{"id":367,"date":"2015-01-19T09:05:51","date_gmt":"2015-01-19T07:05:51","guid":{"rendered":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/?p=367"},"modified":"2015-01-19T09:38:40","modified_gmt":"2015-01-19T07:38:40","slug":"otsa-hiessa-sinun-on-leipasi-ansaitseman-vai-onko","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/otsa-hiessa-sinun-on-leipasi-ansaitseman-vai-onko\/","title":{"rendered":"Otsa hiess\u00e4 sinun on leip\u00e4si ansaitseman \u2013 vai onko?"},"content":{"rendered":"

Peli vai leikki \u2013 drillit vai h\u00f6nts\u00e4?<\/strong><\/p>\n

Tutkailin joulun alla mielenkiintoista tutkimusartikkelia saksalaisista jalkapalloilijoista (Hornig, M., Friedhelm, A. & G\u00fcllich A<\/strong>. Practice and play in the development of German top-level professional football players. European Journal of Sport Sciences 2014<\/em>) . Tutkimuksessa vertailtiin Bundesliigan huippupelaajia 4\u20136-divisioonan pelureihin. Mukana koehenkil\u00f6iden joukossa oli 18 Saksan maajoukkuepelaajaa. Mielenkiinnon kohteena olivat pelaajien harjoittelutaustat, nk. pelaajapolut ja niiden sijoittuminen Ericssonin<\/strong> ja Cot\u00e9n<\/strong> malleihin.<\/p>\n

Yleisimm\u00e4t urheilijan polkujen taustateoriat ovat Ericssonin DP (deliberate practice) ja Cot\u00e8n et al DMSP (developmental model of sport participation). Rankasti yksinkertaistettuna Ericssonin mallin mukaan huipulle p\u00e4\u00e4sy edellytt\u00e4\u00e4 v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 10 000 tuntia tarkoituksenmukaista ja m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoista harjoittelua, kun taas Cot\u00e9n mallissa on vaihtoehtoisena polku, jossa edet\u00e4\u00e4n kokeiluvaiheesta (sampling) erikoistumisen (specialising) kautta panostamiseen (investment).<\/p>\n

Hornigin tutkimusryhm\u00e4 havaitsi, ett\u00e4 maajoukkuepelaajat erosivat amat\u00f6\u00f6reist\u00e4 siten, ett\u00e4 he olivat pelanneet lapsena enemm\u00e4n organisoimatonta jalkapalloa, osallistuneet nuorena enemm\u00e4n muihin lajeihin, erikoistuivat jalkapalloon my\u00f6hemmin ja harjoittelivat enemm\u00e4n organisoidusti jalkapalloa yli 22-vuotiaana. Mielenkiintoinen detalji oli se, ett\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 huipulle p\u00e4\u00e4sseill\u00e4 jalkapalloilijoilla oli lapsuudessaan v\u00e4hemm\u00e4n organisoitua harjoittelua, erityisesti kuntoharjoittelua, mutta enemm\u00e4n pelaamista kuin divaripelaajilla.<\/p>\n

Drilleill\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n pelaajia \u2013 pihapeleill\u00e4 pelureita<\/strong><\/p>\n

Tutkijat pitiv\u00e4t t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 juuri tuota organisoimattoman jalkapallon m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 lapsena. Keskustelin t\u00e4st\u00e4 aiheesta Koripalloliiton toiminnanjohtajan Vesa \u201dPuke\u201d Walldenin<\/strong> kanssa. Puke kiteytti aiheen osuvasti: \u201dHarjoittelemalla tulee pelaajia, h\u00f6nts\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 pelureita. Pelureita me tarvitaan.\u201d Sama teema oli ty\u00f6n alla my\u00f6s telinevoimistelun nuorten olympiavalmentaja Antti Palkolan<\/strong> kanssa. Antti kertoi loppuvuodesta Suomessa vierailleesta brittiasiantuntija Paul Hallista<\/strong>, joka oli todennut ett\u00e4 yhdess\u00e4 asiassa Suomen nuoret voimistelijat ovat englantilaisia edell\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on trampoliinihyppely. Selityksen\u00e4 t\u00e4lle Paul Hall piti sit\u00e4, ett\u00e4 Britanniassa trampoliiniharjoitukset ovat ohjattuja\/organisoituja, kun taas Suomessa trampalla pompitaan vapaasti, leikkien, pihapelien tapaan. Antti ja muut voimisteluekspertit pohtivatkin nyt, kuinka t\u00e4m\u00e4 leikinomaisuus saataisiin muillekin telineille.<\/p>\n

Omatoiminen pelailu kannustaa kokeilemaan erilaisia ratkaisuja<\/strong><\/p>\n

Pihapelikeskustelussa siteerataan usein j\u00e4\u00e4kiekkolegenda Wayne Gretzkya<\/strong>. Gretzky kertoi pelanneensa pikkupoikana pihalla j\u00e4\u00e4kiekkoa kahdeksan tuntia p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. H\u00e4nelt\u00e4 kysyttiin, ett\u00e4 miten jaksoit harjoitella niin paljon. Vastaus oli, ett\u00e4 \u201dJos olisin ajatellut harjoittelevani, en varmaan olisi tehnyt sit\u00e4. Minusta se ei ollut harjoittelua, vaan hauskinta mit\u00e4 tiesin.\u201d Gretzky toteaa aiheesta my\u00f6s n\u00e4in: \u201dThe only way a kid is going to practice is if it’s total fun for him… and it was for me.\u201d<\/p>\n

Eli yksi vahva peruste pelailulle l\u00f6ytyy sis\u00e4isest\u00e4 motivaatiosta ja viihtymisest\u00e4. Tiukasti ohjatuissa, organisoiduissa harjoituksissa psyykkinen v\u00e4s\u00e4ht\u00e4minen on todenn\u00e4k\u00f6isemp\u00e4\u00e4 kuin omatoimisessa pelailussa. My\u00f6s toiminnan m\u00e4\u00e4r\u00e4 nousee peleiss\u00e4 yleens\u00e4 korkeammaksi kuin drilleiss\u00e4.<\/p>\n

Motorisesti pihapelej\u00e4 puoltaa niiden monipuolisuus. Hornig kirjoittaa, ett\u00e4 toisin kuin harjoittelussa, pelailussa tapahtuu vuorovaikutusta motoristen taitojen, havaintotaitojen ja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen tekotaitojen v\u00e4lill\u00e4. N\u00e4it\u00e4 taitoja varioidaan ja suoritetaan satunnaisj\u00e4rjestyksess\u00e4 ja erilaisissa yhteyksiss\u00e4, jolloin oppimista tapahtuu my\u00f6s tiedostamatta. Omatoiminen pelailu ja leikkiminen tapahtuu eri kokoisilla ja \u2013muotoisilla kentill\u00e4, erilaisilla maaleilla, vaihtelevan kokoisilla joukkueilla, eritasoisten ja \u2013ik\u00e4isten pelaajien kesken, eri pelipaikoilla ja \u2013rooleilla, erilaisilla pelialustoilla ja palloilla. Kaikki n\u00e4m\u00e4 mahdollistavat kokeilun kautta oppimisen ja yksil\u00f6llisten ratkaisujen l\u00f6yt\u00e4misen yrityksen ja erehdyksen avulla.<\/p>\n

Toki on muistettava, ett\u00e4 eiv\u00e4t pihapelit yksin tee autuaaksi. Yksi merkitt\u00e4v\u00e4 havainto saksalaistutkimuksessa oli voimakas panostus lajiharjoitteluun 22-vuotiaasta l\u00e4htien. Ihanteellisin lienee asetelma jossa on sopiva m\u00e4\u00e4r\u00e4 ohjattua, organisoitua harjoittelua ja sopiva m\u00e4\u00e4r\u00e4 omatoimista h\u00f6nts\u00e4ily\u00e4. Merkille pantavaa on se, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n(kin) tutkimuksen perusteella taitojen oppimiselle ei ole olemassa mit\u00e4\u00e4n erityisi\u00e4 herkkyyskausia. Lapsi n\u00e4ytt\u00e4isi oppivan parhaiten, kun h\u00e4n osallistuu itse\u00e4\u00e4n kiinnostaviin peleihin ja leikkeihin.<\/p>\n

Eteneek\u00f6 urheilijan polku vaiheittain vai asteittain?<\/strong><\/p>\n

Hornigin tutkimuksen koehenkil\u00f6iden harjoitustaustat eiv\u00e4t sellaisenaan istuneet Ericssonin tai Cot\u00e9n malleihin. Tarkoitushakuisen harjoittelun (lue organisoidun lajispesifin harjoittelun) m\u00e4\u00e4r\u00e4ksi kumuloitui ainoastaan 4500 tuntia, mik\u00e4 on huipulle p\u00e4\u00e4semiseksi liian v\u00e4h\u00e4n Ericssonin teorian mukaan. Toisaalta oman lajin ulkopuolisten lajien harrastaminen ja h\u00f6nts\u00e4pelailu jatkuivat viel\u00e4 investointivaiheessa, mik\u00e4 seikka puolestaan on ristiriidassa Cot\u00e9n mallin kanssa. Tutkimuksen kohteena olleilla jalkapalloilijoilla ei ollut havaittavissa selkeit\u00e4 siirtymisi\u00e4 urheilijan polun vaiheesta seuraavalle, pikemmin kyse oli asteittain tapahtuvista siirtymist\u00e4.<\/p>\n

Mit\u00e4 tarkoittaa play? <\/strong><\/p>\n

Miten sitten pit\u00e4isi suomentaa termi play? Merkitys muuttuu suuresti, jos pelin sijaan k\u00e4ytet\u00e4\u00e4nkin termi\u00e4 pelailu, leikki, kisailu tai jopa huvi. Ilmaisulle deliberate play, ei ole l\u00f6ydetty osuvaa k\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4, tai ainakaan itse en ole sellaiseen t\u00f6rm\u00e4nnyt. Jean Cot\u00e9 on tulossa Suomeen Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopiston liikuntatieteellisen<\/strong> ja KIHUn<\/strong> j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n huipputasokkaaseen urheilu- ja liikuntataitojen oppimista k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4n kongressiin Kisakallion urheiluopistossa<\/strong> marraskuun puolessa v\u00e4liss\u00e4. Taidanpa kysy\u00e4 gurulta itselt\u00e4\u00e4n mit\u00e4 tuo termi oikein tarkoittaa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Peli vai leikki \u2013 drillit vai h\u00f6nts\u00e4? Tutkailin joulun alla mielenkiintoista tutkimusartikkelia saksalaisista jalkapalloilijoista (Hornig, M., Friedhelm, A. & G\u00fcllich A. Practice and play in the development of German top-level professional football players. European Journal of Sport Sciences 2014) . … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/367"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=367"}],"version-history":[{"count":1,"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/367\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":368,"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/367\/revisions\/368"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=367"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=367"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=367"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}