{"id":23,"date":"2012-11-25T01:02:12","date_gmt":"2012-11-24T23:02:12","guid":{"rendered":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/?page_id=23"},"modified":"2016-10-26T12:08:13","modified_gmt":"2016-10-26T09:08:13","slug":"teoriaosuus","status":"publish","type":"page","link":"http:\/\/www.valmennustaito.info\/taito\/teoriaosuus\/","title":{"rendered":"Taitojen oppimisesta, opettamisesta ja valmentamisesta"},"content":{"rendered":"
\n
\n
\n
<\/a><\/p>\n

Oppija<\/h2>\n<\/figure>\n

Liikunta- ja urheilutaitojen oppimisen tarkastelussa on syyt\u00e4 huomioida kasvun ja kehityksen vaikutus taitavuuteen. Ihmisen elimist\u00f6n eri osat kehittyv\u00e4t eri tahdilla ja joskus liikuntataitojen paraneminen voi olla seurausta esimerkiksi aistielimien kypsymisest\u00e4. Alakouluik\u00e4isell\u00e4 lapsella saattaa olla vaikeuksia hahmottaa liikkuvaa kohdetta kiinniottotilanteissa. Kun lapsen silm\u00e4 kasvaa lopulliseen kokoonsa, niin n\u00e4m\u00e4 vaikeudet voivat h\u00e4vit\u00e4.<\/p>\n

Aivotutkimus on osoittanut ihmisen kykenev\u00e4n oppia koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajan. Lukuisista yrityksist\u00e4 huolimatta liikunta- ja urheilutaitojen oppimiselle ei ole l\u00f6ydetty erityisi\u00e4 herkkyyskausia. Koskaan ei ole liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4 tehd\u00e4 taitoharjoittelua.<\/p>\n

Muisti ja sen rakenteet ovat hyvin keskeinen osa taitojen oppimista ja taitovalmennusta.
\nTaitoharjoittelun tavoitteena on saada aikaan pysyvi\u00e4 muutoksia urheilijan kyvyss\u00e4 tuottaa liikkeit\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in taito on tallennettu enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n pysyv\u00e4sti pitk\u00e4kestoiseen muistiin. Polkupy\u00f6r\u00e4ll\u00e4 ajo on esimerkki suorituksesta, joka useimmilla ihmisill\u00e4 on j\u00e4\u00e4nyt mieleen pysyv\u00e4sti. Ihminen vastaanottaa jatkuvasti informaatiota omasta kehostaan ja ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4\u00e4n eri aistiensa v\u00e4lityksell\u00e4. Er\u00e4iden arvioiden mukaan ainoastaan yksi miljoonasosa t\u00e4st\u00e4 informaatiosta tulee tietoisuuteemme. Aistimukset s\u00e4ilyv\u00e4t sensorisessa puskurimuistissa muutaman sekunnin ajan ja h\u00e4vi\u00e4v\u00e4t sitten. N\u00e4k\u00f6aistin osalta puhutaan ikonimuistista ja kuuloaistin osalta kaikumuistista. Kaikumuistin avulla urheilija voi esimerkiksi mekaanisesti toistaa viimeiset sanat valmentajan antamista ohjeista, vaikka h\u00e4n ei olisikaan aktiivisesti kuunnellut ohjeiden antoa. Urheilussa hyvin keskeisi\u00e4 ovat urheilijoiden kinesteettiset aistimukset, eli se milt\u00e4 liike tuntuu.<\/p>\n

Jos aistien vastaanottamaan informaatioon kiinnitet\u00e4\u00e4n huomiota, ty\u00f6muisti alkaa toimia. Ty\u00f6muisti on v\u00e4liaikainen varastointipaikka tiedolle. Ty\u00f6muistin avulla muistamme esimerkiksi luettelosta katsomamme puhelinnumeron, kun n\u00e4pp\u00e4ilemme sen k\u00e4nnykk\u00e4\u00e4mme. Ty\u00f6muistin kapasiteetti on rajallinen, ihminen muistaa keskim\u00e4\u00e4rin 7 +- 2 yksikk\u00f6\u00e4. Ekspertti eroaa noviisista siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n pystyy niputtamaan yhteen yksikk\u00f6\u00f6n enemm\u00e4n tietoa. Pes\u00e4pallon huippulukkari n\u00e4kee yhdell\u00e4 vilkaisulla ulkokent\u00e4n ryhmittymisen, kun aloitteleva sy\u00f6ttelij\u00e4 joutuu katsomaan jokaisen pelaajan sijainnin erikseen.<\/p>\n

Ty\u00f6muistissa tapahtuvan prosessoinnin seurauksena informaatio tallentuu pitk\u00e4kestoiseen s\u00e4il\u00f6muistiin, jonka kapasiteetti on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 rajaton.
\nLiikuntataitojen muistamisen erityispiirre on se, ett\u00e4 liikemuisti sijaitsee aivojen tiedostamattomalla alueella. Automaatiotason suoritus tulee \u201dselk\u00e4ytimest\u00e4\u201d, eik\u00e4 osaamista v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tiedosteta. Valmentajan on hyv\u00e4 tiedostaa t\u00e4m\u00e4n liikemuistin ominaisuus, sill\u00e4 automatisoituneen liikkeen nostaminen tietoisuuteen yleens\u00e4 h\u00e4iritsee liikett\u00e4 ja tekee siit\u00e4 k\u00f6mpel\u00f6n ja ep\u00e4taloudellisen.<\/p>\n

Eri aisteilla on t\u00e4rke\u00e4 merkitys urheilijan oppimisessa. Kuten edell\u00e4 todettiin, urheilija havainnoi aistiensa v\u00e4lityksell\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n (sek\u00e4 mahdollisesti my\u00f6s itse\u00e4\u00e4n) ennen suoritusta, sen aikana ja suorituksen j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Eri aisteista keskeisimm\u00e4ss\u00e4 roolissa on n\u00e4k\u00f6aisti. Hyv\u00e4 esimerkki n\u00e4k\u00f6aistin hallitsevuudesta on tilanne, jossa istutaan auton ratissa liikennevaloissa. Vaikka muut aistit kertovat, ett\u00e4 jalka on tiukasti jarrupolkimella ja auton moottori tyhj\u00e4k\u00e4ynnill\u00e4, niin viereisen auton l\u00e4htiess\u00e4 liikkeelle tulee aistimus oman auton liikkumisesta. My\u00f6s kuuloaisti on yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin merkityksellinen. Pallopeliss\u00e4 usein yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 \u00e4\u00e4niaistimus rikkoo ennakoinnin. Esimerkiksi squashissa pallon osuma mailan kehykseen kuulostaa erilaiselta kuin normaali ly\u00f6nti ja usein t\u00e4llaisesta \u201dpokaly\u00f6nnist\u00e4\u201d seuraa ep\u00e4onnistuminen, vaikka ly\u00f6nti itsess\u00e4\u00e4n olisikin helppo. Kun huippumeloja ei kunnolla kuule, kuinka mela osuu veteen, esimerkiksi kylm\u00e4ll\u00e4 ilmalla p\u00e4\u00e4ss\u00e4 olevasta lakista johtuen, h\u00e4nen tuntumansa melatekniikkaan saattaa heikenty\u00e4. Eri urheilulajeissa korostuvat eri aistit. Kamppailulajit, kuten paini tai judo edustavat lajeja, joissa tuntoaistin merkitys on korostunut. Tuntoaistin avulla ottelija saa vihjeit\u00e4 vastustajan toiminnoista. Useissa esteettisiss\u00e4 urheilulajeissa, joissa liikeilmaisu on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, korostuu lihas- ja nivelaisti. Tanssija tarvitsee tarkkaa tietoa siit\u00e4, miss\u00e4 asennossa h\u00e4nen kehon eri osansa ovat. Urheilusuorituksissa eri aistit integroituvat yhdeksi tarkoituksenmukaiseksi kokonaisuudeksi, puhutaan sensorisesta integraatiosta. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n harjoittelussa hyv\u00e4ksi menetelm\u00e4ksi on osoittautunut aistien herkist\u00e4minen toisia aisteja pois sulkemalla. Silm\u00e4t kiinni tekeminen on eritt\u00e4in toimiva metodi l\u00e4hes lajissa kuin lajissa.<\/p>\n

Tarkkaavaisuuden kohteella on vaikutusta liikesuoritusten sujuvuuteen. Aloittelijan tarkkaavaisuus on suoritushetkess\u00e4 ja liikkujan omassa kehossa. Taitavien urheilijoiden tarkkaavaisuus on oman kehon ulkopuolella ja tulevaisuudessa. Noviisipujottelija keskittyy jalkojensa asentoon ja siihen porttiin, jonka l\u00e4pi h\u00e4n on juuri laskemassa. Eksperttilaskija puolestaan keskittyy portteihin ja viel\u00e4p\u00e4 pari porttia eteenp\u00e4in. Oman liikunnan tarkkaileminen tekee usein liikkumisesta k\u00f6mpel\u00f6\u00e4. Hyvin kuvaava on englanninkielinen ilmaisu \u201dparalysis by analysis\u201d. Selityksen\u00e4 t\u00e4lle ilmi\u00f6lle mainitaan hermoimpulssien kulkureitit hermostossa ja aivoissa. Automaattisesti tehty liike tapahtuu alempien aivokerrosten ohjauksessa, vanhan sanonnan mukaan liike tulee selk\u00e4ytimest\u00e4. Kun liikett\u00e4 tarkkaillaan hyvin tietoisesti, signaalit kiert\u00e4v\u00e4t motorisen aivokuoren kautta, jolloin ohjaus on hitaampaa ja ep\u00e4tarkempaa.<\/p>\n

Motivaatio on se voima, joka saa ihmiset toimimaan. Motivaatiota voidaan luokitella jatkumolla sis\u00e4inen motivaatio \u2013 ulkoinen motivaatio. Sis\u00e4isesti motivoitunut urheilija osallistuu toimintaan toiminnan itsens\u00e4 takia, kun taas ulkoisesti motivoitunut urheilija urheilee ulkoisten palkkioiden kannustamana. Itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misteorian mukaan ihmisen psyykkisen hyvinvoinnin perustana ovat seuraavat kolme tekij\u00e4\u00e4; koettu p\u00e4tevyys, koettu autonomia ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Jos ihminen kokee olevansa hyv\u00e4 siin\u00e4 mit\u00e4 h\u00e4n tekee, h\u00e4nen koettu p\u00e4tevyytens\u00e4 on korkea. Jos taas ihminen kokee saavansa itse vaikuttaa h\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n koskeviin asioihin, on h\u00e4nen koettu autonomiansa korkea. Kolmas psyykkisen hyvinvoinnin elementti on sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Jos ihmisell\u00e4 on hauskaa muiden ihmisten kanssa ja h\u00e4n tuntee kuuluvansa ryhm\u00e4\u00e4n, h\u00e4n kokee sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Koettua p\u00e4tevyytt\u00e4 voi osoittaa tavoiteorientaatioteorian mukaan teht\u00e4v\u00e4- tai kilpailusuuntautuneesti. Kilpailusuuntautunut urheilija saa tyydytyst\u00e4 muiden voittamisesta, paremman tuloksen tekemisest\u00e4 ja viel\u00e4p\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4ll\u00e4 yritt\u00e4misell\u00e4. Teht\u00e4v\u00e4suuntautunut urheilija iloitsee parhaansa yritt\u00e4misest\u00e4, omasta edistymisest\u00e4\u00e4n, oppimisesta ja muiden kanssa yhteisty\u00f6st\u00e4. Kaikissa urheilijoissa on piirteit\u00e4 sek\u00e4 kilpailu- ett\u00e4 teht\u00e4v\u00e4suuntautuneisuudesta, mutta yleens\u00e4 jompikumpi piirre on vallalla. Oppimisen kannalta teht\u00e4v\u00e4suuntautuneisuus on kilpailusuuntautuneisuutta parempi vaihtoehto. Kilpailu kuuluu oleellisena osana kilpaurheiluun, mutta tarkoituksenmukaisinta lienee kuitenkin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kilpailun elementti\u00e4 maltillisesti silloin, kun opetellaan suoritustekniikkaa. Jos urheilijan p\u00e4\u00e4asiallinen mielenkiinto on voittamisessa, niin oppimisen kannalta t\u00e4rke\u00e4t elementit saattavat j\u00e4\u00e4d\u00e4 hyvinkin kauas taka-alalle.<\/p>\n<\/article>\n

\n
<\/a><\/p>\n

Oppiminen<\/h2>\n<\/figure>\n

Oppiminen on aktiivinen prosessi, jossa vastuun kantaa oppija itse. Kukaan ei voi oppia toisen puolesta. Taitovalmentajan t\u00e4rkeimpi\u00e4 teht\u00e4vi\u00e4 onkin luoda edellytykset oppimiselle ja kannustaa urheilijaa oppimaan. Oppiminen on seurausta harjoittelusta. Kuten edell\u00e4 todettiin, niin kasvu ja kehitys saattavat vaikuttaa liikuntataitoihin positiivisesti, t\u00e4ss\u00e4 ei kuitenkaan ole kysymys oppimisesta. Oppiminen vaatii aina toteutuakseen harjoittelua. Oppimisprosessin my\u00f6t\u00e4 aivoissa tapahtuu muutoksia. T\u00e4llaisia muutoksia ovat uusien hermosoluyhteyksien syntyminen, olemassa olevien yhteyksien vahvistuminen, uusien aivosolujen syntyminen sek\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mien hermosoluyhteyksien kuihtuminen. Oppimisen perustana olevat muutokset aivoissa eiv\u00e4t tapahdu hetkess\u00e4, oppiminen ottaa aikansa. Esimerkiksi uuden aivosolun kypsyminen kest\u00e4\u00e4 noin kuukauden ajan. Taitovalmentajan on hyv\u00e4 tiedostaa t\u00e4m\u00e4 oppimisen vaatima aika ja olla k\u00e4rsiv\u00e4llinen tulosten saavuttamisen suhteen. Oppimistilanteen tunteilla on yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n suuri merkitys oppimisen tehokkuuteen. Hauskuuden ja viihtyvyyden on todettu edist\u00e4v\u00e4n oppimista, kun taas stressi on oppimiselle haitallista, sill\u00e4 stressin seurauksena aivoihin erittyv\u00e4 kortisoli heikent\u00e4\u00e4 neuraalista muovautuvuutta. H\u00e4pe\u00e4n tunne ja nolatuksi tulemisen pelko ovat oppimisen suuret viholliset. Mik\u00e4li urheilijan kaikki energia suuntautuu nolaamisen v\u00e4ltt\u00e4miseen, oppimiselta on turha odottaa ihmeit\u00e4. Oppiminen on aktiivinen prosessi, jossa keskeisimm\u00e4ss\u00e4 osassa on urheilija itse. Aikaisempi oppimisk\u00e4sitys korosti valmentajan merkityst\u00e4, nykyk\u00e4sityksen mukaan kuitenkin jokainen tekee oman oppimisensa itse. Oppiminen on my\u00f6s hyvin yksil\u00f6llinen prosessi. Taitovalmennuksen tekee haasteelliseksi se, ett\u00e4 vanhan sanonnan mukaan taitoja voi opettaa vain yhdelle ihmiselle kerrallaan.<\/p>\n

Taitovalmentajan on hyv\u00e4 selvitt\u00e4\u00e4 itselleen ero oppimisen ja suorituskyvyn v\u00e4lill\u00e4. Suorituskyky kuvastaa urheilijan kyky\u00e4 suorittaa liike tietyll\u00e4 hetkell\u00e4. Oppiminen puolestaan on pysyv\u00e4\u00e4 ja pitk\u00e4kestoista. Tietynlaisella harjoittelulla, kuten toistamalla samaa suoritusta, voidaan kyll\u00e4 hetkellisesti parantaa suorituskyky\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan automaattisesti sit\u00e4, ett\u00e4 liikesuoritus kyet\u00e4\u00e4n toistamaan onnistuneesti my\u00f6s jonkin ajan p\u00e4\u00e4st\u00e4. Oppiminen on pysyv\u00e4 muutos urheilijan kyvyss\u00e4 tuottaa liikett\u00e4. Asetelman tekee h\u00e4mment\u00e4v\u00e4ksi se, ett\u00e4 sellainen harjoittelu, joka on oppimisen kannalta tarkoituksenmukaista tuntuu opetteluvaiheessa vaikealta.<\/p>\n

Taitojen oppimisessa on eri vaiheita. Oppiminen alkaa opeteltavan asian kognitiivisella hahmottamisella. Ensin urheilija selvitt\u00e4\u00e4 itselleen mist\u00e4 opeteltavassa liikkeess\u00e4 on kysymys. Ensimm\u00e4iset yritykset tehd\u00e4 liikesuoritus ovat k\u00f6mpel\u00f6it\u00e4 ja ep\u00e4taloudellisia. Eri yritysten v\u00e4lill\u00e4 on paljon vaihtelua. Oppijan tarkkaavaisuus voi olla suorituksen kannalta hyvinkin ep\u00e4oleellisissa kohteissa. Huomio on kokonaan taidon suorittamisessa, ymp\u00e4rist\u00f6n havainnointi on v\u00e4h\u00e4ist\u00e4. T\u00e4lle oppimisen vaiheelle on tyypillist\u00e4 runsas \u00e4\u00e4neen ajattelu. Valmentaja voi tukea kognitiivisen vaiheen oppimista ohjaamalla suoritusta oikeaan suuntaan. Hyv\u00e4 malli auttaa oppijaa muodostamaan k\u00e4sityst\u00e4 opeteltavasta asiasta. Oppimisen eri vaiheista juuri t\u00e4m\u00e4 kognitiivinen vaihe tarvitsee runsaasti palautetta.<\/p>\n

Taitotason edetess\u00e4 oppija l\u00f6yt\u00e4\u00e4 yhteyksi\u00e4 aikaisemmin opittujen asioiden ja opeteltavan taidon v\u00e4lille. T\u00e4t\u00e4 vaihetta kutsutaan assosiatiiviseksi vaiheeksi. H\u00e4n kykenee v\u00e4hitellen hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n olemassa olevaa liikevarastoaan ja aikaisempia kokemuksiaan. Taitotaso alkaa v\u00e4hitellen vakiintua ja eri yritykset muistuttavat toisiaan, ailahtelevaisuus v\u00e4henee. Suoritus muuttuu pikku hiljaa yh\u00e4 taloudellisemmaksi ja oppijan tarkkaavaisuus kiinnittyy onnistumisen kannalta oleellisiin kohteisiin. T\u00e4t\u00e4 oppimisen vaihetta kutsutaan assosiatiiviseksi vaiheeksi. Assosiatiiviselle vaiheelle on tunnusomaista runsas tekeminen. Valmentaja voi tukea oppimista j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ll\u00e4 runsaan harjoittelun mahdollistavan toimintaymp\u00e4rist\u00f6n. Oppimiselle tulee antaa tilaa, liiallinen palautteen antaminen assosiatiivisessa vaiheessa vaikuttaa oppimiseen h\u00e4iritsev\u00e4sti. \u201dTekem\u00e4ll\u00e4 oppii\u201d on hyv\u00e4 iskulause t\u00e4h\u00e4n oppimisen vaiheeseen.<\/p>\n

Taidon oppimisen viimeinen vaihe on automaatiotaso. Suoritus on sujuva ja taloudellinen ja se pystyt\u00e4\u00e4n tekem\u00e4\u00e4n my\u00f6s muuttuvissa olosuhteissa. Urheilija kykenee tekem\u00e4\u00e4n liikkeet ilman tietoista ponnistelua. Tietoinen tarkkaavaisuus voi suuntautua kokonaan ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n, suoritusta ei tarvitse tietoisesti ohjata, vaan se tulee automaattisesti \u201dselk\u00e4ytimest\u00e4\u201d. Valmentajan kannattaa kunnioittaa tiedostamatonta osaamista. Automaatiotason suorituksen nostaminen tietoisuuteen saattaa k\u00f6mpel\u00f6itt\u00e4\u00e4 ja hidastaa suoritusta. Runsas vaihtelu harjoittelussa auttaa urheilijaa kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kyky\u00e4 korjata suoritusta liikkeen aikana. Taitava valmentaja varioi liiketeht\u00e4v\u00e4\u00e4 ja\/tai toimintaymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 ja tarjoaa n\u00e4in hedelm\u00e4llisen kasvualustan taidon kehittymiselle.<\/p>\n

Liikuntataitojen oppimista tapahtuu sek\u00e4 tiedostaen ett\u00e4 tiedostamatta. Kun tietoisesti opetellaan ja opitaan jotakin, kyse on eksplisiittisest\u00e4 oppimisesta. Tyypillinen tilanne t\u00e4st\u00e4 on tekniikkaharjoitus, jossa erilaisten harjoitteiden ja drillien avulla pyrit\u00e4\u00e4n parantamaan suoritustekniikkaa. Kuitenkin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n suuri osa liikunta- ja urheilutaitojen oppimisesta on tiedostamatonta eli implisiittist\u00e4. Urheilija oppii, vaikka h\u00e4n ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 itse sit\u00e4 tiedosta. Esimerkkin\u00e4 voisi olla vaikka ep\u00e4tasaisella alustalla pihapeleiss\u00e4 opittu hyv\u00e4 pallonkuljetustaito.<\/p>\n

Yksi keskeisimpi\u00e4 k\u00e4sitteit\u00e4 taitoharjoittelussa on siirtovaikutuksen k\u00e4site. Urheilussa siirtovaikutuksella ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n jonkin liikkeen tai suorituksen vaikutusta toiseen liikkeeseen. Siirtovaikutusta on olemassa kolmenlaista; positiivinen siirtovaikutus, negatiivinen siirtovaikutus ja bilateraalinen siirtovaikutus. Positiivinen siirtovaikutus on kaiken urheiluharjoittelun perusta. Harjoituksissa opetellut asiat hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n kilpailusuorituksissa. Positiivista siirtovaikutusta on my\u00f6s liikkeen vaikutus toiseen liikkeeseen. Esimerkiksi permannon puolivoltin oppiminen helpottaa urhonhypyn oppimista. Negatiivinen siirtovaikutus on kyseess\u00e4, kun jokin suoritus h\u00e4iritsee tai sotkee toisen suorituksen oppimista tai tekemist\u00e4. Manuaalivaihteisella autolla ajamaan oppinut henkil\u00f6 saattaa vahingossa painaa automaattivaihteisen auton jarrua. Negatiivista siirtovaikutusta ei kuitenkaan kannata pel\u00e4t\u00e4. Sit\u00e4 esiintyy yleens\u00e4 oppimisen alkuvaiheessa ja varsin lyhyen aikaa.
\nBilateraalinen siirtovaikutus toimii raajojen v\u00e4lill\u00e4. Kun toinen k\u00e4si tai jalka oppii jonkin suorituksen, niin my\u00f6s toinen k\u00e4si tai jalka oppii samaa suoritusta, vaikka ei harjoittelisi ao. suoritusta lainkaan. Bilateraalinen siirtovaikutus tarkoittaa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 liikkeet kannattaa tehd\u00e4 my\u00f6s \u201dv\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4 puolelta\u201d tai peilikuvana. Lis\u00e4arvoa t\u00e4lle menetelm\u00e4lle antaa lihastasapainon kohentuminen.<\/p>\n

Jokainen urheilija oppii omalla yksil\u00f6llisell\u00e4 tavallaan. Kaikki ihmiset oppivat useiden aistien avulla, mutta yleens\u00e4 joku oppimiskanava on muita dominoivampi. Visuaalinen oppija oppii parhaiten n\u00e4kem\u00e4ll\u00e4. H\u00e4nelle t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on n\u00e4hd\u00e4 mallisuoritus. Visuaalinen oppija hy\u00f6tyy n\u00e4yt\u00f6ist\u00e4, kuvista ja videoiden katselusta. Auditiivinen oppija oppii kuulemalla. Auditiivista oppijaa helpottaa kun opeteltava asia selitet\u00e4\u00e4n sanallisesti. Auditiivinen oppija hy\u00f6tyy my\u00f6s liikkeen rytmin kuulemisesta. Kinesteettiseen oppijaan istuu hyvin slogan \u201dlearning by doing\u201d. Kun kinesteettinen oppija saa aistimuksia itse tekem\u00e4st\u00e4\u00e4n liikkeest\u00e4, h\u00e4n kykenee hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n n\u00e4m\u00e4 aistimukset oppimisessaan. Laadukas taitovalmennus tunnistaa yksil\u00f6n oppimiskanavan ja tarjoaa jaettavan informaation henkil\u00f6kohtaisesti parasta kanavaa my\u00f6ten. Tilanteissa, joissa l\u00e4sn\u00e4 on runsaasti oppijoita, kuten joukkuelajit, opeteltava asia kannattaa esitt\u00e4\u00e4 kaikkia edell\u00e4 mainittuja kanavia hy\u00f6dynt\u00e4en. N\u00e4in varmistetaan informaation perillemenoa kaikille yksil\u00f6ille.<\/p>\n

Toinen tapa tarkastella yksil\u00f6n tapaa oppia, on oppimistyylien luokittelu. Oppimistyylit voidaan jakaa erilaisille jatkumoille sen perusteella, kuinka oppija k\u00e4sittelee informaatiota. Aktiivinen oppija tahtoo kokeilla asioita, kun taas reflektiivinen oppija pohdiskelee j\u00e4lkik\u00e4teen. J\u00e4rkeilev\u00e4 oppija pyrkii j\u00e4sent\u00e4m\u00e4\u00e4n opeteltavan asian loogisesti, kun taas intuitiivinen oppija luottaa vaistoonsa. Visuaalinen oppija tukeutuu n\u00e4k\u00f6aistiinsa, verbaalinen oppija kuuloaistiinsa. Sekventiaalinen oppija etenee mieluiten vaihe kerrallaan, globaali oppija hahmottaa opeteltavan asian kokonaisuutena.<\/p>\n

Yksi oppimiseen liittyv\u00e4 muuttuja on oppimisnopeus. Nopeaa oppijaa on perinteisesti pidetty hyv\u00e4n\u00e4 oppijana. Viime aikaiset tutkimukset kuitenkin osoittavat, ett\u00e4 nopea oppiminen ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole lahjakkuustekij\u00e4. Monesti nopea oppija ei ole valmis n\u00e4kem\u00e4\u00e4n sit\u00e4 vaivaa, mit\u00e4 taidon oppiminen kunnolla edellytt\u00e4\u00e4. Nopeat oppijat saattavat tyyty\u00e4 taidon osaamisen pintatasoon. On havaittu, ett\u00e4 hitaammin oppivat urheilijat oppivat syvemmin ja j\u00e4sentyneemmin ja heid\u00e4n oppimistuloksensa ovat usein pysyv\u00e4mpi\u00e4 kuin nopeilla oppijoilla.<\/p>\n<\/article>\n

\n
<\/a><\/p>\n

Teht\u00e4v\u00e4<\/h2>\n<\/figure>\n

Taitojen oppiminen perustuu harjoitteluun. Mik\u00e4\u00e4n muu tekij\u00e4 ei voi korvata k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n harjoittelua. Yleinen sanonta; tekem\u00e4ll\u00e4 oppii, pit\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin paikkaansa. Arvostettu lahjakkuus- ja taitotutkija Anders Ericsson tutki menestyneit\u00e4 viulisteja ja havaitsi, ett\u00e4 huipulle p\u00e4\u00e4sseill\u00e4 muusikoilla oli takanaan v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 10 000 tuntia laadukasta harjoittelua. T\u00e4m\u00e4 ty\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4 l\u00f6ytyi kaikkien huippuviulistien taustalta. Ericsson laajensi tutkimuksena koskemaan my\u00f6s urheilua ja sama harjoittelun m\u00e4\u00e4r\u00e4 osoittautui olevan edellytyksen\u00e4 kansainv\u00e4liselle huipulle p\u00e4\u00e4semiseen my\u00f6s urheilussa. Ericssonin 10 000 tunnin s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4 on kritisoitu ja Ericsson itsekin on t\u00e4sment\u00e4nyt arvioitaan, mutta niin tai n\u00e4in, huipulle ei p\u00e4\u00e4st\u00e4 ilman runsasta harjoittelua. Oppiminen on siis vahvasti kytk\u00f6ksiss\u00e4 harjoittelun m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n. Harjoittelun m\u00e4\u00e4r\u00e4n ja oppimisen v\u00e4lill\u00e4 vallitsee logaritminen yhteys, jonka mukaan harjoittelun alussa eteneminen on nopeaa, kun taas taidon huipputasolla pienetkin edistysaskeleet edellytt\u00e4v\u00e4t runsaasti ty\u00f6n tekoa.<\/p>\n

Taitojen opettelu ei kuitenkaan ole identtisten toistojen suorittamista. Nikolai Bernsteinin mukaan taitoharjoittelussa on kyse ongelmanratkaisuprosessin toistamisesta. Koska jokainen suoritus on aina erilainen, niin samanlaisen suorituksen toistaminen on mahdotonta. Sen sijaan toistetaan yrityst\u00e4 ratkaista ongelma (esimerkiksi pallon heitt\u00e4minen koriin).<\/p>\n

Sopivan haasteellisuustason l\u00f6yt\u00e4minen harjoituksiin on yksi taitovalmentajan avainteht\u00e4vist\u00e4. Valmentaja voi muokata teht\u00e4v\u00e4n vaikeutta yksil\u00f6llisesti jokaiselle urheilijalle sopivaksi muuntelemalla aika- ja tarkkuusvaatimuksia sek\u00e4 muokkaamalla harjoitteluymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. Vaatimalla suoritukset tarkemmin, nopeammin ja muuttuvissa olosuhteissa, voidaan s\u00e4\u00e4dell\u00e4 opeteltavan asian haasteellisuutta. Perinteinen helposta vaikeaan \u2013etenemisj\u00e4rjestys ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole paras mahdollinen. Sopivan kokoiset haasteet, joissa onnistumisen eteen pit\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 vaivaa ja haasteet, jotka vaikeutuvat taitotason parantuessa, ovat oppimiselle edullisia.<\/p>\n

Liikuntataidot muodostavat hierarkian, jossa ensin ovat perusliikuntataidot, joiden p\u00e4\u00e4lle rakentuvat varsinaiset lajitaidot. Laaja liikevarasto, jossa perusliikuntataidot ovat kunnolla hallinnassa helpottaa, tehostaa ja syvent\u00e4\u00e4 lajitaitojen oppimista. Perusliikuntataidot voidaan luokitella monellakin eri tavalla. Paljon k\u00e4ytetty luokittelu on Gallahuen ja Donnellyn k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 jako tasapaino-, liikkumis- ja v\u00e4lineenk\u00e4sittelytaitoihin. Tasapainotaitoja ovat taittaminen, ojentaminen, kieriminen, k\u00e4\u00e4ntyminen, heiluminen, yl\u00f6salaiset asennot, py\u00f6riminen, alastulot ja pys\u00e4hdykset, v\u00e4ist\u00e4minen ja tasapainoilu.
\nKeskeisimpi\u00e4 liikkumistaitoja ovat k\u00e4vely, juoksu, hypp\u00e4\u00e4minen tasajalkaa, loikkaaminen, kinkkaaminen, rytmiss\u00e4 hypp\u00e4\u00e4minen, laukkaaminen, liukuminen ja kiipe\u00e4minen. V\u00e4lineen k\u00e4sittelytaitoihin lukeutuvat heitt\u00e4minen, kiinniottaminen, potkaiseminen, vangitseminen, iskeminen, sormily\u00f6nti, pomputtelu, vieritt\u00e4minen ja ilmasta potkaiseminen.<\/p>\n

Edell\u00e4 mainitut perusliikuntataidot ovat siis se kivijalka, jolle varsinaiset lajitaidot rakentuvat. Perusliikuntataitojen merkityst\u00e4 ei voi ylikorostaa. Hyv\u00e4t perustaidot ovat se kivijalka, jonka varaan luova huippusuoritus rakentuu.
\nLajitaitojen luokittelussa on perustaitojen tapaan useita eri j\u00e4sentelytapoja. Urheilussa hyvin k\u00e4ytt\u00f6kelpoista on tarkastella liikehallinta-, havainnointi- ja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekotaitoja.<\/p>\n

Kannattaako taitoharjoittelu keskitt\u00e4\u00e4 vai hajauttaa? Onko edullisempaa harjoitella paljon lyhyess\u00e4 ajassa vai harjoitella v\u00e4h\u00e4n, mutta usein? Tuleeko opeteltava suoritus pilkkoa pienempiin osiin vai pit\u00e4\u00e4k\u00f6 harjoitella kokonaissuoritusta? Mik\u00e4li tavoitteena on nostaa suorituskyky nopeasti korkealle, esimerkiksi johonkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4n peliin, keskitetty harjoittelu on paikallaan. Pysyvien oppimistulosten saavuttamiseksi on sen sijaan tarkoituksenmukaisempaa jakaa harjoittelu usein toistuviin jaksoihin. Yleens\u00e4 on tarkoituksenmukaisempaa harjoitella kokonaissuoritusta sen sijaan, ett\u00e4 taito pilkottaisiin pienempiin osiin. T\u00e4m\u00e4 riippuu paljolti opeteltavasta taidosta. Mik\u00e4li yhden osan irrottaminen kokonaisuudesta ei vaikuta h\u00e4iritsev\u00e4sti muuhun suoritukseen, niin sit\u00e4 voidaan harjoitella omana, irrallisena taitona. Jos taas jonkin vaiheen puuttuminen vaikuttaa oleellisesti muihin vaiheisiin, on taidon palasteleminen kyseenalaista. Esimerkiksi tenniksen sy\u00f6t\u00f6ss\u00e4 voi olla j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 harjoitella pallon yl\u00f6sheittoa omana juttunaan, kun taas mailan taaksevienti ilman edelt\u00e4vi\u00e4 liikkeit\u00e4 on liikerytmin ja painon siirron kannalta keinotekoinen ratkaisu. Mik\u00e4 sitten on osa ja mik\u00e4 kokonaisuus. T\u00e4m\u00e4 voi olla vaikeakin m\u00e4\u00e4rittelykysymys. Uinnissa on kaksi koulukuntaa sen suhteen, ovatko k\u00e4siliikkeet ja potkut omia osataitojaan vai ei. Toiset ovat sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 esimerkiksi vapaauinnin potkuja voi opetella omana itsen\u00e4isen\u00e4 taitona. Toisten mielest\u00e4 k\u00e4siliikkeiden poisottaminen aikaansaa sen, ett\u00e4 vartalo ei kierry luontaisesti ja n\u00e4in ollen potkujen harjoittelu ilman k\u00e4siliikkeit\u00e4 opettaa virheelliseen potkutekniikkaan.<\/p>\n

Vaihtelu vai drillit? Urheiluharjoittelun tavoitteena on harjoitella taitoja, joita voidaan hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 kilpailutilanteessa. Hieman pelkistetysti voidaan todeta, ett\u00e4 taitosuorituksessa on kolme osaa; liikkeen suunnittelu, liikkeen toteutus ja liikkeen arviointi. Huonoimmillaan drilliharjoittelussa n\u00e4ist\u00e4 toteutuu ainoastaan keskimm\u00e4inen. Toistettaessa drillej\u00e4 on se vaara, ett\u00e4 urheilija tuottaa vastauksen liikeongelmaan ty\u00f6muististaan, eik\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4sti mieless\u00e4\u00e4n prosessoi opeteltavaa asiaa. Sanotaan, ett\u00e4 drillit ilman vaihtoehtoja tuhoavat oppimisen. Taitojen oppiminen tehostuu, kun harjoitteissa on vaihtelua. \u201dUnohtaminen auttaa muistamaan.\u201d T\u00e4m\u00e4 paradoksi kuvaa osuvasti vaihtelua sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4\u00e4 taitoharjoittelua. Kun urheilija v\u00e4lill\u00e4 unohtaa, kuinka suoritus tehd\u00e4\u00e4n ja joutuu mieless\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 pohtimaan, h\u00e4n vahvistaa asian tallentumista pitk\u00e4kestoiseen muistiin. Ns. randomharjoittelu, jossa harjoiteltavat asiat tulevat satunnaisj\u00e4rjestyksess\u00e4, on osoittautunut oppimisen kannalta eritt\u00e4in tehokkaaksi, etenkin silloin kun taitotaso on jo jonkinlainen. Opetteluhetkell\u00e4 suorituskyky on parempi blokkimenetelm\u00e4ss\u00e4, jossa harjoitellaan asia kerrallaan. Sen sijaan kun tarkastellaan pysyv\u00e4\u00e4 suorituskyvyn muutosta, oppimista, niin random-menetelm\u00e4 on toimivampi kun blokkimenetelm\u00e4.<\/p>\n

Saksalainen professori Wolfgang Sch\u00f6llhorn on tutkinut paljon satunnaisharjoittelua. H\u00e4nen tutkimuksensa osoittavat kiistattomasti, ett\u00e4 oppiminen tehostuu, kun harjoituksissa on runsaasti vaihtelua. Sch\u00f6llhornin lanseeraamassa differentiaalioppimisen menetelm\u00e4ss\u00e4 jokainen harjoite on hieman erilainen kuin muut harjoitteet. Kun urheilija joutuu kerta toisensa j\u00e4lkeen aktiivisella ty\u00f6ll\u00e4 ratkaisemaan liikeongelman, h\u00e4n tallentaa oppimansa s\u00e4il\u00f6muistiin. Sch\u00f6llhornin tutkimusten mukaan kahta samanlaista suoritusta ei ole olemassa. Jos virhe m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n poikkeamaksi ideaalisuorituksesta ja kuitenkaan liikett\u00e4 ei ole mahdollista toistaa samanlaisena, niin t\u00e4st\u00e4 seuraa v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 se, ett\u00e4 virheit\u00e4 ei voi v\u00e4ltt\u00e4\u00e4. Nykyaikaisessa taitovalmennuksessa virheet ovat yst\u00e4vi\u00e4, jotka mahdollistavat oppimisen. Koska jokainen liikesuoritus on aina oma ainutkertainen kokonaisuutensa, jonka toimivuus riippuu tilannekohtaisesti oppijasta, opittavasta teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 ja oppimisymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4, niin ihanteellista suoritustekniikkaa ei ole olemassa, ei edes yksil\u00f6kohtaista. N\u00e4in ollen tekniikkaharjoittelun ei tulisi suuntautua t\u00e4ydellisen tekniikan tavoitteluun, vaan virheiden tehokkaaseen korjaamiseen. Nikolai Bernsteinin mukaan taitoharjoittelussa ei ole kyse liikesuoritusten toistamisesta, vaan ongelmanratkaisuprosessin toistamisesta.<\/p>\n

Yksipuolinen harjoittelu on yksi urheiluvalmennuksen suurimmista sudenkuopista. Yksipuolisesti toteutettu taitoharjoittelu kaventaa urheilijan potentiaalia tuottaa eri tilanteisiin tarkoituksenmukaisia ongelman ratkaisumalleja. Jopa hyvin suljetun taidon lajeissa, kuten esimerkiksi jousiammunta, monipuoliselle harjoittelulle on l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 perustelut. Monipuolisen taitoharjoittelun mukanaan tuoma laaja liikevarasto erilaisine liikevariaatioineen mahdollistaa urheilijan sopeutumisen tilanteeseen kuin tilanteeseen. Yksipuolisen harjoittelun haittatekij\u00f6it\u00e4 ovat my\u00f6s ylikuormitus- ja rasitusvammat, lihasep\u00e4tasapaino ja psyykkinen v\u00e4syminen.<\/p>\n

Harjoittelun monipuolistaminen tapahtuu helpoiten oppimisymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 muokkaamalla. Pienet muutokset suorituspaikoilla pit\u00e4v\u00e4t urheilijan vire\u00e4n\u00e4 ja auttavat muokkaamaan suoritusta toivottuun suuntaan. Esimerkiksi pieni este ponnistuspaikan ja alastulopaikan v\u00e4liss\u00e4 ohjaa ponnistuksen suuntautumaan enemm\u00e4n yl\u00f6sp\u00e4in.<\/p>\n<\/article>\n

\n
<\/a><\/p>\n

Ymp\u00e4rist\u00f6 \/ Valmentaminen<\/h2>\n<\/figure>\n

Harjoitteluymp\u00e4rist\u00f6n psyykkinen ilmapiiri voi olla joko eduksi tai haitaksi taitojen oppimiselle. Oppimisen kannalta paras on teht\u00e4v\u00e4suuntautunut ilmapiiri (motivaatioilmasto), jossa t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on jokaisen edistyminen omissa taidoissaan, eik\u00e4 niink\u00e4\u00e4n keskin\u00e4inen paremmuusj\u00e4rjestys.<\/p>\n

Oleellinen osa taitovalmennusta ovat valmentajat antamat ohjeet ja n\u00e4yt\u00f6t. Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 n\u00e4yt\u00f6n olla hyv\u00e4? Kuinka paljon urheilija tarvitsee n\u00e4ytt\u00f6j\u00e4? Aloittelijalle on hy\u00f6dyllist\u00e4 saada mahdollisimman hyv\u00e4 k\u00e4sitys opeteltavasta asiasta. Huippusuorituksen n\u00e4keminen esimerkiksi videolta antaa aloittelijalle hyv\u00e4 kuvan siit\u00e4, mihin ollaan pyrkim\u00e4ss\u00e4. Saman huippusuorituksen katselussa pitemp\u00e4\u00e4n voi piill\u00e4 se riski, ett\u00e4 huippua aletaan matkimaan. Koska jokaisella ihmisell\u00e4 on oma yksil\u00f6llinen tapansa liikkua, niin kutsuttu motorinen k\u00e4siala, matkiminen ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 johda toivottuun lopputulokseen. Esimerkiksi pitk\u00e4lle urheilijalle optimaalinen suoritustekniikka voi olla hyvinkin erilainen kuin lyhyelle urheilijalle. Yhden huipun matkimisen seurauksena saattaa olla omaan motoriseen k\u00e4sialaan hyvin heikosti soveltuva suoritustekniikka. Yleinen virhe on n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 liikaa. Tutkimusten mukaan n\u00e4ytt\u00f6jen m\u00e4\u00e4r\u00e4n tulisi olla vain noin kuusi prosenttia urheilijan tekemien yritysten m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4.<\/p>\n

Urheilija tarvitsee oppiakseen palautetta. Taidon alkutaipaleella valmentaja huolehtii palautteen antamisesta. Palaute voi kertoa liikesuorituksesta itsest\u00e4\u00e4n tai antaa tietoa lopputuloksesta. Palaute liikkeest\u00e4 voi esimerkiksi kertoa, ett\u00e4 oliko kyyn\u00e4rvarsi pystysuorassa koripallon heitossa ja tieto lopputuloksesta puolestaan kertoo menik\u00f6 pallo koriin. Palautteen laadun ohella merkityksellisi\u00e4 seikkoja ovat palautteen m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja ajoitus. Ihmisen kyky vastaanottaa ja k\u00e4sitell\u00e4 palautetta on rajallinen. Tavallisesti sopiva m\u00e4\u00e4r\u00e4 on yksi tai kaksi asiaa kerrallaan. T\u00e4ydellinen palautteen puuttuminenkin on parempi asia kuin liian runsas palaute. Nyrkkis\u00e4\u00e4nt\u00f6n\u00e4 voidaan todeta, ett\u00e4 noin joka viidennest\u00e4 yrityksest\u00e4 annettu palaute on optimaalinen palautteenantotaajuus. Taitotason kohentuessa vastuu palautteesta siirtyy valmentajalta urheilijalle. Lopullisena tavoitteena on urheilija, joka kykenee itse analysoimaan omaa suoritustaan omien aistimustensa perusteella.<\/p>\n

Palautteen m\u00e4\u00e4r\u00e4n ohella palautteen ajoituksella on oma merkityksens\u00e4. Ihannetilanteessa palaute annetaan, kun urheilijalla on viel\u00e4 kinesteettinen aistimus suorituksesta. Kinesteettinen aistimus, eli se milt\u00e4 liike tuntuu, s\u00e4ilyy aivoissa muutaman kymmenen sekunnin ajan, jonka j\u00e4lkeen se on mennytt\u00e4. Hyv\u00e4 palaute ohjaa urheilijan prosessoimaan t\u00e4t\u00e4 aistimusta. Jos palaute annetaan liian aikaisin, urheilijan aistimus liikkeest\u00e4 ei ole ehtinyt j\u00e4senty\u00e4 ja jos taas palaute annetaan liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n, edell\u00e4 mainittu aistimus ehtii jo poistua. Optimaalinen hetki palautteelle on noin 5 \u2013 10 sekuntia suorituksen p\u00e4\u00e4ttymisen j\u00e4lkeen. Oleellista on auttaa urheilijaa itse l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n palaute suorituksesta, kysymykset ovat selke\u00e4sti vastauksia toimivampi tapa antaa palautetta. Palaute voidaan antaa hyvin monella tavalla; valmentaja voi puhua tai n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 palautteen. My\u00f6s ulkoisia apukeinoja, esimerkiksi videoita voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 palautteenannossa. Nykyteknologia tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia esimerkiksi videopalautteen antamiseen.<\/p>\n<\/article>\n

\n
<\/a><\/p>\n

Yhteenveto<\/h2>\n<\/figure>\n

Taitojen oppiminen on yksil\u00f6llinen ja aktiivinen prosessi, joka vaatii aikaa ja edellytt\u00e4\u00e4 runsaasti tekemist\u00e4. Taitovalmennuksen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on luoda harjoittelun ja oppimisen mahdollistavia olosuhteita ja ymp\u00e4rist\u00f6j\u00e4. Liikunta- ja urheilutaitojen oppiminen jatkuu koko elini\u00e4n, koskaan ei ole liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4 oppia uutta.<\/p>\n<\/article>\n<\/div>\n

\n