{"id":466,"date":"2016-08-17T15:12:07","date_gmt":"2016-08-17T12:12:07","guid":{"rendered":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/?p=466"},"modified":"2016-08-17T15:16:10","modified_gmt":"2016-08-17T12:16:10","slug":"kylla-siperia-opettaa","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/kylla-siperia-opettaa\/","title":{"rendered":"Kyll\u00e4 Siperia opettaa"},"content":{"rendered":"

\"Siperia<\/a>Jaakkolan Timo<\/strong> totesi tuossa jokin aika sitten, ett\u00e4 eik\u00f6h\u00e4n aleta ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n taitojen oppimiseen liittyvi\u00e4 sanontoja. Timo oli lukenut Nikolai Bernsteinin lausahduksen \u201dKyll\u00e4 keho tiet\u00e4\u00e4<\/em>\u201d. Innostuin t\u00e4st\u00e4 ajatuksesta ja kokosin joukon sananlaskuja ja sanontoja ja pohdiskelin niiden takana olevaa teoriaa liittyen taitoharjoitteluun ja taitojen oppimiseen.<\/p>\n

\u201dTekem\u00e4ll\u00e4 oppii\u201d<\/em><\/strong><\/p>\n

Learning by doing on aivan taitoharjoittelun ydint\u00e4. Guthrien<\/strong> (1952) mukaan taito on kyky tuottaa lopputulos maksimallisella varmuudella ja minimaalisella energialla tai minimaalisessa ajassa. T\u00e4m\u00e4n m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n mukaan taitosuorituksella on joku tarkoitus, suoritus ei ole vahinko ja se on taloudellinen. Miten sitten t\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n, miten taitoja opitaan? Alan gurut, viime lokakuussa edesmennyt Richard<\/strong> Schmidt<\/strong> ja Timothy<\/strong> Lee<\/strong> (2014) m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t motorisen oppimisen sarjaksi harjoitteluun liittyvi\u00e4 prosesseja, jotka johtavat suhteellisen pysyv\u00e4\u00e4n kykyyn tuottaa taitavia suorituksia. T\u00e4ss\u00e4 oleellista on tuo kyky tuottaa liikkeit\u00e4, yksitt\u00e4isen suorituksen perusteella on vaikeaa arvioida taitotasoa. Otsikon sanontaan t\u00e4m\u00e4n m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n kiinnitt\u00e4\u00e4 yhteys harjoitteluun. Kukaan ei synny taitavaksi, taidot opitaan harjoittelun avulla. \u201dTekem\u00e4ll\u00e4 oppii\u201d. <\/em>Harjoittelu vaikuttaa aivoihin. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 eritt\u00e4in mielenkiintoisessa tutkimuksessa vertailtiin lontoolaisten taksi- ja bussikuskien aivoja, ja todettiin ett\u00e4 taksikuskien hippokampusalue oli bussikuskien vastaavaa suurempi. Linja-auton kuljettajat ajoivat aina samaa reitti\u00e4, joten heid\u00e4n ei tarvinnut harjoitella osoite- ja karttatietoja siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin taksin kuljettajien. Harjoittelu kasvatti ja muokkasi taksikuskien aivoja (Ericsson & Pool 2016). Taitojen oppiminen on hyvin yksil\u00f6llinen prosessi, jonka jokainen oppija tekee itse \u201dJokainen on oman onnensa sepp\u00e4<\/em>\u201d.<\/p>\n

\u201dTy\u00f6 tekij\u00e4\u00e4ns\u00e4 kiitt\u00e4\u00e4<\/em>\u201d<\/strong><\/p>\n

Taitojen oppiminen vaatii runsaasti ty\u00f6t\u00e4. Anders Ericssonin <\/strong>(1993) eksperttiystutkimuksissa on osoitettu ty\u00f6nteon eli harjoittelun m\u00e4\u00e4r\u00e4n ja suoritustason v\u00e4linen yhteys. Hieman k\u00e4rjistetysti voidaan sanoa, ett\u00e4 mit\u00e4 enemm\u00e4n harjoittelet, sit\u00e4 paremmaksi tulet. Toki Ericssonkin korostaa m\u00e4\u00e4r\u00e4n ohella harjoittelun laatua, h\u00e4n puhuu tarkoituksenmukaisesta harjoittelusta (deliberate practice). Taitojen oppimiseen liittyy ylioppiminen. Opeteltavaa asiaa harjoitellaan viel\u00e4 sen j\u00e4lkeenkin, kun se alkaa sujua (Ives 2014). \u201dHarjoittelu tekee mestarin<\/em>\u201d, \u201dAhkeruus kovankin onnen voittaa<\/em>\u201d ja \u201dKertaus on opintojen \u00e4iti<\/em>\u201d -ajattelut vastaavat hyvin taitojen oppimisen haasteisiin. Taitojen oppiminen on aikaa viev\u00e4\u00e4 puuhaa. Ericssonin (1996) havaintojen mukaan huipputason saavuttaminen edellytt\u00e4\u00e4 noin kymmenen vuotta p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoista harjoittelua. \u201dEi hoppu hyv\u00e4ksi<\/em>\u201d<\/p>\n

\u201dToistoja ilman toistoja<\/em>\u201d<\/strong><\/p>\n

Nikolai Bernsteinin <\/strong>(1967) kenties siteeratuin lausahdus on taitoharjoittelun luonnehtiminen toistoharjoitteluksi ilman toistoja. Bernstein tarkoittaa t\u00e4ll\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 taitoharjoittelussa ei ole kyse jonkin tietyn liikesuorituksen toistamisesta, vaan ongelmanratkaisuprosessin toistamisesta. Ivesin<\/strong> (2014) mukaan englanninkieless\u00e4 termi training <\/em>viittaa fysiologisten ominaisuuksien kehitt\u00e4miseen. Voima- ja kest\u00e4vyysharjoittelu ovat esimerkkej\u00e4 t\u00e4st\u00e4. Taitoharjoittelussa puolestaan k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n termi\u00e4 practice<\/em>. Ominaisuusharjoittelussa samaa suoritusta pyrit\u00e4\u00e4n toistamaan, kun taas taitoharjoittelussa vaihtelu on elimellinen osa harjoittelua. Vaihtelun avulla oppijan sis\u00e4inen malli (skeema) liikesuorituksesta tarkentuu, syvenee ja j\u00e4sentyy (Schmidt & Lee 2014). Mik\u00e4li suoritus toistetaan kerta toisensa j\u00e4lkeen samanlaisena, oppija tuottaa liikeratkaisun ty\u00f6muististaan, jolloin opittavan asian mieleen painaminen ei ole tehokasta. \u201dUnohtaminen auttaa muistamaan<\/em>\u201d -sanonta luonnehtii osuvasti vaihteluun perustuvan taitoharjoittelun filosofiaa.<\/p>\n

\u201dOppia ik\u00e4 kaikki<\/em>\u201d<\/strong><\/p>\n

Liikunta- ja urheilualan kirjallisuudessa on perinteisesti pidetty taitojen oppimista lapsuuteen kiinnittyv\u00e4n\u00e4 ominaisuutena. \u201dVanha koira ei opi uusia temppuja<\/em>\u201d -sanonta kuvastaa osuvasti t\u00e4t\u00e4 ajattelua. Tutkimusmenetelmien kehittymisen my\u00f6t\u00e4 on kuitenkin pystytty osoittamaan, ett\u00e4 taitoharjoittelun seurauksena, ei ainoastaan lapsilla ja nuorilla, vaan my\u00f6s aikuisilla ja ik\u00e4\u00e4ntyneill\u00e4 aivoissa tapahtuu harjoittelun seurauksena muutoksia, jotka ovat oppimisen perusta. Kognitiivisen neuropsykologian dosentti Markku Penttonen <\/strong>mainitsi luennollaan, ett\u00e4 oppiminen on koko elini\u00e4n kest\u00e4v\u00e4 tapahtumasarja ja ett\u00e4 satavuotiaat olivat oppineet er\u00e4\u00e4ss\u00e4 tutkimuksessa uusia taitoja.<\/p>\n

Taitoja opitaan ja niit\u00e4 unohdetaan. Onneksi opitut liikuntataidot s\u00e4ilyv\u00e4t kuitenkin verrattain hyvin liikemuistissa. Joonas Kalarin<\/strong> tuore v\u00e4it\u00f6stutkimus (2016) vahvistaa sanonnan \u201dMink\u00e4 nuorena oppii, sen vanhana taitaa<\/em>\u201d paikkansapit\u00e4vyyden. Kalarin tutkimuksessa osoitettiin, ett\u00e4 koului\u00e4ss\u00e4 hankitut liikehallintataidot s\u00e4ilyiv\u00e4t aikuisik\u00e4\u00e4n saakka. Toisaalta Kalarin v\u00e4it\u00f6stutkimus osoitti, ett\u00e4 my\u00f6s aikuisena on mahdollista oppia liikehallintaa.<\/p>\n

\u201dSit\u00e4 saa mit\u00e4 tilaa<\/em>\u201d<\/strong><\/p>\n

Taitojen oppimisessa voidaan tunnistaa kaksi koulukuntaa: spesifisyys ja monipuolisuus. Spesifisyyden kannattajat vannovat lajinomaisen harjoittelun nimeen. \u201dHiiht\u00e4j\u00e4ksi tullaan hiiht\u00e4m\u00e4ll\u00e4<\/em>\u201d, \u201dEi kusih\u00e4t\u00e4 paskomalla l\u00e4hre<\/em>\u201d. Monipuolisuuden puolesta liputtajat puolestaan korostavat vaihtelun merkityst\u00e4.<\/p>\n

Kanadalainen liikunta- ja urheilusosiologi Jean C\u00f4t\u00e9<\/strong> (2007) on laatinut erilaisia malleja reiteist\u00e4 huipulle. Varhaisen erikoistumisen mallissa oma laji valitaan hyvin aikaisin ja sit\u00e4 harjoitellaan runsaasti ja lajispesifisti. My\u00f6h\u00e4isen erikoistumisen mallissa alakoului\u00e4ss\u00e4 kokeillaan erilaisia urheilulajeja ja liikuntamuotoja ja omaan lajiin erikoistutaan noin yl\u00e4koului\u00e4n loppupuolella. My\u00f6h\u00e4isen erikoistumisen mallissa korostuu monipuolinen harjoittelu. Yksi avaintekij\u00f6ist\u00e4 huipulle p\u00e4\u00e4syst\u00e4 on psyykkinen jaksaminen. Vaihtelua sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n harjoittelun on osoitettu olevan jaksamisen kannalta edullinen: \u201dVaihtelu virkist\u00e4\u00e4<\/em>\u201d. Jonathan Harnum<\/strong> (2014) haastatteli huippumuusikko Nicholas Barronia ja kysyi, kuinka paljon t\u00e4m\u00e4 oli harjoitellut. Vastaus oli h\u00e4mment\u00e4v\u00e4, \u201den harjoittele koskaan\u201d. Jos kovaa ty\u00f6tekoa ei subjektiivisesti koeta kovana ty\u00f6ntekona, niin voisi ajatella, ett\u00e4 loppuun palaminen ei kolkuttele ihan l\u00e4hell\u00e4<\/p>\n

\u201dKeho tiet\u00e4\u00e4\u201d<\/em><\/strong><\/p>\n

Bernsteinin kuuluisa kommentti; \u201dKyll\u00e4 keho tiet\u00e4\u00e4<\/em>\u201d liittyy itseorganisoitumiseen ja tiedostamattomaan oppimiseen. Perinteisesti taitoharjoittelulle on ollut tyypillist\u00e4 vahva valmentaja- tai opettajakeskeisyys. Lineaarisessa taitoharjoittelupedagogiikassa urheilija pyrkii toistamaan valmentajan n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n tai kuvaileman mallisuorituksen. Toiminnalle on tunnusomaista kontekstista irrallaan oleva drilliharjoittelu ja runsas verbaalinen palaute. Oppija saa ohjeita kuinka etuk\u00e4teen m\u00e4\u00e4r\u00e4tty liike suoritetaan. T\u00e4t\u00e4 toimintatapaa on kritisoitu muun muassa siit\u00e4, ett\u00e4 se ei kehit\u00e4 \u00e4lykk\u00e4it\u00e4, ajattelevia ja itsen\u00e4isi\u00e4 urheilijoita, se est\u00e4\u00e4 urheilijoita l\u00f6yt\u00e4m\u00e4st\u00e4 omia ratkaisuja liikeongelmiin. On my\u00f6s osoitettu, ett\u00e4 valmentajat valmentavat ja opettajat opettavat samalla tavalla kuin heit\u00e4 itse\u00e4\u00e4n on valmennettu tai opetettu (Chow 2016). Non-lineaarisessa pedagogiikassa jokainen l\u00f6yt\u00e4\u00e4 itse oman ratkaisunsa liikeongelmiin. Non-lineaarinen pedagogiikka korostaa jokaisen oppijan yksil\u00f6llisyytt\u00e4 ja luottaa siihen, ett\u00e4 oppijan keho itse l\u00f6yt\u00e4\u00e4 juuri sille parhaiten sopivan tavan liikkua: \u201dM\u00e4 oon mik\u00e4 oon en voi muuksi tulla<\/em>\u201d. Oppiminen hahmotetaan dynaamiseksi vuorovaikutukseksi oppijan, ymp\u00e4rist\u00f6n ja teht\u00e4v\u00e4n kesken. Jokainen tilanne ja jokainen yksil\u00f6 on uniikki. Herakleitoksen<\/strong> sanoin: \u201dKukaan ei voi astua kahdesti samaan virtaan, sill\u00e4 sen enemp\u00e4\u00e4 astuja kuin virtakaan ei ole sama<\/em>.\u201d Valmentaja tai opettaja muokkaa teht\u00e4v\u00e4n ja olosuhteet sellaisiksi, ett\u00e4 oppijan on mahdollista itse l\u00f6yt\u00e4\u00e4 juuri h\u00e4nelle sopivin ratkaisu liikkumiseen. \u201dKyll\u00e4<\/em> Siperia opettaa<\/em>\u201d Suuri osa t\u00e4st\u00e4 prosessista on tiedostamatonta, implisiittist\u00e4 oppimista. (Davids, Button & Bennet 2007).<\/p>\n

Bernstein totesi my\u00f6s, ett\u00e4 \u201dMestari ei ole kopioitavissa\u201d. <\/em>Jokaisen ihmisen yksil\u00f6llinen ruumiinrakenne m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 optimaalisen, yksil\u00f6llisen liikkumistyylin, joka hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 optimaalisella tavalla liikkumisen reaktiivisia voimia. Jokaisen liikkujan tulee l\u00f6yt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen oma henkil\u00f6kohtainen tapansa liikkua.<\/p>\n

Samanlaista ajattelua edustaa Wolfgang Sch\u00f6llhornin<\/strong> retorinen kysymys: \u201dVoiko kopiosta tulla alkuper\u00e4ist\u00e4 parempi?\u201d<\/em><\/p>\n

\u201dAlku aina hankalaa \u2013 lopussa kiitos seisoo\u201d<\/em><\/strong><\/p>\n

Kuten edell\u00e4 todetaan muutamaankin otteeseen, taitojen oppiminen edellytt\u00e4\u00e4 pitk\u00e4j\u00e4nteist\u00e4 ja m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoista harjoittelua. Fitts & Posner<\/strong> (1967) j\u00e4sensiv\u00e4t taitojen oppimisprosessin kolmeen vaiheeseen; kognitiivinen vaihe, assosiatiivinen vaihe ja autonominen vaihe. Oppimisen alkutaival on hankala ja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 runsaasti virheit\u00e4 ja ep\u00e4onnistumisia. oppimisprosessin loppup\u00e4\u00e4 taasen on hyvin palkitseva. Automaatiotasolla taitosuoritus on helppo ja vaivaton. Vaikkakin perint\u00f6tekij\u00f6ill\u00e4 on oma merkityksens\u00e4 (mm. Rees et al 2016), niin nykyk\u00e4sitys taitojen oppimisesta aivan huipputasolle asti on hyvin optimistinen ja rohkaiseva. Jos harjoittelussa vallitsee energisoiva ilon ja intohimon ilmapiiri, niin l\u00e4hes mik\u00e4 vaan on mahdollista. Voimakas sis\u00e4inen motivaatio ja urheilun parissa viihtyminen ovat avaintekij\u00f6it\u00e4: \u201dMink\u00e4 ilotta oppii sen surutta unohtaa<\/em>\u201d.<\/p>\n

Ja t\u00e4h\u00e4n loppuun oma lempisanontani teille jediksi aikoville: \u201dMay the skill be with you<\/em>\u201d.<\/p>\n

Taitotohtori<\/p>\n

 <\/p>\n

L\u00e4hteit\u00e4 ja oheislukemista:<\/strong><\/p>\n

Bernstein, N. (1967). The co-ordination and regulation of movements. Oxford. Pergamon Press.<\/p>\n

Chow, J. & Davids, K. (2016). Non-linear pedagogy in skill acquisition: An introduction. Routledge.<\/p>\n

C\u00f4t\u00e9, J., Baker, J. & Abernethy, B. (2007). play and practice in the development of sport expertise. Teoksessa Tenenbaum, G. & Eklund, R. Handbook of sport psychology. New York. Wiley.<\/p>\n

Davids, K., Button, C. & Bennett, S. (2007). Dynamics of skill acquisition: A constraints-led approach. Champaign,IL. Human Kinetics<\/p>\n

Ericsson, A. (1996). the road to excellence: The acquisition of expert performance in the arts and sciences, sports, and games. Mahwah, NJ:Erlbaum.<\/p>\n

Ericsson, A., Krampe, R. 6 Tesch-Roemer, C. (1993). The role of deliberate practice in the acquisition of expert performance. Psychological Review 100(3), 363-406.<\/p>\n

Ericsson, A. & Pool, R. (2016). Peak \u2013 secrets from the new science of expertise. Houghton Mifflin Harcourt.<\/p>\n

Guthrie, E.R. (1952). The psychology of learning. New York: Harper & Row.<\/p>\n

Fitts, P. & Posner, M. (1967). Human performance. Oxford, England: Brooks and Cole.<\/p>\n

Harnum, J. (2014). The practice of practice. Sol Ut Press.<\/p>\n

Ives,J. (2014). Motor behavior \u2013 Connecting mind and body for optimal performance. Lippincott Williams & Wilkins.<\/p>\n

Kalari, J. (2016). Mink\u00e4 nuorena hallitsee sen aikuisena taitaa? Liikehallinnan pysyvyys koului\u00e4st\u00e4 aikuisik\u00e4\u00e4n \u2013 24 vuoden seurantatutkimus. V\u00e4it\u00f6skirja. Turun yliopiston julkaisuja sarja C, 418.<\/em><\/p>\n

Penttonen, M. (2012). Virikkeit\u00e4 laadukkaaseen varhaiskasvatukseen aivotutkimuksesta. Luento Educassa 28.1.2012.<\/p>\n

Rees, T., Hardy, L., G\u00fcllich, A., Abernethy, B., C\u00f4t\u00e9, J., woodman, T., Montgomery, H., Laing, S. & Warr, C. (2016). The great british medalist project: A review of current knowledge on the development of the world\u2019s best sporting talent. sports Med (2016) 46:1041-1058.<\/p>\n

Schmidt, R. & Lee, T. (2014). Motor learning and performance. Champaign,IL. Human Kinetics.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Jaakkolan Timo totesi tuossa jokin aika sitten, ett\u00e4 eik\u00f6h\u00e4n aleta ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n taitojen oppimiseen liittyvi\u00e4 sanontoja. Timo oli lukenut Nikolai Bernsteinin lausahduksen \u201dKyll\u00e4 keho tiet\u00e4\u00e4\u201d. Innostuin t\u00e4st\u00e4 ajatuksesta ja kokosin joukon sananlaskuja ja sanontoja ja pohdiskelin niiden takana olevaa teoriaa liittyen … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/466"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=466"}],"version-history":[{"count":5,"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/466\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":475,"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/466\/revisions\/475"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=466"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=466"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=466"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}