Motivaatio on se voima, joka saa meid\u00e4t toimimaan. T\u00e4m\u00e4n hetken ehk\u00e4 k\u00e4ytetyin viitekehys sis\u00e4isen motivaation tutkimuksessa on Edward Decin ja Richard Ryanin (1985; 2000; 2008) luoma itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misteoria. Teorian mukaan ihmisten k\u00e4ytt\u00e4ytyminen ja motivaatio ovat seurausta synnynn\u00e4isist\u00e4 tarpeista, joiden tyydytt\u00e4minen motivoi ja suuntaa ihmiset tekem\u00e4\u00e4n heit\u00e4 kiinnostavia asioita. Itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misteorian mukaan perustarpeita ovat koettu p\u00e4tevyys, autonomia ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus.<\/p>\n
Edell\u00e4 mainitut perustarpeet ja niiden tyydytt\u00e4minen laskeutuvat parkourin toimintakulttuuriin hyvin kauniisti. Koettu p\u00e4tevyys on parkourharrastajan oma k\u00e4sitys omasta taitavuudesta, joka on kehittynyt vuorovaikutussuhteessa ymp\u00e4rist\u00f6n kanssa. Parkourin toimintakulttuuri perustuu jatkuvan kehittymisen periaatteelle, jossa harrastajat haluavat alati kehitt\u00e4\u00e4 omia taitojaan ja kykyj\u00e4\u00e4n, tuntevat p\u00e4tevyytt\u00e4 ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t itse heille sopivista haasteista. Koko ajan parempaan pyrkiminen on edellytys oppimiselle. Anders Ericsson k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kehittymiseen pyrkiv\u00e4st\u00e4 toiminnasta ilmaisua \u201ddeliberate practice\u201d, joka on tarkoitushakuista, p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoista toiminta tavoitteen saavuttamiseksi (Ericsson 2016). Parkourin harrastajat oppivat koko ajan lis\u00e4\u00e4. Parkouraaja ei ole koskaan valmis, aina l\u00f6ytyy uusia tapoja edet\u00e4 paikasta toiseen matkan varrella olevia esteit\u00e4 sulavasti ylitt\u00e4en. Parkourin toimintaan on sis\u00e4\u00e4nrakennettuna uusien haasteiden etsiminen. Vanhatkin \u201dspotit\u201d toimivat uudella tavalla, kun taitotaso kehittyy. Nichollsin (1989) mukaan ihminen voi osoittaa p\u00e4tevyytt\u00e4 tavoitteellisessa toiminnassa kahdella eri tavalla. P\u00e4tevyys voi perustua itsearvioon, jolloin kyse on teht\u00e4v\u00e4suuntautuneisuudesta tai se voi perustua normatiiviseen vertailuun, josta k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n nimityst\u00e4 min\u00e4suuntautuneisuus. Kaikissa ihmisiss\u00e4 on piirteit\u00e4 sek\u00e4 teht\u00e4v\u00e4- ett\u00e4 min\u00e4suuntautuneisuudesta. Parkourin toimintakulttuurissa kuitenkin korostuu teht\u00e4v\u00e4suuntautuneisuus, koska lajissa ei kilpailla. Parkouraajaa kiinnostaa enemm\u00e4n omien taitojen kehitt\u00e4minen kuin toisten parkouraajien voittaminen.<\/p>\n
Koetulla autonomialla tarkoitetaan yksil\u00f6n mahdollisuutta vaikuttaa omaan toimintaansa ja s\u00e4\u00e4dell\u00e4 sit\u00e4. Parkourissa harrastajalla on vapaus tehd\u00e4 valintoja ja toimia juuri niin kuin h\u00e4n itse tahtoo. Suuri autonomian aste on yhteydess\u00e4 motivaation kehittymiseen sis\u00e4iseksi motivaatioksi (Deci & Ryan 2000; Spray et al 2006). Koska parkourin harrastamiseen ei kuulu liiallinen rajoittaminen ja ohjaaminen ulkoap\u00e4in, niin innostus toimintaa kohtaan lis\u00e4\u00e4ntyy.<\/p>\n
Itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misteorian kolmas kulmakivi \u2013 sosiaalinen yhteenkuuluvuus on koetun p\u00e4tevyyden ja autonomian tavoin luonteva osa parkourharrastusta. Konkreettisimmin sosiaalinen ulottuvuus ilmenee jamikulttuurissa. Jameissa sovitaan yleens\u00e4 sosiaalisen median kautta l\u00e4ht\u00f6aika ja -paikka ja ryhm\u00e4n\u00e4 edet\u00e4\u00e4n paikasta seuraavaan. Sosiaalisuutta vahvistaa my\u00f6s lajiin liittyv\u00e4 vertaisvalmennus- ja videokulttuuri. On hyvin tavallista, ett\u00e4 parkour-eteneminen taltioidaan videolle ja julkaistaan esimerkiksi Youtube-kanavilla. Etenkin GoPro-tyyppisill\u00e4 action-kameroilla ensimm\u00e4isess\u00e4 persoonassa kuvatut parkour runit ovat tyyppiesimerkki lajikulttuurin t\u00e4st\u00e4 ulottuvuudesta.<\/p>\n
Perusmotoriikan kehittyminen ja kehitt\u00e4minen<\/strong><\/p>\n ”Kun kerran keksii parkourin, kuulee siit\u00e4 ja ehk\u00e4 kokeilee, ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 alkaa tarkkailemaan aivan uudella tavalla. Voisiko tuon avulla py\u00f6r\u00e4ht\u00e4\u00e4 kulman taakse? P\u00e4\u00e4sisik\u00f6 tuosta kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n? Voinko hyp\u00e4t\u00e4 tuolta tuonne ja kest\u00e4\u00e4k\u00f6 se laskeutumiseni? Luonnollisesti t\u00e4m\u00e4 tapa katsoa maailmaa, parkour-tutka, ei mene en\u00e4\u00e4 pois p\u00e4\u00e4lt\u00e4, kun sen kerran on keksinyt.” (H\u00e4m\u00e4h\u00e4kki-Perttu). Kuva: Eero Kauppinen.<\/p><\/div>\n Kuten t\u00e4m\u00e4n tekstin johdannossa todettiin, niin parkourliikkuminen k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 hyvin monipuolisesti erilaisia etenemistapoja. Gallahue & Donnelly (2003) luokittelevat liikunnalliset perustaidot tasapaino-, liikkumis- ja v\u00e4lineenk\u00e4sittelytaitoihin. Perusliikuntataidoista parkourissa korostuvat juokseminen, hypp\u00e4\u00e4minen, alastulot, kiipe\u00e4minen ja tasapainoilu. Sulava eteneminen esteit\u00e4 ylitt\u00e4en edellytt\u00e4\u00e4 hyvi\u00e4 perustaitoja, mutta toisaalta juuri t\u00e4m\u00e4 toiminta on erinomaista perustaitojen kehittymisen kannalta. Motorisen monipuolisuutensa johdosta parkour on loistava liikuntamuoto mink\u00e4 tahansa muun liikuntamuodon oheis- tai tukilajina, mutta parkour on my\u00f6s upea laji sellaisenaan, \u201dan sich\u201d.<\/p>\n Parkourin erinomaisuus taitojen kehitt\u00e4j\u00e4n\u00e4 ei rajoitu ainoastaan liikkeiden sulavaan suorittamiseen. Ennen esteen ylityst\u00e4 tai kiipe\u00e4mist\u00e4 parkouraajan on pit\u00e4nyt joko tietoisesti tai tiedostamattaan havainnoida ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 ja muun muassa arvioida et\u00e4isyyksi\u00e4 ja suhteuttaa n\u00e4it\u00e4 arvioita omaan suorituskykyyns\u00e4. Esimerkiksi esteell\u00e4 toiselle hyp\u00e4tt\u00e4ess\u00e4 parkouraajan tulee arvioida muun muassa esteiden v\u00e4linen et\u00e4isyys, oma ponnistusvoima, sen hetkinen vireystila, suorituksessa k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 tekniikka, alustan pit\u00e4vyys ja mahdolliset vaaratekij\u00e4t. T\u00e4m\u00e4n vertailun pohjalta parkouraaja tekee p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen, jonka h\u00e4n sitten toimeenpanee liikkumalla. Kaikkiin liikesuorituksiin liittyy aina t\u00e4m\u00e4 ketju: havainto \u2013 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteko \u2013 toiminta. Ketju on niin vahva kuin sen heikoin lenkki, parkourin arvo liikuntamuotona on painava juuri sen vuoksi, ett\u00e4 se kehitt\u00e4\u00e4 tasapainoisesti kaikkia edell\u00e4 mainittuja ketjun lenkkej\u00e4.<\/p>\n \u00a0Esteiden ylitt\u00e4minen on kovaa ty\u00f6t\u00e4<\/strong><\/p>\n \u201cObstacles don\u2019t have to stop you. If you run into a wall, don\u2019t turn around and give up. Figure out how to climb it, go through it or work around it.\u201d (Michael Jordan). Kuva: Eero Kauppinen.<\/p><\/div>\n Vastaavanlaisella logiikalla kuin perustaitojen suhteen, niin my\u00f6s fyysisen suorituskyvyn osa-alueiden suhteen parkour toisaalta vaatii fysiikkaa, toisaalta kehitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4. Kaiken perustana on riitt\u00e4v\u00e4 kest\u00e4vyys. Kuten t\u00e4m\u00e4n blogin alussa todetaan, parkour on liikkumista paikasta toiseen. Parkourjuokseminen on hyvin puhdas kest\u00e4vyysharjoittelumuoto. Kest\u00e4vyys ei kuitenkaan yksin riit\u00e4, esimerkiksi erilaiset ponnistukset kysyv\u00e4t nopeutta ja r\u00e4j\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4 voiman tuottoa. Kiipe\u00e4minen puolestaan edellytt\u00e4\u00e4 koko vartalon voimaa; sek\u00e4 kesto- ett\u00e4 maksimivoimaa. Ilman riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 nivelliikkuvuutta liikelaajuudet j\u00e4\u00e4v\u00e4t vajaiksi ja toimintaedellytykset kaventuvat. Taitavuus on kuitenkin ehk\u00e4p\u00e4 se kaikista t\u00e4rkein suorituskyvyn osa, joka nivoo yhteen kest\u00e4vyyden, nopeuden, voiman ja liikkuvuuden. Vaikka parkour itsess\u00e4\u00e4n kehitt\u00e4\u00e4kin fysiikkaa, kest\u00e4vyys-, nopeus-, liikkuvuus-ja lihaskuntoharjoittelu tukevat oivallisesti lajissa tarvittavan fyysisen suorituskyvyn kehittymist\u00e4.<\/p>\n Betoniviidakon intiaanit<\/strong><\/p>\n Parkourin syntyhistoria juontaa 1980-luvulle Ranskaan ja siell\u00e4 Pariisin esikaupunkeihin. Laji on siis syntynyt urbaaninuorten toimesta urbaaniin ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n. Monista perinteisist\u00e4 liikuntamuodoista poiketen parkourissa ei ole kiinte\u00e4\u00e4 kiveen hakattua tapaa liikkua. Vaikkakin tietyt perustekniikat ovat vakiintuneita, suurelta osin parkour on yksil\u00f6n oman kekseli\u00e4isyyden varassa. Omatoiminen ja -ehtoinen liikkuminen, luonnonl\u00e4heinen ja vaatimaton el\u00e4m\u00e4ntyyli ovat tunnusomaisia parkourille, Lajissa ei esimerkiksi pr\u00f6yst\u00e4ill\u00e4 v\u00e4lineill\u00e4 tai varusteilla. Koska kyse on oman kehon liikuttamisesta, liikkumiskyky ja suhteellisen voimantuoton t\u00e4rkeys (tuotettu voima suhteessa omaan kehon painoon) ohjaavat luontevasti parkourharrastajaa terveellisen ruokavalion ja el\u00e4m\u00e4ntapojen piiriin. Tunnusomaista parkourille on my\u00f6s ymp\u00e4rist\u00f6n ja toisten ihmisten kunnioittaminen. Parkouraajien kunnia-asiana on olla aiheuttamatta aineellista tai aineetonta (esimerkiksi meteli) vahinkoa kenellek\u00e4\u00e4n tai millek\u00e4\u00e4n. Yhtym\u00e4kohta luontoa kunnioittaviin ja luonnon kanssa sopusoinnussa el\u00e4viin intiaaneihin on ilmeinen.<\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa kuvaillut fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset elementit yhdistettyn\u00e4 omaa kehoa, kanssaihmisi\u00e4 ja ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 kunnioittavaan ajatteluun ja toimintaan tekev\u00e4t parkourista enemm\u00e4n kuin tavan liikkuva esteiden yli paikasta toiseen \u2013 kyse on el\u00e4m\u00e4ntavasta.<\/p>\n Onko parkourista paluuta takaisin aikaan ennen parkouria?<\/strong><\/p>\n Parkourharrastus antaa erinomaiset ev\u00e4\u00e4t sek\u00e4 liikkujan ett\u00e4 urheilijan poluille. Parkourista tekee erityisen koukuttavan sis\u00e4\u00e4nrakennettu palautemekanismi; temppu joko onnistuu tai ei onnistu ja harrastaja tiet\u00e4\u00e4 itse sen v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti. Eik\u00e4 motivaatiota suinkaan v\u00e4henn\u00e4 se, ett\u00e4 toiminta tapahtuu p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti ulkona. Kuten edell\u00e4 todettiin, parkour on alun perin syntynyt urbaaniin ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n, mutta mik\u00e4\u00e4n ei est\u00e4 harrastamasta lajia luonnon helmassa. Omien taitojen ja fyysisen suorituskyvyn karttuessa parkouraaja oppii n\u00e4kem\u00e4\u00e4n uusia mahdollisuuksia olla vuorovaikutuksessa ymp\u00e4rist\u00f6ns\u00e4 kanssa. Yksi johtavia teorioita nykyaikaisessa taitojen oppimisessa on non-lineaarinen pedagogiikka, jossa oppija jatkuvasti l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4\u00e4n uusia mahdollisuuksia liikkua. Puhutaan tarjoumista (englanniksi affordances), jotka houkuttelevat ja kutsuvat toimimaan (Davids, Button & Bennett 2008). Siin\u00e4 miss\u00e4 tavallinen ihminen n\u00e4kee vaikkapa penkin vain istumista varten, parkouraaja saattaa hahmottaa mieless\u00e4\u00e4n lukuisia eri tapoja ylitt\u00e4\u00e4 este.<\/p>\n Pieni varoituksen sana kuitenkin paikallaan; kun t\u00e4m\u00e4n seireenien kutsun kerran kuulee, niin voi olla, ett\u00e4 paluuta entiseen ei en\u00e4\u00e4 ole. Odysseus aikanaan antoi miehist\u00f6lleen ohjeet k\u00f6ytt\u00e4\u00e4 h\u00e4net laivan mastoon kiinni ja ohjeisti miehist\u00f6n olemaan noudattamatta h\u00e4nen pyrkimyksi\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 vapaaksi seireenien laulun houkuttelemana. Odysseuksen tarinasta poiketen t\u00e4h\u00e4n parkourin seireenikutsuun kyll\u00e4 kannattaisi vastata. T\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n k\u00f6ysin\u00e4 toimivat harhaluulot, joiden mukaan pienest\u00e4 pit\u00e4en pit\u00e4\u00e4 harrastaa yht\u00e4 lajia perinteisess\u00e4 seurassa. Mielest\u00e4ni n\u00e4m\u00e4 k\u00f6ydet tulisi irrottaa ja katkaista ja n\u00e4in kunnioittaa yksil\u00f6n vapautta valita itse harrastuksensa.<\/p>\n Taitotohtori<\/p>\n Davids,K., Button, C. & Bennett, S. 2008. Dynamics of skill acquisition \u2013 a constraints-led approach. Human Kinetics.<\/p>\n Deci, E. L. & Ryan, R. M. 1985. Intrinsic motivation and self-determination in human behavior. New York: Plenum Press.<\/p>\n Deci, E. L. & Ryan, R. M. 2000. The ”what” and ”why” of goal pursuits: Human needs and the self-determination of behavior. Psychological Inquiry 11, 227-268.<\/p>\n Deci, E. & Ryan, R. 2008. Facilitating optimal motivation and psychological well-being across life\u2019s domains. Canadian Psychology, 49 (1), 14-23.<\/p>\n Ericsson, A. 2016. Peak: Secrets from the new Science of Expertice. Houghton, Mifflin, Harcourt Publishing Company. USA.<\/p>\n Gallahue, D.L. & Donnelly, F.C. 2003. Developmental Physical education for all children. Champaign, IL: Human Kinetics.<\/p>\n Pihlaja, P. & Junttila, J. 2012. Parkour \u2013 hyppimisen lyhyt oppim\u00e4\u00e4r\u00e4. Atena.<\/p>\n Nicholls, J. G. 1989. The competitive ethos and democratic education.<\/p>\n Cambridge, MA: Harvard University Press.<\/p>\n Spray CM, Wang CKJ, Biddle SJH, Chatzisarantis NLD & Warburron VE 2006. An experimental test of self\u00b7theories of ability in youth sport. Psychol <\/em>Span ExeTc, 7, 255-267.<\/p>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Parkour on liikuntalaji, jossa pyrit\u00e4\u00e4n liikkumaan mahdollisimman sujuvasti, nopeasti ja tehokkaasti paikasta toiseen hy\u00f6dynt\u00e4en ymp\u00e4rist\u00f6n esineit\u00e4 ja rakenteita. T\u00e4m\u00e4 liikkuminen tapahtuu muun muassa juosten, kiiveten, hyp\u00e4ten, py\u00f6rien ja nelj\u00e4n raajan varassa edeten. Parkourissa korostuu sulava liikkuminen. Esteettinen ulottuvuus yhdistettyn\u00e4 lajin … Lue loppuun ![\"hamahakki-perttu\"](\"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-content\/uploads\/2016\/09\/H\u00e4m\u00e4h\u00e4kki-Perttu.jpg\")
<\/a><\/a>
\nL\u00e4hteit\u00e4 ja oheislukemista:<\/strong><\/p>\n