Kelson ajattelu pohjautuu kehon sis\u00e4iseen dynamiikkaan ja attraktorik\u00e4sitteisiin. Attraktori on joku ihmiselle luontainen k\u00e4ytt\u00e4ytymismalli, joka vet\u00e4\u00e4 puoleensa. Kuvitellaan tilanne, jossa ihminen tarttuu rumpukapuloihin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Joillekin ihmiselle on luontaista rummuttaa annetulla frekvenssill\u00e4 siten, ett\u00e4 molemmat kapulat osuvat yht\u00e4 aikaa rumpukalvolle (nk. tasak\u00e4det). Osalle ihmisist\u00e4 on taas luontaista rummuttaa siten, ett\u00e4 kun toinen kapula osuu rumpuun, niin samaan aikaan toinen k\u00e4si on lakipisteess\u00e4 (nk. vuorok\u00e4det). Kun rummutuksen tempoa lis\u00e4t\u00e4\u00e4n, niin suoritus \u201dkarkaa\u201d kohti itselle luontaista attraktoria. Ja sitten on ihmisi\u00e4, joille n\u00e4m\u00e4 molemmat \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4t, sek\u00e4 tasa- ett\u00e4 vuorok\u00e4det, ovat helppoja. K\u00e4sien vaihetta tasak\u00e4sitekniikassa voidaan kuvata asteluvulla 0 ja vuorok\u00e4sitekniikkaa asteluvulla 180. On my\u00f6s olemassa ihmisi\u00e4, joilla on kolme attraktoria; 0, 180 ja 90 astetta.<\/p>\n\n\n\n
Kun henkil\u00f6n, jonka rummutusattraktorit ovat 0 ja 180 astetta pit\u00e4\u00e4 opetella rummuttamaan 90 asteen vaiheistuksella, opettelun alussa virheiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja suoritusten hajonta on suurta. T\u00e4m\u00e4 kielii siit\u00e4, ett\u00e4 oppija kokeilee erilaisia koordinaatiomalleja. V\u00e4hitellen suoritukset sek\u00e4 tarkkenevat ett\u00e4 yhdenmukaistuvat. Uusi koordinaatiomalli stabiloituu. Oppiminen tapahtuu etsimisen ja kokeilemisen kautta.<\/p>\n\n\n\n
Jos taas kolmen attraktorin (0,90 ja 180 astetta) rummuttajan teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on rummuttaa 135 asteen vaiheistuksella, virheit\u00e4 ja hajontaa tulee v\u00e4hemm\u00e4n kuin edellisess\u00e4 esimerkiss\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 tapauksessa oppiminen ei tapahdu kokeilemalla, vaan s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4ll\u00e4 jo olemassa olevaa koordinaatiomallia.<\/p>\n\n\n\n
Konkreettisena esimerkkin\u00e4 attraktorista urheilussa voisi olla pallon kiinniotto. Aloittelijoille on tyypillist\u00e4 ottaa pallo kiinni siten, ett\u00e4 sormet ovat yl\u00f6sp\u00e4in, kohti taivasta. T\u00e4m\u00e4 liikemalli on kuitenkin huono silloin, kun pit\u00e4\u00e4 ottaa kiinni matalalla tuleva pallo. Matalien pallojen kiinniotto sujuu paremmin sormet alasp\u00e4in suunnattuna. Ei kuitenkaan ole j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin luopua sormet yl\u00f6s -tekniikasta, vaan parempi on harjoitella siihen rinnalle sormet alas -tekniikka.<\/p>\n\n\n\n
Kokeilemalla opittu muistetaan paremmin<\/strong><\/p>\n\n\n\n Mielenkiintoista ja urheiluvalmennuksen sek\u00e4 liikuntakasvatuksen kannalta merkityksellist\u00e4 on se, ett\u00e4 kokeilun kautta oppineet p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4t koordinaatiomallin s\u00e4\u00e4t\u00e4ji\u00e4 paremmin mieleenpalautustesteiss\u00e4. Pysyv\u00e4 oppiminen on siis tehokkaampaa, kun oppimisprosessi sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 vaihtelua. Vaikka oppimisprosessin alussa onkin runsaasti virheit\u00e4 ja hajontaa, lopputulos on kuitenkin hyv\u00e4. Onko prosessina sitten kokeilu vai s\u00e4\u00e4t\u00e4minen, riippuu opeteltavan teht\u00e4v\u00e4n luonteesta.<\/p>\n\n\n\n Instabiliteetti, multistabiliteetti ja metastabiliteetti<\/strong><\/p>\n\n\n\n Ihmisen koordinaatiomalleja ja attraktoreita voidaan visualisoida maisemaksi, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 laaksoja. K\u00e4ytt\u00e4ytyminen on t\u00e4ss\u00e4 visualisoinnissa pallo, joka pyrkii vierim\u00e4\u00e4n alam\u00e4keen, laakson pohjalle (kuvassa B). Jos laakso on syv\u00e4, pallon on vaikea p\u00e4\u00e4st\u00e4 sielt\u00e4 pois. Edell\u00e4 kuvatussa esimerkiss\u00e4 molemmilla k\u00e4sill\u00e4 tasatahtiin rummuttaminen on t\u00e4llainen laakso. P\u00e4\u00e4st\u00e4kseen pois, pallon tulee saada laaksoa t\u00e4ytetty\u00e4, toisin sanoen koordinaatiomalli tulee saattaa instabiiliksi. Jos laaksoja on useita (esimerkiksi tasa- ja vuorotahdit, kuvassa D), puhutaan multistabiliteetista.\u00a0 Metastabiliteetti on tilanne, jossa laaksoja kyll\u00e4 on, mutta ne ovat sen verran matalia, ett\u00e4 pallon vieriminen laaksosta toiseen on mahdollista (kuvassa C). Stabiliteetti, eli suorituksen pysyvyys ja fleksibiliteetti, eli kyky joustavasti k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 erilaisia koordinaatiomalleja teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 ja tilanteesta riippuen, ovat kesken\u00e4\u00e4n kilpailevia ominaisuuksia.<\/p>\n\n\n\n Pallon kiinniottoesimerkiss\u00e4 metastabiliteetti tarkoittaa joustavaa kyky\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tilanteen mukaan sormet yl\u00f6s tai sormet alas tai sormet sivulle -tekniikkaa.<\/p>\n\n\n\n Miten oppimista voi tukea?<\/strong><\/p>\n\n\n\n Kuten edell\u00e4 on todettu, tehokas oppiminen on vanhan, huonosti teht\u00e4v\u00e4n haasteisiin vastaavan koordinaatiomallin, instabiiliksi tekemist\u00e4, uuden paremmin toimivan mallin etsimist\u00e4, l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4 ja stabiloimista. Non-lineaarinen pedagogiikka ja differentiaalioppiminen ovat esimerkkej\u00e4 l\u00e4hestymistavoista, joissa erilaisia rajoitteita (constraint) s\u00e4\u00e4telem\u00e4ll\u00e4 saadaan ensin rikottua vanha koordinaatiomalli ja l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n uusi.<\/p>\n\n\n\n Oheinen video Novak Djokovicin harjoittelusta havainnollistaa oivallisesti non-lineaarista pedagogiikkaa:<\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-content\/uploads\/2020\/08\/image-1.png\")
![\"\"](\"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-content\/uploads\/2020\/08\/image.png\")