{"id":376,"date":"2015-04-14T14:43:16","date_gmt":"2015-04-14T11:43:16","guid":{"rendered":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/?p=376"},"modified":"2015-04-14T14:48:26","modified_gmt":"2015-04-14T11:48:26","slug":"hukkuuko-puu-metsalta","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/hukkuuko-puu-metsalta\/","title":{"rendered":"Hukkuuko puu mets\u00e4lt\u00e4?"},"content":{"rendered":"

Liikunta- ja urheilutaitojen oppiminen on aktiivinen ja hyvin yksil\u00f6llinen prosessi. Valmentaja tai opettaja ei voi oppia urheilijan tai oppilaan puolesta. Jokainen tekee oman oppimisensa itse. Yksil\u00f6lajeissa valmentajan ja urheilijan v\u00e4linen vuorovaikutus on kahden ihmisen v\u00e4list\u00e4. Valmentaja antaa ohjeita ja palautetta ja urheilija katsoo ja kuuntelee sek\u00e4 kertoo oman mielipiteens\u00e4. Joukkuelajeissa ja liikunnanopetuksessa asetelma on haasteellisempi. Pallopeleist\u00e4 on tuttu tilanne se, ett\u00e4 valmentaja paasaa kopissa er\u00e4tauolla, mutta pelaajat eiv\u00e4t kuuntele, ehk\u00e4 ovat kuuntelevinaan. N\u00e4in silloin, kun valmentaja suuntaa viestins\u00e4 koko joukkueelle. Sen sijaan, kun valmentaja puhuu yhdelle pelaajalle, niin t\u00e4m\u00e4 kuuntelee ja samalla kuuntelevat kiinnostuneina kaikki muutkin. T\u00e4st\u00e4 esimerkkin\u00e4 Juha \u201cDallu\u201d Dahlstr\u00f6min<\/strong> kertoma mainio tarina takavuosilta, jossa koripallovalmentaja kuiskasi puoliajalla pukukoppiin menness\u00e4 kokeneelle pelaajalle \u201cM\u00e4 huudan sitten sinulle<\/em>.\u201d Valmentajan varsinainen viestinn\u00e4n kohde oli kolmen nuoren pelaajan ryhm\u00e4. Ja kopissa sitten valmentaja paasasi t\u00e4lle kokeneelle pelaajalle. Totta kai muutkin pelaajat kuulivat ja kuuntelivat t\u00e4t\u00e4 esityst\u00e4. Taitavalla tavalla hyv\u00e4 valmentaja sai viestins\u00e4 menem\u00e4\u00e4n perille ilman, ett\u00e4 nuorten pelaajien (tai vanhan ketun, joka tiesi mist\u00e4 on kyse) koettu p\u00e4tevyyden tunne k\u00e4rsi kolauksen. Ja kuten arvata saattaa, niin puoliajan j\u00e4lkeen kolmikko pelasi kuin ihmisen mieli \ud83d\ude42<\/p>\n

Taitoja voi opettaa vain yhdelle ihmiselle kerrallaan<\/h2>\n

Joku viisas<\/strong> on todennut, ett\u00e4 taitoja voi opettaa vain yhdelle ihmiselle kerrallaan. Toisaalta ryhm\u00e4n hallinta edellytt\u00e4\u00e4 usean ihmisen yht\u00e4aikaista havainnointia. Haloo Helsingin<\/strong> lyriikka kuvastaa oivallisesti t\u00e4t\u00e4 pulmaa:<\/p>\n

\u201dMut jos tuijotat vaan yht\u00e4 puuta koko mets\u00e4 voi kadota, Mut jos s\u00e4 n\u00e4et vaan mets\u00e4n et ehk\u00e4 huomaa puuta hienointa.\u201d<\/em><\/p>\n

T\u00e4h\u00e4n yhteyteen t\u00e4ytyy kyll\u00e4 todeta, ett\u00e4 kyse on nimenomaan tilanteista, joissa valmentaja\/opettaja ja urheilija\/oppilas ovat keskin\u00e4isess\u00e4 vuorovaikutustilanteessa motoristen taitojen oppimistilanteessa. Hyv\u00e4 valmentaja luo olosuhteet, joissa tekeminen itsess\u00e4\u00e4n opettaa. Eli taitoja voi opettaa vain yhdelle ihmiselle kerrallaan, mutta useampi ihminen voi kyll\u00e4 oppia yht\u00e4 aikaa.<\/p>\n

Opettaja opetti, oppilaat eiv\u00e4t kuunnelleet<\/strong><\/h2>\n

Edesmennyt Mikko Pehkonen<\/strong> tutki Lapin yliopistossa liikunnanopetusta. H\u00e4nen mielenkiintoinen havaintonsa oli, ett\u00e4 siin\u00e4 kun opettaja k\u00e4ytti liikuntatunnin ajasta 60 % palautteen antamiseen, niin vastaavasta ajasta oppilas k\u00e4ytti ainoastaan yhden prosentin (!) palautteen vastaanottamiseen. Mikko kirjoittaa palautteen laadusta seuraavasti: \u201cPalautteen kohdistamisella on havaittu olevan merkityst\u00e4 taitojen edistymiseen. Palaute vaikuttaa positiivisesti oppilaan taitotasoon, kun se kohdistuu liikesuorituksen kokonaisrakenteeseen. Suorituksen yksityiskohtia k\u00e4sittelev\u00e4 palaute vaikuttaa taitoihin negatiivisesti. Opettajan ohjeiden annon laadullinen arviointi on p\u00e4tev\u00e4 oppimisen ennustaja.\u201d<\/em><\/p>\n

P\u00e4tevyyden ja autonomian tunteet saavat oppijan kuuntelemaan<\/h2>\n

Avaintekij\u00f6it\u00e4 tehokkaalle oppimiselle ovat koettu p\u00e4tevyys ja koettu autonomia. Muun muassa Chiviacowsky, Wulf, Lewthwaite, Laroque de Mereiros & K\u00e4fer <\/strong>sek\u00e4 Fairbrother, Laughlin & Nguyen<\/strong> (kiitos vinkeist\u00e4 Juuso Konttinen<\/strong>) ovat tutkineet, mik\u00e4 merkitys taitojen oppimisessa on sill\u00e4, ett\u00e4 oppijat saavat itse p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 milloin heille annetaan palautetta suorituksesta. Kerta toisensa j\u00e4lkeen ne koehenkil\u00f6t, jotka saivat palautetta sit\u00e4 itse pyyt\u00e4ess\u00e4\u00e4n, oppivat paremmin kuin ne koehenkil\u00f6t, joille annettiin palaute ulkoa p\u00e4in kontrolloidusti. Yksi keskeinen havainto oli se, ett\u00e4 koehenkil\u00f6t pyysiv\u00e4t palautetta onnistuneiden yritysten j\u00e4lkeen. Meille valmentajille ja opettajille on iskostettu mieliin periaate, jonka mukaan palaute on erityisen t\u00e4rke\u00e4 silloin, kun suoritus on menossa v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n suuntaan. On kuitenkin vahvaa n\u00e4ytt\u00f6\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 suorittajan itsens\u00e4 pyyt\u00e4m\u00e4 palaute, jolla h\u00e4n hakee vahvistusta sille, ett\u00e4 h\u00e4n on oikealla tiell\u00e4, on oppimisen kannalta tehokkaampaa. Itse s\u00e4\u00e4delty oppiminen n\u00e4ytt\u00e4isi olevan ulkoa ohjattua menetelm\u00e4\u00e4 parempi menetelm\u00e4 niin aikuisilla kuin lapsillakin. Tosin lasten osalta kyky hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 palautteen antamaa tietoa lopputuloksesta n\u00e4ytt\u00e4isi lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4n i\u00e4n my\u00f6t\u00e4. 10-vuotiailla lapsilla n\u00e4ytt\u00e4isi olevan vaikeuksia k\u00e4sitell\u00e4 suurta informaatiom\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Autonomian tunnetta p\u00f6nkitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s se, ett\u00e4 oppijat saavat itse vaikuttaa siihen, kuinka monta kertaa he yritt\u00e4v\u00e4t suoritusta.<\/p>\n

Oppimista ei kannata tukahduttaa liiallisella neuvomisella<\/h2>\n

Itse s\u00e4\u00e4delty\u00e4 palautetta koskevissa tutkimuksissa yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 havainto oli se, ett\u00e4 oppijat pyysiv\u00e4t palautetta odotettua harvemmin. Janellen<\/strong> (1995,1997) tutkimuksissa osallistujat pyysiv\u00e4t palautetta alle 12 % yrityksist\u00e4 ja Wrisbergin & Peinin<\/strong> (2002) tutkimuksessa koehenkil\u00f6t pyysiv\u00e4t saada n\u00e4hd\u00e4 videodemonstraation ennen suoritusta ainoastaan 9,8\u00a0% yrityksist\u00e4. 82\u00a0% n\u00e4ist\u00e4 pyynn\u00f6ist\u00e4 tapahtui opettelun kolmen ensimm\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n aikana. Lis\u00e4ksi toisen ja kolmannen p\u00e4iv\u00e4n palautepyynn\u00f6ist\u00e4 92 % tapahtui kolmen ensimm\u00e4isen yrityksen aikana. Wulf & Toole <\/strong>(1999) raportoivat, ett\u00e4 koehenkil\u00f6t pyysiv\u00e4t fyysist\u00e4 ohjausta 92 % ensimm\u00e4isen yrityksen aikana, mutta vain 25 % viimeiseen yritykseen liittyen.<\/p>\n

Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 tutkimuksessa tarkastelun kohteena oli ajoitustarkkuus. Yhdelle koehenkil\u00f6ryhm\u00e4lle ei m\u00e4\u00e4ritelty onnistuneen suorituksen kriteerej\u00e4 lainkaan, toiselle ryhm\u00e4lle kerrottiin, ett\u00e4 nelj\u00e4n millisekunnin virhe on onnistunut suoritus ja kolmannella ryhm\u00e4ll\u00e4 vastaava virhemarginaali oli 30 millisekuntia. Koehenkil\u00f6t saivat itse pyyt\u00e4\u00e4 palautetta suorituksistaan ja kuten edell\u00e4 todettiin, niin palautetta pyydettiin onnistuneiden yritysten j\u00e4lkeen. Ryhm\u00e4, jolla onnistumisen kriteerit olivat kaikista tiukimmat, oppi muita ryhmi\u00e4 heikommin. T\u00e4m\u00e4kin l\u00f6yd\u00f6s tukee sit\u00e4 havaintoa, ett\u00e4 onnistuneeksi koetun j\u00e4lkeen itse pyydetty palaute edist\u00e4\u00e4 oppimista parhaiten.<\/p>\n

N\u00e4it\u00e4 tutkimuksia luettaessa ja tulkittaessa kannattaa pit\u00e4\u00e4 mieless\u00e4 se, ett\u00e4 tutkimusten teht\u00e4v\u00e4t olivat yksinkertaisia suorituksia, kuten esimerkiksi hernepussien tarkkuusheitto heikommalla k\u00e4dell\u00e4 tai jonossa syttyvien lamppujen syttymisajan arviointia. Tulokset antavat vahvasti suuntaa oppimisen arviointiin, mutta sellaisenaan tulosten siirt\u00e4minen koskemaan urheilutaitoja on \u201dsuoralta oikaisemista\u201d.<\/p>\n

Mink\u00e4 vuoksi palaute toimii parhaiten, kun oppija pyyt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 itse?<\/h2>\n

Miksi n\u00e4in? Miksi itses\u00e4\u00e4tely on t\u00e4rke\u00e4 elementti oppimiselle? Silloin kun itse saa p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 milloin palaute annetaan, vahvistuu autonomian tunne ja kun palaute kohdistuu onnistuneisiin yrityksiin, niin se puolestaan voimistaa p\u00e4tevyyden kokemista. Miksi koettu p\u00e4tevyys ja autonomia ovat oppimiselle eduksi? Tunne itsekontrollista aikaansaa oppijan aktiivisemman paneutumisen oppimistapahtumaan ja aistimusten syvemp\u00e4\u00e4n prosessointiin. Juuri t\u00e4t\u00e4 omien aistimusten aktiivista tulkitsemista pidet\u00e4\u00e4n taitojen oppimisen kannalta t\u00e4rke\u00e4n\u00e4. Lis\u00e4ksi kun oppija voi itse kontrolloida oppimistilannetta, niin h\u00e4nen motivaationsa vahvistuu ja harjoitustilanne kohtaa paremmin oppijan henkil\u00f6kohtaiset tarpeet. Edell\u00e4 mainituissa tutkimuksissa selviteltiin my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 toimiiko itse pyydetty palaute paremmin, jos se pyydet\u00e4\u00e4n ennen yrityst\u00e4 vai yrityksen j\u00e4lkeen. Tulosten mukaan yrityksen j\u00e4lkeen pyydetty palaute toimi paremmin. T\u00e4t\u00e4 tutkijat selittiv\u00e4t sill\u00e4, ett\u00e4 jos oppija saa p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 yrityksen j\u00e4lkeen, ett\u00e4 annetaanko h\u00e4nelle palaute, niin t\u00e4ll\u00f6in oppija itse arvioi omaa suoritustaan ja tekee p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen palautteesta t\u00e4h\u00e4n itsearviointiin perustuen. Itsearviointi tehostaa oppimista, koska siin\u00e4 sis\u00e4ist\u00e4 palautetta verrataan ulkoiseen palautteeseen. T\u00e4m\u00e4 puolestaan lis\u00e4\u00e4 oppijan itsen\u00e4isyytt\u00e4 ulkoisen palautteen suhteen. Oppimisen edellytys on juurikin t\u00e4m\u00e4 sis\u00e4isen palautteen vertaaminen ulkoiseen palautteeseen (tietoon lopputuloksesta), n\u00e4in sis\u00e4inen palaute saa merkityksen ja sit\u00e4 voidaan tulkita tarkoituksenmukaisesti jatkossa.<\/p>\n

Taitojen opettaminen on yksil\u00f6laji \u2013 my\u00f6s joukkuelajeissa<\/h2>\n

Yhteenvetona voisi todeta, ett\u00e4 yksil\u00f6llisyys on elinehto tehokkaalle ja tuloksekkaalle taitojen opettamiselle. Yksil\u00f6llisyyteen puolestaan p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n, kun autonomian ja p\u00e4tevyyden tunteet mahdollistuvat oppimisprosessissa. Oppimiselle on eduksi, jos palaute oppijalle annetaan silloin, kun h\u00e4n itse sit\u00e4 haluaa. Ja sekin harva palaute mit\u00e4 oppija pyyt\u00e4\u00e4, kohdentuu onnistuneisiin yrityksiin ja tapahtuu p\u00e4\u00e4asiallisesti oppimisen alkuvaiheessa. Valmentajan ja opettajan tulee tunnistaa t\u00e4m\u00e4 ilmi\u00f6 ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tilaa oppimiselle silloin kun oppija itse sit\u00e4 tahtoo.<\/p>\n

Loppukevennys : Jos lapsestasi ei tule ammattilaisurheilijaa, syy on sinussa<\/em> \ud83d\ude42<\/h2>\n

Monet vanhemmat haaveilevat siit\u00e4, ett\u00e4 lapsesta tulisi huippu-urheilija. Baseballin parista on todettu, ett\u00e4 entisten ammattilaispelaajien lapsilla on yli 800-kertaa ei-ammattipelaajien lapsia suurempi todenn\u00e4k\u00f6isyys p\u00e4\u00e4st\u00e4 ammattilaiseksi. Voit siis katsoa peiliin ja syytt\u00e4\u00e4 itse\u00e4si siit\u00e4, ett\u00e4 et lapsena harjoitellut tarpeeksi;)<\/p>\n

\u201cMay the Skill be with You!\u201d<\/em><\/strong><\/p>\n

\u00a0<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Liikunta- ja urheilutaitojen oppiminen on aktiivinen ja hyvin yksil\u00f6llinen prosessi. Valmentaja tai opettaja ei voi oppia urheilijan tai oppilaan puolesta. Jokainen tekee oman oppimisensa itse. Yksil\u00f6lajeissa valmentajan ja urheilijan v\u00e4linen vuorovaikutus on kahden ihmisen v\u00e4list\u00e4. Valmentaja antaa ohjeita ja palautetta … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/376"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=376"}],"version-history":[{"count":5,"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/376\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":381,"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/376\/revisions\/381"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=376"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=376"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=376"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}