaticity: The Psychological Complexity of Skill<\/strong> (Springer Nature B.V 2020<\/em>). Kirjoittajat nime\u00e4v\u00e4t nelj\u00e4 seikkaa, jotka erottavat tavat taidoista. Ensimm\u00e4iseksi taidot eroavat tavoista joustavuutensa ja vaihtelevuutensa vuoksi. Kun esimerkiksi sidomme keng\u00e4nnauhojamme, teemme se aina rutiininomaisesti samalla tavalla. Sen sijaan taidoissa korostuu yksil\u00f6n kyky s\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 ja\/tai sopeuttaa suoritustaan erilaisissa tilanteissa ja ymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4. Toisekseen, tapoihin ei sis\u00e4lly ajattelua, emme juurikaan mieti miten viikkaamme pyykit. Sen sijaan taitava suorittaja miettii suoritustaan. Er\u00e4s pianoekspertti kuvailee soittamistaan n\u00e4in: \u201d\u2026soittamiseni kuvastaa koko ajan ajatuksiani kappaleesta, p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4ni nopeuttaa tai hidastaa\u2026\u201d. Kolmanneksi on hyv\u00e4 erottaa miten tavat ja taidot on hankittu. Tavat ovat rakentuneet drillien ja toistojen kautta ja ovat pitk\u00e4lti seurausta ehdollistumisesta, kun taas taidot on hankittu tietoisesti harjoittelemalla. Viimeisen\u00e4 pointtina tutkijat nostavat esille pyrkimyksen kehitty\u00e4 edelleen. Aika harva meist\u00e4 jatkuvasti ponnistelee sen eteen, ett\u00e4 saisi keng\u00e4nnauhat solmittua nopeammin. Sen sijaan urheilussa on tyypillist\u00e4 pyrki\u00e4 jatkuvasti parempaan. Hardyn<\/strong> ym. (Great British medalists: Psychosocial biographies of Super-Elite and Elite athletes from Olympic sports<\/strong>. Progress in Brain Research<\/em> 2017) tutkimuksessa verrattiin brittil\u00e4isi\u00e4 arvokisaedustajia mitalisteihin. Yksi ero super-eliittiurheilijoiden ja eliittiurheilijoiden v\u00e4lill\u00e4 oli se, ett\u00e4 super-eliitti urheilijat (mitalistit) keskittyiv\u00e4t sek\u00e4 lopputulokseen ett\u00e4 suorituksen hallintaan, kun eliittiurheilijat keskittyiv\u00e4t vain lopputulokseen.<\/p>\n\n\n\n Pacherie ja Mylopolous esittelev\u00e4t artikkelissaan kolme ulottuvuutta suorituksen joustavuudelle, joka siis erottaa taitosorituksen tavasta. Joustavuus edellytt\u00e4\u00e4 herkkyytt\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6n muutoksille. Taitava urheilija ei toista suoritustaan joka kerta j\u00e4yk\u00e4n samanlaisena, vaan vaihtelee ja hienos\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 suoritustekniikkansa aina tarpeen mukaan. H\u00e4nell\u00e4 on nk. sensorista sensitiivisyytt\u00e4.<\/em> Lis\u00e4ksi joustavuus edellytt\u00e4\u00e4 tilannekohtaista herkkyytt\u00e4. Tilannekohtainen herkkyys liittyy muun muassa erilaisten pelikuvioiden tunnistamiseen ja toteuttamiseen. T\u00e4m\u00e4 situationaalinen sensitivisyys<\/em> on sensorista kompleksimpaa prosessointia. Kolmas taso on strateginen sensitiivisyys<\/em>. Siin\u00e4 prosessoidaan isompia kokonaisuuksia, kuten esimerkiksi riskill\u00e4 vai varmaan p\u00e4\u00e4lle pelaamista. Yksi artikkelin johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s on se, ett\u00e4 vaikka tietyt motoriset yksityiskohdat voivat harjoittelun seurauksena automatisoitua, niin strateginen kontrolli ei sit\u00e4 koskaan tee.<\/p>\n\n\n\n Anders K. Ericsson<\/strong> korostaa m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisen harjoittelun periaatteissa jatkuvan kehityspyrkimyksen t\u00e4rkeytt\u00e4. H\u00e4n toteaa mm, ett\u00e4 \u201dEksperttisuorittajat ty\u00f6skentelev\u00e4t automatisoitumista vastaan kehitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 yh\u00e4 kompleksimpia p\u00e4\u00e4n sis\u00e4isi\u00e4 mielikuvia (mentaalisia respresentaatioita) saavuttaakseen korkeamman kontrollin suorituksistaan. Ericssonin mukaan ekspertit hakeutuvat jatkuvasti haasteisiin, jotka ovat heid\u00e4n kykyjens\u00e4 yl\u00e4rajalla. Sit\u00e4 mukaa, kun taidot karttuvat, kovenee my\u00f6s vaatimustaso.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4t\u00e4 teoriaa toteutti k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 toinen ruotsalainen, Curt \u201dCurre\u201d Lindstr\u00f6m valmentaessaan l\u00e4tk\u00e4leijonat historialliseen maailmanmestaruuteen Globenissa (muistattehan Den glider in\u2026). Lindstr\u00f6m kertoo haastattelussa, \u201dett\u00e4 kaikki mit\u00e4 tehtiin, tehtiin hyvin. Mutta kaiken voi tehd\u00e4 aina lite b\u00e4ttre<\/strong>.<\/em>\u201d<\/p>\n\n\n\n Mik\u00e4 hermostollinen mekanismi on t\u00e4m\u00e4n jatkuvan vaatimustason noston hy\u00f6dyllisyyden taustalla? Lasse Cristiansen, Malte Larsen, Mads Madsen, Michael Grey, Jens Nielsen ja Jesper Lundbye-Jensen<\/strong> selvittiv\u00e4t progressiivisesti vaikeutuvan harjoittelun vaikutuksia taidon oppimiseen ja kortikospinaaliseen plastisuuteen (vrt. joulukuun blogikirjoitukseni; kortikospinaalinen plastisuus tarkoittaa motorisen aivokuoren ja selk\u00e4ytimen liikehermojen muokkaantuvuutta.) Tutkimuksessa Long-term motor skill training with indiviually adjusted progressive difficulty enhances learning and promotes corticospinal plasticity<\/strong> (Scientific Reports 2020 10:15588<\/em>) koehenkil\u00f6t opettelivat ohjaamaan tietokoneen hiirt\u00e4 oikean k\u00e4den pikkusormellaan. Toinen ryhm\u00e4 harjoitteli koko intervention ajan saman vaikeustasolla, kun taas toisilla koehenkil\u00f6ill\u00e4 teht\u00e4v\u00e4 vaikeutui sit\u00e4 mukaa, kun taito edistyi. Progressiivisesti vaikeutuneita haasteita kohdannut ryhm\u00e4 selviytyi lopputesteiss\u00e4 noin kaksi kertaa paremmin kuin vakiovaikeustasolla harjoitellut ryhm\u00e4. Ero oli havaittavissa viel\u00e4 kahdeksan p\u00e4iv\u00e4\u00e4 intervention j\u00e4lkeen, mutta ei en\u00e4\u00e4 14 kuukautta my\u00f6hemmin. Tutkijat selittiv\u00e4t, ett\u00e4 aina uutta opeteltaessa kortikospinaalinen herkkyys kasvaa (lue: k\u00e4skyt menev\u00e4t paremmin aivoista lihaksiin), mutta kun teht\u00e4v\u00e4 tulee tutuksi, t\u00e4m\u00e4 herkkyys laskee. Tehokkaassa harjoittelussa ei n\u00e4in ollen ole juurikaan automaattisuutta!!! Lis\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 jatkuvasti teht\u00e4vien haasteellisuutta, saadaan ao. muokkautuvuus pysym\u00e4\u00e4n korkeana, mik\u00e4 puolestaan ilmenee parempana oppimisena. T\u00e4m\u00e4n tutkimuksen tulokset ovat kauniisti linjassa mm. sen kanssa mit\u00e4 Janne Avela <\/strong>todisti Kuortaneen voimaseminaarissa ja mit\u00e4 Anders Ericsson per\u00e4\u00e4nkuuluttaa m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoiseen harjoitteluun.<\/p>\n\n\n\n Ekspertit tiet\u00e4v\u00e4t milloin asioiden kannattaa antaa tapahtua (automaattiset prosessit) ja milloin asiat pistet\u00e4\u00e4n tapahtumaan (kognitiivinen kontrolli liikevalinnoista ja -suorituksista). John Toner<\/strong> ja Aidan Moran<\/strong> (2020) osoittavat artikkelissaan Exploring the Orthogonal Relationship between Controlled and Automated Processes in Skilled Action<\/strong> (Review of Philosophy and Psychology. August 2020<\/em>), ett\u00e4 taitosuorituksessa vaikuttavat rinnakkain sek\u00e4 automaattiset ett\u00e4 kontrolloidut prosessit. Taitojen kehittymisen kannalta ratkaisevassa roolissa on urheilijan kyky joustavasti ottaa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n tarkkaavaisuuteen liittyvi\u00e4 resursseja. Metakognitiivisten taitojen avulla urheilijat voivat \u201dtarkkailla itse\u00e4\u00e4n\u201d. Kirjoittajat mainitsevat esimerkkin\u00e4 juoksijan, joka tarkkailee sek\u00e4 omaa kuormittuneisuuttaan ett\u00e4 v\u00e4liaikoja ja suuntaa sitten tarpeen mukaan huomiotaan juoksutekniikkaan tai vauhdinjakoon (vrt. edell\u00e4 mainitut sensorinen ja situationaalinen sensitiivisyys). Automaatio ja kontrolli eiv\u00e4t siis ole toisiaan poissulkevia tekij\u00f6it\u00e4, vaan ne vaikuttavat yht\u00e4 aikaa!<\/p>\n\n\n\n Olympiakomitean Pekka Nikulainen<\/strong> on perehtynyt ajattelutaitoihin, etenkin suunnistuksessa. Pekka korostaa ajattelun metataitojen merkityst\u00e4. Suorituksessa on h\u00e4nen mukaansa merkityksellist\u00e4 muun muassa ennakointi, oivallus ja esiymm\u00e4rrys siit\u00e4 mit\u00e4 kohta tapahtuu. Niku-Pekan tulokulma on hyvin bayesilainen. Bayesilaisen ajattelun mukaan aistihavainnot t\u00e4sm\u00e4ytet\u00e4\u00e4n mielen sis\u00e4isen mallin olemassa oleviin rakenteisiin. Eli aivojen toiminta on t\u00e4m\u00e4n teorian mukaan ennakoivaa ja todenn\u00e4k\u00f6isyyksi\u00e4 laskevaa. Aivot ovat hypoteesej\u00e4 testaava mekanismi, joka pyrkii minimoimaan olettamuksien virheit\u00e4. Suunnistus jos mik\u00e4 on laji, jossa menestyksellinen toiminta perustuu ajattelulle ja ennakoinnille.<\/p>\n\n\n\n Mukailen t\u00e4ss\u00e4 lopuksi vapaasti Vilhelm Occamilaisen<\/strong> mukaan nimetty\u00e4 periaatetta, \u201dOccamin partaveitse\u00e4; <\/em>\u201dentia non sunt multiplicanda praeter necessitatem<\/em><\/strong>\u201d (asioita ei tulisi monimutkaistaa tarpeettomasti, toisin sanoen, mik\u00e4 voidaan selitt\u00e4\u00e4 oletuksella v\u00e4hemm\u00e4st\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 entiteettej\u00e4, on turha selitt\u00e4\u00e4 oletuksella useammasta entiteetist\u00e4) ja peesaan soveltaen\u00a0 Ren\u00e9 Descartesia<\/strong>:<\/p>\n\n\n\n \u201dAjattelen ajattelemistani \u2013 siis huippusuoritan.\u201d<\/strong><\/p>\n\n\n\n Taitotohtori<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Joutaako Fitts & Posnerin malli jo Hall of Fameen? Paul Fitts ja Michael Posner lanseerasivat 1967 kolmiportaisen mallin taidon oppimisen vaiheista. Teoria on yksi siteeratuimmista taitojen oppimisen saralla ja se on pit\u00e4nyt puolensa aina n\u00e4ihin p\u00e4iviin saakka. Mallin mukaan oppiminen … Lue loppuun Onko tapa taidon korkein ilmentym\u00e4?<\/h2>\n\n\n\n
Curre Lindstr\u00f6m ja lite b\u00e4ttre<\/h2>\n\n\n\n
Jatkuva vaatimustason kasvu paransi oppimista<\/h2>\n\n\n\n
Annetaanko tapahtua vai pannaanko tapahtumaan?<\/h2>\n\n\n\n
Occamin partaveitsi<\/h2>\n\n\n\n